Arkista aherrusta - pikkuhiljaa

Niin, arki se on ihmisen parasta aikaa, oikeen sitte laatuaikaa... :)

Halki, poikki ja pinoon on homman nimi edelleenkin!

Vaikka halkomiskone on kätevä, välillä vastaan tulee hieman äkkiväärääkin, joka pitää irrottaa järeämmin keinoin irti :)



Vaan kyllä se rankapino pienenee ja halkopino poikineen kohoaa - pikkuhiljaa.

Tällaisen selättimen hankin
lattiakoristeeksi :)

No on sillä oiottu selkää, vähiinsä.
Mutta eihän sitä saa heti pyörryksiin saakka tempoa, voi tulla vahinkoa vanhaan kroppaan.
Pikkuhiljaa...

http://www.selatin.fi/











Näillä sen sijaan saa tempoa niin paljon kun kintuista lähtee.
Reilu 10 v. sitten hurahdettiin ystäväisen kanssa vesivyöjuoksuun, vaan vesivyö vaihtui jo muutama vuosi sitten vesijuoksukenkiin -> nuo siniset mohlut...

Löysin netti-kaupasta kuvan näistä jalka-kellukkeista:




Räpylät käsissä vauhti vaan kiihtyy.

Harmittaa vaan seikka, että silloin aikoinaan toisessa työssä ollessa oli mahdollisuus käydä juoksemassa 1 h kerran viikossa ja viikon toisella hallikäynnillä uitiin vähintään n. 1-2 km kerralla. Nyt työn ollessa epäsäännöllistä (ja hallikin on kauempana), käynnit ovat hyvinkin epäsäännöllisiä - mutta aina kun on mahdollisuus, niin tätä.
Suo-sit-te-len - vesi on lempeä vastus, mutta toimiva.

(Nyt olen tuumannut lumikenkiä, josko sellaisilla olisi mukava tarpoa - kun nyt on missä tarpoa.)


Ja että jaksaa kuntoilla (oli se sitten puuhommissa tai altaalla), niin polttoainettakin pitää saada.

Nopeita talviherkkuja ovat keitot, mutta kun nyt ovat jo herneet rokanneet, kaalisopat, hirvikeitot summuut tavikset keitelty (ja syöty), niin pyöräytin mieshenkilön ihmeeksi nopsakan tomaattikeiton. Syödyksi tuli.

Seurana jauhelihakiekko (ylijääneet vierasvarat)










Tämä oli todella nopeatekoinen. Töistä kun tulin (eikä sitä edellispäivänä tehtyä ollut tällä erää valmiina - eikä mieshenkilökään ollut ehtinyt kokkauspuuhiin mua ennen), niin kaapista löytyi tällaiset ainekset kattilaan:

2 prk tomaattimurskaa
n. 3 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutiota
ripaus intiaanisokeria
1 prk tuorejuustoa (pippurinen tällä erää	ja valkosipulituorejuuston loput)
kuivattua tinjamia, pippurirouhetta...

Kaada tomaattimurska kattilaan veden kera ja kiehauta.
Lisää loput ainekset ja kuumenna vielä sekoitellen.
Jos haluaa samettisen sopan, pyöräytä sauvasekoitimella keitosta kattilassa ennen ahneita kauhojia :)

Ja pisteenä iiiiik iiiiiin päälle sitten vielä kaapista löytyi amerikanpekonipaketti -> saksin uunissa rapeutuneet siivut keiton sekaan ja päälle...
Koristele sinä soppa basilikalla, raejuustolla, smetanalla... täällä se jäi tällä erää kun suut jo napsasivat.

On se mukava kun lunta riittää tänä talvena - on valoisaa ja tuntuu oikealta talvelta.
Näitä latoja on kuvattu paljon - ja koskapa ajeltiin Keski- ja Etelä-Pohjanmaan väliä viime viikonvaihteessa niin auton ikkuasta sain minäkin napsittua kuvaa (heilahtamatonta tällä kertaa).

Ja nyt taas kudin käteen hetkeksi - harmaa valepalmikkosukka saanee kohta kaverin.
Pikkuhiljaa sitäkin ;)

Risusavottaa

Joulupukki toi tällaisen risukirjan.

Ihmettelen kyllä suuresti pukin tietolähteitä (?) asiasta, että risusavottaa on tiedossa...
On nimittäin niin, että "joen" uomaa pengerretään ja puut tulee hävittää kukin kohdaltaan.

Puut kaatuvat ulkopuolisen moton voimalla. Siinäkin sitä riittää rupeamaa, että ne kulkeentuu omatöisesti tontille jatkokäsittelyyn.

