Joulumieltä hyvää tekemällä ja kukkivat ihmeet

Hyvänmielen Jouluneuleet -kampanja

Pelastakaa Lapset Ry:n ja Kauhavan Kangas-Aitan yhteistyö toivottavasti tavoittaa taas monet neulojat. Itse olen hiljookseen aina jotakin laittanut menemään, ja vielä ehtii ottaa kutimet käteen...

Näine saatesanoin asiasta kerrotaan Kauhavan Kangas-Aitan sivulla:

"Järjestämme taas Kauhavan Pelastakaa Lapset Ry:n kanssa Hyvänmielen Jouluneuleet -kampanjan. Otamme vastaan itsetehtyjä sukkia, pipoja, lapasia ja kaulahuiveja jaettavaksi joululahjoina Suomen vähävaraisille lapsille. Pyydämme postittamaan kampanja-asusteet Kauhavan Kangas-Aittaan 03.12.2013 mennessä. Kauhavan Pelastakaa Lapset Ry pakkaa lahjaneuleet ja Kauhavan Kangas-Aitta Oy postittaa ne eteenpäin.
Neuleohjeita löytyy www-sivuiltamme.
Tule mukaan jakamaan hyvää mieltä ja lämpimiä neuleita lapsille!"

http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/a15b86de7b3c823bc2256c7d0045c595/47ff80d55c130b7dc2257c1b004ca63a?OpenDocument

Monia muitakin kohteita löytyy, jokaiselle varmasti sopiva tapa.

-------------------

Kukkivat ihmeet

Muille varmaan ihan tavallista, mutta mulle tässä riittää kovasti päivittelemistä!

Nimittäin mun kaksi orkideaani kukkivat kumpikin tahollaan :) 

Toinen on valkokukkainen Perhosorkidea.

Sain sen lahjaksi reilu pari vuotta sitten. Jo silloin se kukki liki 1½ vuotta yhtä kyyttiä. Keväällä se tiputti viimeiset kukkasensa ja piti ½ vuoden paussin, kunnes nyt syksyllä huomasin reilusti uusia kukkanuppuja, ja jopa yksi uusi kukkavarsi oli pukkaantunut liki juuresta uusine nuppuineen.

Toinen orkideaihmeeni on Jalopuikkokämmekkä (Dendrobium nobile).

Minulle ennestään tuntemattoman näköinen orkidea päätyi ikkunalleni kevättalvella jonkun marketin puolenhinnan poistopöydältä. Kukkavarressa oli muutama valkoinen pieni kukka (huom. varressa) - oli siis kiinnostavan erilainen, suht virkeän näköinen ja edullinen, joten ostoskärryihinhän se päätyi.

Hiljaiseloa vietti sekin kukkasensa pudotettuaan, vaan nyt on hiljalleen pukannut ilmajuuria, uusia (kummallisia) pötkylävarsia - ja niihin KUKKIA!

Orkideani viihtyvät valossa liki ikkunaa, vettä saavat kerran viikossa tai kahdessa - ehkä siinä se salaisuus, ettei niitä niin hyysää... :)

Saatanpa hankkia kolmannenkin orkideani... (ja neljännen ja... no ei, en anna orkideamopon lähteä käsistä).

Täältä asiantuntevaa tietoa:

http://www.suomenorkideayhdistys.fi/index.php?p=perhosorkidean-hoito

http://www.suomenorkideayhdistys.fi/index.php?p=dendrobium-nobile---jalopuikkokaemmekkae-2

www.suomenorkideayhdistys.fi

Terveisiä (osa)kierrätyksen nimissä

Askarteluinnostusta = pään nollausta parhaimmillaan. Suorastaan terapeuttista.

Ja kerrankin ajoissa, koska kyseessä on joulukorttien väkerrys.

Vanhat meille tulleet joulutervehdykset (valmiit, painetut kortit) kokivat kovia, kun joutuivat leikkuriin :(  :(  :(
Mutta ilahdutetaan (?) niillä kierrätyksen nimissä tänä jouluna. Joku voi jopa saada siivun joskus omalähettämäänsä takaisin :) :) :)

Jos nämä "kuuset" rakentuivatkin kierrätysajatuksella, niin pohjat kuusille ovat uutta kartonkia - siksi vain osakierrätystä.

