30.5.2018

Oi ihana toukokuu!



Otsaketta tuumaillessa tuli mieleen tuo vanha tv-sarjan nimi -90-luvulta. Larkinin perheestä kertovassa sarjassa oli aina aurinkoinen sää ja asiat olivat parhain päin - kommelluksien jälkeenkin.

Ja nyt on kyllä sää hellinyt - todellakin. Ja siitä on seurannut se, että kaikki muu aika - mitä palkkatöiltä on jäänyt - on kulunut ulkona puuhastellessa, näin varmaan yhdellä jos toisella.

Hyasintitkin ehtivät jo kukkia ja lakastuneita ovat tällä hetkellä.Tuoksu oli hurmaava - ja siksipä se sopiikin ulkoilmaan.


Toukokuuni on mennyt jokseenkin näin: yksi projekti on vaiheessa, ja pari muuta odottamassa, ja kas, kohta huomaan, että nekin ovat vaiheessa. Ja sitten katse osuu taas muualle ja ja ja... Mulla on siis ollut parhaimmillaan neljä eri projektia keskeneräisenä, eli vaiheessa :D Yhtenä päivänä yhtä (tai kahta) ja toista seuraavana iltana, tai sitä seuraavana... Ja välillä on maalisuti heilunut. Ei ne työt tekemällä lopu. Toki mieshenkilö on ollut mukana pihapuuhissa myös. Nostelee raskaimmat taakat jne.
Mulla kun on tuo toisen silmän lasiainen irronnut, niin en voi kovin äkkinäistä painavaa tempaista noin vain.



Yksi koko toukokuun kestänyt prokkis on ollut kasvihuone.
Olin esittänyt mieshenkilölleni vienoa toivetta pienestä lasikasvarista, itserakennetusta.
Tämäntyyppinen oli mielessäni (kuva netistä http://viinanen.org/wordpress/?p=2231)


Vaan tällainen paketti löytyi pakusta aiemmin keväällä, synttärilahjaksi mieshenkilöltäni.


Hän arveli, että kokoaa nopsempaa valmiin kuin askartelee itse alusta alkaen.
Vaan kyllä sai hyvin ajan kulumaan tätä kootessa aina ajan salliessa; pientä nippeliä ja nappelia oli pussikaupalla kuin Ikean kalusteissa konsanaan. Totesikin kerran, että ehkä se esitellyn mallin mukainen itsetehtynä olisi voinut valmistua nopsempaan :D

 

Olipa ankean näköinen ympäristö kun tätä aloiteltiin...
Mutta niin vain kasvari valmistui. Hitsasipa vielä tälle tukevan alusrungon, ettei tuuli vie. Ei nimittäin ankkuroitu tämän jalkoja betonivaluun, koska se asemoitiin jo olemassa olevalle isolle betonilevylle.
 

Heti kun kasvari oli ankkuroitu aloilleen, aloitin ympäristön maisemoinnin: siirsin n. 30 v sitten isäni kanssa yhdessä tehdyt ristikkoaitaukset (oleskeltuaan tätä ennen mun kahdessa edellisessä puutarhassa) rajaamaan alueen. Hyvin ovat ristikot pysyneet kuosissaan, enkä aio uusiomaalata niitä, vaikka aika on pintaa patinoinut.
Seuraavaksi levitin paksulti sanomalehtiä (olin jemmannut niitä toista maisemointia varten, mutta kesken meinasi silti loppua) ja osin juurikangasta pitämään alueella olevat rikkaruohot poissa. Näiden päälle reilu kerros harmaata kivituhkaa, josta rouheammat kivet nousevat pintaan kun kosteus painaa hienojakoisen tuhkan pohjalle.

Muutama siemenistä kasvatettu kirsikkatomaatti-istutus on jo kasvarissa, mutta pitää käydä ostamassa lisää taimia kun sitä tilaa nyt on. Pari tavis-tomaattia, pitkää kurkkua ja pari kesäkurpitsaa istutan jo hankittuihin kasvatussäkkeihin. Sitten pitää hankkia myös yrttejä tuohon ruukkutorniin ja kasvulaatikoihin. Ruukkutorni on ollut jo muutamia vuosia muualla kukkatornina, nyt muuton yhteydessä sai yhden lisäruukun.

Kun tämä ruohosipulirengas siirrettiin (traktorin kauhalla) vähän sivummalle pois kasvarin tieltä, niin eipä siellä mitään juuri näkynyt. Vaan tässä raksan aikana nekin ovat ehtineet jo täyteen kasvuun!





Venynyt ja vanunut projekti on tämä puuvenhosen edusta...


Parisen vuotta tässä venhosen edustalla oli kuvitellun mukainen pieni kukkaniitty. Viime vuonna päivänkakkara valtasi sen, samoin pinta-alaa valtasi juolaheinä ja hierakka...
Niin että hävitykseen vaan, vähän kerrallaan silloin tällöin. Otin kyllä talteen muutamia päivänkakkarapaakkuja ja istutin vähän sivummalle.
Samalla kun tätä hävittää, niin saa tuumata, mitä tilalle - jotakin matalaa viheristutusta varmaan. Niiden istutuksilla ei ole kiirettä kun on ollut niin kuivaa.