Risut on sitten eri asia - taitaa osa jäädä käyttämättä... :)
Mutta tuon uutukaisen kirjan innostamana pyöräytin pienen risuntekopaussin jälkeen yhden sydämen - vähän erilaisen mitä olen ennen tehnyt (osa näkyvissä kirjan edustalla).



Kutimet eivät ole päässeet vieläkään takaisin lepäämään; innostuin kokeilemaan valepalmikkoa.

Aloitin valkoisella langalla, mutta eihän se ole kovin käytännöllinen väri sukissa, joten purin kantapään alun kun tyttö keksi, että päättelen "varret" ja hän otti ne käyttöön hihanjatkeeksi/rannelämmittimiksi.

Ja eikun uudet puikolle, harmaasta. Josko näistä tulisi sukat...

Kummallisen hauska näitä on tehdä... Kantapäätä pitää edelleen hetki tuumata, mutta kyllä se siitä.

Pikkupoikakin otti mummin tuomat sukat käyttöönsä unisukiksi - hyvin pysyivät jalassa koko yön. Ensi kerralla pitää tehdä hieman korkeampi kantapää. Tiedä mikä isokenkäinen tuosta pojasta tulee :)

Ja niin se Nuuttikin tuli ja vei mennessään joulun.

Valot jätti vielä kirkastamaan pimeää.

Vuosi 2015

Hyvät uuden vuoden toivotukset sinkoilivat illalla ja yöllä ees taas, ja kaikilla siintää toivetta paremmasta.
Jatkuisi edes yhtä hyvänä, siinäkin sitä on jo saavutusta.

Kelit muuttuivat vetiseksi jäälyhdyille, joten nippa nappa sain pari ohutpintaista lyhtyä uudeksi vuodeksi. Sulivat nuokin illan aikana roihun lämmössä.



Palaillaan vielä vähän menneeseen jouluun, olihan viikko sitten vasta joulupäivä.

Pukki kutitteli poronnahkakintaillaan lahjottavaansa. Paketteja tuli, joten kyllä on tainnut  pikkumies käyttäytyä sopuisasti vuoden aikana :)

Lumenvalkoinen joulu oli otollista aikaa ulkoilla, niin päiväsaikaan kuin hämärissäkin.




Kynttilät hautausmaille vietiin vasta Tapaninpäivänä, kun näitten kirkkojen suunnalla kuljimme.



Ja kirkot ovat Ylistaron ja Isonkyrön.

Joulukukat voivat hyvin, amaryllis aukesi vasta joulun jälkeen, orkidea on uusi joululahjaksi saatu. Joulutähdet ja jouluruusut ovat myös elossa!

Pientä väkerrystä: tein pari lahjakassia muro- ja mistä lie pahvipakkauksesta.
Muutamasta blogista löysin vinkin tällaiseen.
Näitä pitää tehdä varastoon erilaisin kuosein; nämä päällystin lahjapaperilla.

1. leikellään reunoilta paketin taitteet pois
2. mittaillaan sopiva päällyspaperi
- voi tehdä myös paloista
3. liimataan ensin reilun kokoinen pohjapala, liimaa ylivarat paketin nouseville reunoille (jää peittoon reunapaperin alle)
4. liimaillaan (tässä yhteinäinen paperi) päällyste sivu kerrallaan
5. ylivarat taitellaan "kassin" reunojen sisäpuolelle, tämä siistii suuaukon samalla
6. lopuksi rei´ittimellä reiät kannatinnauhalle

Anu Harkin ohje kassin tekoon löytyi täältä:
http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/video-muropaketista-syntyy-kaunis-lahjakassi/4615206

Ja linkki blogiin, missä on tehty kauniita lahjakasseja:
http://joulunkuiskaus.blogspot.fi/2014/12/diy-lahjapussi.html#comment-form

Ja ihmeiden aika ei ole ohi: jo toiset sukat kohta valmiina...
Kantapääkin näyttää kantapäältä sekä varpaat pysyy piilossa :)

Tuo varpaat piilossa: ne toiset sukat... niin, niitten kanssa olikin hauskuutta kun tuo täällä asuva mieshenkilö tarkasteli sukan päättelyä sillä seuraamuksella, että purin päät ja äityli kutoi päät uusiksi umpeen ILMAN RAKOJA :)

Nyt tuo mieshenkilö pitää niitä mun kutomia ja äitin päättelemiä sukkia jatkuvalla syötöllä...

Näinpä kädestä pitäen oikean päättelytavan ja nuo kuvassa olevat sukat nroa 30 onkin tiivispäiset.
Juu-u, ja mä kun luulin, että kantapää on se pahin tikki näin vuosien sukankutomispaussin jälkeen... Ei se aina onnistu ensikerralla :) :)