Vuoden 2013 joulupostimerkit:

Itellan sivulla avaudutaan joulupostimerkeistä näin:

"Itella Posti Oy julkaisee maanantaina 4. marraskuuta uudet joulupostimerkit, jotka ovat saaneet tänä vuonna innoituksensa nostalgisten kiiltokuvien maailmasta. Susanna Rummun ja Ari Lakaniemen suunnittelemien postimerkkien kuva-aiheiksi on valittu vanhoja piirroskuvia, joita on käytetty postikorteissa tai kiiltokuvissa."

Mukavia, tykkään minä.

Joulukorttien historiasta voi lukea täältä:
http://suomalainenjoulu.fi/joulun-perinteet/historiaa/joulukortit

Linkistä löytyy muutakin tietoa jouluperinteistä.

---------------
 
Onkohan olemassa kerhoa, jossa esitellä itsensä:
"Hei, olen Väkertäjä. Olen jouluihminen."

:)

Tuubi duubi duu

Se taannoinen kuva niistä jämälangoista...

...jalostui sitten tällaiseksi tuubiksi (kaksi kierrosta kaulan ympäri)...

...virkaten.

Koukkuna oli nro 8 (!) siksi, että lopputulema on riittävän löysä (= pehmoinen). Mulla kun pakkaa tuo käsiala olla tiukemman sorttista, niin pienemmällä koukulla tuosta olisi tullut pelliä - ei niin kiva kaulalla.

Virkkasin hiirenhäntää noin 130 silmukan verran ja siitä sitten vain kiertämään kehää. Pikkuusen kattelin sävyjä ja värejä tasaisemmiksi. Välillä katkoin lankoja lyhyemmiksi, kun vastaan tuli hieman isompia jämäkeriä, joista olisi tullut vaikka kuinka monta kierrosta... Tein sitten kunnolla sen näköisen, että jämälankaiselta näyttää. Lankavahvuudet olivat kaikkea paksumpien ja ohuempien väliltä; seuraava kierros tasasi kyllä ne epätasaisuudet.

Mukavaa puuhaa, olisi tehnyt mieli säätää enemmänkin värejä, mutta sitten se olisi enempi suunnitellun oloinen (mitäs vikaa siinäkään toisaalta olisi...). Värikäs se on, mutta pakkaa olla mustanpuhuvaa tuo talvitakkiosasto, joten...

Tv:n katselun ohella virkkaus passaa mulle paremmin kuin kutominen, joten kun nyt vielä jäi jämiä, niin jos aloittais toisenkin. Ja jos jämät loppuvat kesken, niin ainahan niitä saa lisää :)

Tässä linkki ohjeeseen, miten langat saa yhdistettyä toisiinsa "näkymättömästi":
http://www.youtube.com/watch?v=-nq_7EXTWHE

Maikku lapsukaiseni: Hauskaa ikääntymispäivää today! Tahtooko hän tuubin? ;)

Syksyn taitekohta

Tammi se pitää kiinni lehdistöstään, luovuttaa niitä hiljalleen lähinnä tuulen tuivertaessa - jos silloinkaan. Ison kasan sain haravoitua eilen kauniissa syyssäässä, vaan paljon on lehtiä vielä oksien otteessa. Noh, ehtiipä nuokin tuolta alas ennen kevättä...


Puu taipuu kortiksi

Näitä puunpalasia olen esitellyt aiemminkin. "Ruusujen" määrästä voi laskea syntymäpäiväsankarin iän - ja kertoa sen kympillä.

Jauhot peukalossa ja pöydällä

Täälläkin leivotaan - harvakseltaan, mutta leivotaan kuitenkin. Pääasiassa syystä, kuten nytkin eräitten kinkereitten seuraamuksena.

Muutaman vatkauskerran jälkeen pöytään framille valmistui omppupiirakka, kääretorttu, taateli-omenakakku ja voitaikinakiekurat.

Kääriksen sisusta oli sekoitus maustamattomasta ja appelsiinituorejuustosta ynnä puolukkahillosta. Tykkäsivät (ei ollut liian erikoinen).

Taatelikakkuun tuli lisäksi omenaraastetta. Mehukasta ja maukasta, ja jo viime jouluksi testattu.
http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/126475-omena-taatelikakku

Omppupiirakka. Perinteinen, paras.