Veneessä asuva rodo on alkanut kukinnan just tällä viikolla. Samoin kukkivat kirsikka ja omena.


Ja vielä yksi viime kesältä jäänyt raivaus on tullut tehtyä:


Rusopajuangervoa hävitettiin puolet pinta-alastaan. Pikkuhiljaa kitkien ja juurakkoja repien. Eihän niitä kaikkia saa mitenkään pois, joten raivatulle alueelle juurikangas ja harmaata kivituhkaa päälle reilusti. Saas havaata, kauanko pysyy puhtaana.


Jouluruusu kukkii. Siemenistä kasvatetut krassit ovat hengissä. Ritarinkannus rehottaa. Ja laventeli - sekin säilyi suojassa reilun lumikinoksen alla.

Mukukoista kasvatetut leinikit ovat vähän nuupallaan tällä hetkellä ja mietinkin, että istutan ne maahan. Kasvattavat uutta versoa juurelta, mutta ehkeivät viihdy ruukussa...?




Ja tämä, karhunvatukka - hyvin säilyi sekin talven yli. Tosin mun äidillä, etelämpänä, tämä tekee jo kukintoa..., notta.

Rikkaruohoja olen suihkinut etikalla. Näyttää tepsivän joihinkin jo vuorokaudessa.



Ja ei tämä toukokuu ole mennyt pelkästään ansiotöissä ja puutarhassa.

Ystisviisikkommekin ehti kokoontua. Tämänkertainen emäntämme "HH" oli kokkaillut meille illallisen. Alkuruokana oli suppiskeitto... aaah ja nam. Musta koskenlaskija teki sopasta entistä herkumpaa.

Kolmen ruokalajin dinneri oli katettu iki-ihanille Villeroy & Boch´in Old Luxembourg-astioille. Kyllä meidän taas kelpasi olla.


Äitienpäivät käytiin juhlistamassa yhdessä koko klaani isomummosta ja isopaapasta pikkuväkeen.

Ruokailun jälkeen pikkutytty kiinnostui ruokailupaikan pöytätekstiileistä... :D



Ja pari viikkoa sitten käytiin katsomassa Riikan kevättä ryhmäreissulla. Minä laskin taas päät bussissa mennen tullen, muutoin olin vapaalla, kun loistava bussikuski hoiti tiketit summuut :D

 

Riikan kevät oli kuin meidän kesä. Sen huomasi jo Viron puolella, ja Pärnun pysähdyksellä. Kun tultiin takaisin Pohjanmaalle, niin oli kuin olisi käynyt aikamatkalla - syreenitkin olivat/ovat täällä vasta nupuillaan...

Torit ovat ihania paikkoja - ihan missä maailman kolkassa tahansa. Ja Riikassakin oli tarjolla vaikka ja mitä. Ja minkä kokoinen alue - wow! Zeppelin-halleissa oli lisää kojuja, mutta ulkoalueen torimyyntipöydät ihastuttivat runsaudellaan! En kuitenkaan ostanut sieltä parsanippua(kaan) kuten tein joskus muinoin Kyproksella ihan vain fiilistelyn vuoksi... :D

Yhtenä päivänä meille oli varattu opas muutamaksi tunniksi, ja kierreltiin Riikaa ja Jurmalaa. Arkkitehtuuria ja historiaa selventävää selostusta saimme Natalialta.

Olen käynyt Riikassa viimeksi n. 15 v sitten, joten kaikki oli kuin uutta. Suurin osa matkalaisista oli ensimmäistä kertaa Latviassa (meitä oli 30 hlöä sekä kuski). Jurmalassa ja Lidossa kävin silloinkin, ja nyt taas - koko porukalla molemmissa.
Mukava reissu, hauskaa retkiseuraa ja sää suosi reissuamme aivan täydellisesti.



Tulipa vähän pitkähkö postaus, vaikka yritin kovasti tiivistää.
Kun toukokuu on ollut niin tapahtumarikas, niin voikohan nyt kesäkuulle siirryttäessä
vetää lonkkaa kun mulla alkaa kolmen viikon lomajakso...
Tuskinpa vain, heti ekana lomapäivänä meille tulee hupulainen, kun tämän mummin tokaluokkalainen aloittaa loman samaan aikaan ja me viihdytämme häntä ekan lomaviikon. Muistutti hankkimaan riittävästi bensaa, että saa ajettua lomallaan mönkijään kilometrejä :D <3

Yksi huono puoli tässä somehiljaisuudessa on ollut (uni on voittanut nopsasti runsaan ulkoilun jälkeen) - teillä on siellä varmaan monia hyviä niksejä ja ideoita, joita olisi voinut hyödyntää jo nyt. Luen niitä sitten jälkeen päin ja otan opikseni :D

Mutta näin vain sain tämän julkaistua toukokuun puolella.
Mukavaa kesää!