Voitaikinakiekuroiden sisustaan tuli tällä kertaa sekoitelma kinkkusuikaleita, yrttituorejuustoa, juustoraastetta (vähän) ja ruohosipulia (paljon). Varma nakki, siis kiekura.


Joko se nyt alkaa...

No, ei se ala. Mutta pari tuli jo paketoitua pois kuleksimasta. Ja laitoin vain pienen kuvan... :)

Valaisevan (?) koukuttavaa

Tontin reunamalla on muutama vanha kaadettu sähköpylväs. Sähkölaitos ei korjaa niitä pois, ainakaan maaseudulla, vaan jäävät tontin omistajalle ---> Huomioi sähköpylväiden tai vastaavien (ratapaalujen) käyttökieltosuositusta (kts. tekstin lopussa linkit aiheeseen).

Yhden pylvään paksummasta, pitkästä ehyestä päästä tehtiin toissakesänä kukkapenkkiin rajaus. Rajauspaalun alla on tukevasti suojakangasta + kivituhkaa, eli kosketus maa-aineksiin on aikanaan minimoitu.

Ohuemmat katkotut päät tulivat esille nurkkia raivatessa - joten pari led-lyhtyä sai näistä pidikkeensä. Vastaan tuli myös pari paksuhkoa, mutta matalaa kanttista hirsitolppaa -> niitä jos tulisi lisää vastaan, niin ne kanttiset tolpat saattanevat löytää lopullisen paikkansa pysyvinä valotolppina :) 

Juttu vaati porausta ja sovittelua.
Kukkapurkin istutusta varten piti ottaa hieman järeämpää työkalua esille, eli hain miehen paikalle :):):) Jotenkin (porausta, kaiverrusta...) hän sai siihen parin sentin istutussyvyyden...

Ledvalot lataantuvat auringon paistaessa - muutoin niitä voi latailla manuaalisestikin :)

Tottapuhuen; eihän nämä just valaise, mutta tuikkivat mukavasti pimeällä, ja näyttävät mukavilta :)

 

Pölkyt pysyvät pystyssä 

pohjaan porattujen 

harjaterästankojen avulla - 

maahan painettuna pitävät 

paikkansa ryhdikkäästi.

Huomionarvoinen asia vanhojen pylväiden käytöstä, Kauppalehti 2012:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/tukes+varoittaa+myrkkypylvaita+myynnissa/201204158451?ext=rss
Tukes:
http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kemikaalituotevalvonta/Ala-osta-myrkyllisia-sahkopylvaita/

On siis syytä miettiä niin sähköpylväiden kuin ratapaalujen käyttöä. Suora maahantolppaus lienee vihoviimeinen temppu.


Jämälankatuunausta

Selvittelin vastaantullutta iänkaiken vanhaa lankakoppaa, mistä löytyi outoja keskeneräisiä juttuja, muun muassa yksi musta, ilmeisen helpostinukkaantuvasta langasta tehty putkilo -> eikä siis mitään havaintoa, olenko aikonut siitä säärystintä vai mitä. 

Purkasin sitä hieman matalammaksi, kudoin pään umpeen, ja siitä tuli pipo -> musta, tylsä.

Samaisesta kopasta löytyi muutamia isoäidin neliöitä, yksi erilainen kuin muut, ohuesta sinisestä tehty... 

Tylsältä näytti edelleenkin.

Jämälangat esille + iso parsinneula ja virkkuukoukku käteen: samalla kun katselin tv:tä (Vain Elämää :)) silmäilin välillä miten neula/koukku vei lankaa minne mieli tällaisella lopputuloksella:

Yhtäkään "oho"-vikatikkiä en purkanut, kuvion malli muuttui sitä mukaan. Ihan kivaa puuhaa, vaikka ei osaisikaan :)


Tämä loppukasa hupenee varmasti piakkoin...

Metsästä saatuja lisukkeita ja uusi pala aitaa

Lähdettiin eilen katsomaan, josko löytyisi suppiksia (suppilovahveroita). Heikosti löytyi, mutta sen verran, että pakkaseen asti saatiin pannulla pyöräytyksen jälkeen pari puolen litran pussia. Kanttiksia (kanttarelleja) löytyi saman verran - olivatkin muhkeita kooltaan.

Samalla reissulla silmiin osui metsäautotien varrella pieniä kuusia - niitä, jotka leikkaantuvat vuosittain matalaksi samalla kuin muukin tienreunamakasvillisuus. Näistä pienistä kuusista tulee tiheitä leikkuun ansiosta. Nooooh, siitäpä se idea sitten taas lähti (mutta ei lapasesta), ja saha suihkimaan... (saha on miehellä aina autossa mukana). Mies vahvisti tiedon, että niitä saa ottaa, kunhan tosiaan pysyy tien puoleisella osuudella...

Kesäkukkaistutuksethan alkoivat vedellä jo viimeisiään (enpä ole niitä juuri enää hoivaillutkaan). Tässä laatikossa keijunmekko vain olla nökötti ja harveni päivä päivältä, samaten ruusut ovat jo antaneet runsaat kukkasensa tälle vuotta. Lankaköynnös nyt on vielä kuosissaan (tekee muuten noihin lankoihinsa minimaalisen kokoista kukkaa). Joten...

...kesäkukille tuli lähtö.
Ruusut olivat sitkeästi juurtuneet multaan,
joten katkoin ne sisälle maljakkoon ->
nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.

Lankaköynnös saa olla paikallaan,
kesti ainakin viime talven vihreänä
pitkälle kevääseen.
Iskin (kuvainnollisesti)
paakkuuntuneeseen multaan
keskelle laatikkoa kolme pientä
leikeltyä kuusenalkua odottelemaan talvea
(ja voiko vielä sanoa, että valoja.. :o).

:) Ja keijunmekkoakin kävi surku - se,
mitä jäi jäljelle sai siis jäädä vielä
kukkalaatikon toiselle reunalle -
tässä kyllä kesä kohtaa talven.
Leikkelen keijunmekon rippeet pois,
jahka se tästä riutuu lisää.

Myös tämä veikeä ruukkuväkerrys
sai lisäsomistusta minikuusista ja
seepramännynkävyistä.
Muutama muukin amppeli ja ruukku
sai minikuusilisukkeensa...

...kuten esim. pihasaunan
edustalla roikkuvat amppelit.

Tuli siis melko edullinen talvisomistus.

                               








Niin ja se aiemmin esitelty lyhty
on saanut harmaan värityksen.
Käytin siihen löytyneen
spray-purkin loput.
Etiketissä luki, että vasaralakka,
harmaa. Läheltä katsottuna lopputulos on
tosiaan kuin pienellä vasaralla taottu.






                                    Kanttarelleja ja suppilovahveroita, aaaaah... 

Nämä eivät juuri muuksi muutu, mutta melkein aina nappaan saaliista kuvan :)

Ei nuo suppikset siellä metsässä ihan heti silmille hyppää - konttaamalla saa melkein edetä.

Mutta näitten vähäinenkin löytyminen on aina yhtä mukavaa.

Lisää aitaa

Rusopajuanervoa on ollut keväästä saakka kurissa pitämässä heinäseipäistä tehty aitaus. Tehtiin kaveriksi toinenkin - eipä kaadu lumenpainosta uusien istutusten päälle.

Mutta mikä se tämä on???

Kukkapenkistä pukkaa tällainen kukka...
Joku sanoi sen olevan balsami, mutta eipä ole - eikä edes poksu eikä pauku, ja onhan tämä ihan erinäköinenkin.
Osaako joku sanoa nimen tälle?

Tutte le strade portano a Roma

No teistä en tiedä, viekö ne kaikki Roomaan, mutta lentokoneella sinne ainakin pääsee :)

Tälle vuodelle osui muutaman vuoden paussin jälkeen kaksi unelmareissua; kevään Egypti-turnee - http://mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/04/egyptin-ihmeita_25.html - ja nyt kävähytettiin "tyttö"porukalla Roomassa.

Tämän yhteisen matkan suunnittelu aloitettiin n. parisen vuotta sitten ja jossakin vaiheessa päädyttiin Roomaan, tammikuussa tilattiin reissu ja viime viikko sitten vierähti kohteessa historiallisia monumentteja tutkaillessa. Rooma otettiin muuten haltuun kävellen -> olisi vain pitänyt ottaa mukaan askelmittari; uskoisin lukemien olleen suht mittavia :) Ensimmäisenä päivänä tosin ostin uudet kengät (italialaiset tietty ja hyvät oli tallustella, vaikka uudet olivatkin), kun päkiät oli illasta hellänä liian ohutpohjaisten kenkien ansiosta -> hyvä syy ostaa kengät!

Mitäpä sitä reissusta muuta kuin että nähtävää riitti kun tallusteltiin Vatikaani läpikotaisin, Piazza Navona, Trevin suihkulähde, Espanjalaiset portaat, Colosseum ja mitä kaikkea - ja mukavaa oli. Mutta miksei olisi ollut mukavaa, kun reissuseurue tuntee toisensa läpikotaisin. Tyttöporukka koostuu "vanhasta jengistä"; neljä meistä osui aikoinaan 6/7-vuotiaina koulun ekalle luokalle ja viides jäsen tuli mukaan samalle luokalle keskikoulussa 11/12-vuotiaita ollessamme. Jos on Roomalla pitkä historia, niin sitä on myös meidän tyttökerholla :D

Ohessa muutama kuvakulma di Roma:

Katoissa riitti maalauksia...
Tässä erään rakennuksen sisäänkäyntiaula.

Kadulta näkymä sisäpihalle. Auto pysynee tuolla paremmin tallessa.

Katu, joka vei Vatikaaniin. Taustalla siintää Pietarin kirkko.

 Paavilla on melko hulppea työpaikka.

Mosaiikkityöt kirkon ylätasanteella - pikkutarkkaa suunnittelua.

Kavuttiin 320 rappua Vatikaanin korkeimpaan näköalatorniin. Sieltä oli hyvä zoomailla kirkon aukealle.

Riittävän korkea rauta-aitaus varmistaa tornissa pysymisen.

Ja taas ne kolmisensataa rappua alas tornista, eri reittiä tosin kuin ylösnousu. Kapeita kulkureittejä - ehkei ahtaanpaikankammoiselle oikein unelmajuttu :)










Vatikaanin museossa riitti käveltävää, salista saliin on mitä prameampaa nähtävää.

Vatikaanin museosta oli kaunis ulostuloportaikko.

Vanhaa Roomaa matkalla Colosseumiin.

Leijonanluolat Colosseumilla. Täällä on kansa hurrannut verisiä taistoja katsellessaan... Raakaa on elo ollut jo aikojen alusta :(

Roomaa halkova Tiber-joki. Vihertävä sellainen.

Kauniita ovia oli joka paikassa.

Rooma on rakennettu Rooman päälle. Tässä pala vanhaa, nykyistä matalampaa Roomaa.

Rakennukset ovat liki kauttaaltaan kovasti kruusattuja.

Kiva idea laittaa ruukkuihin aitakasvillisuutta.

Turistimenuja ei voinut välttää keskustassa.
Totesimme, että Rooman ruoka oli yllättävän mautonta meikäläisten makumaailmaan. Toki pari perfettoa annosta osui kohdalle pienissä tavernoissa.

Piazza Navonan taiteilijoilla oli kauniita akvarellimaaluksia. Tosin osa kauppiaista myi prikulleen samanlaisia töitä :)

Pikkuusen tyyriimpi kauppakatu :)

Rooman ainoa pyramidi oli paketissa restauroinnin takia. Noh, tulipa jo keväällä nähtyä ne Gizan pyramidit.

Vuoristoa...

Paluumatkalla pakaasit katosivat ilmeisesti Amsterdamissa koneen vaihdon yhteydessä, joten Helsingistä lennettiin kevyillä kantamuksilla Vaasaan. Viidestä yksi sai laukkunsa heti Helsingissä, kolme (minä mukaanlukien) seuraavana päivänä ja yksi vielä odottelee (on jo saanut ilmoituksen, ettei se kaukana ole)...

Todettiin, että mitä siitä - reissu oli upea, joten tätä pientä sattumusta ei just huomioida :)

Matkailu avartaa -lause pitää niin paikkaansa. Mutta nyt pysytellään kotikulmilla :) ja unelmoidaan uusista reissuista joskus hamassa tulevaisuudessa...