Valkoisten kukkien juhlaa!
Omena
Kirsikka ja omenapuu kukasssa. Omenapuun aurinkoisemmalla puolella on kukkia reilusti, toisella puolella taas ei niinkään. Tosin leikkasin nyt kevättalvella reilummin tuota vähäkukkaisempaa puolta...
Sateiden jälkeen on niin vehmaan vihreää, että. Kirsikan juurella rehottavat saniaiset, taempana isokokoisia, edustalla vuosi sitten siirrettyjä pienempiä. Ja kielot leviävät vimmalla :)
Sateiden jälkeen on niin vehmaan vihreää, että. Kirsikan juurella rehottavat saniaiset, taempana isokokoisia, edustalla vuosi sitten siirrettyjä pienempiä. Ja kielot leviävät vimmalla :)
Tässä tarhassa kukkivat ensin keltaiset.
Talonpoikaispioni ja kalliokielot on varmaan seuraavana vuorossa.
Talonpoikaispioni ja kalliokielot on varmaan seuraavana vuorossa.
Käväisin puutarhaliikkeessä aikomuksena hakea muutama multasäkki, mansikantaimia ja mustaherukkapensas...
ja kuinkas sitten kävikään...
Mukaan lähti myös miljoonakelloja, lankaköynnös, lumihiutale, pioni, runkoruusu, kuukausimansikka, ja ne aiotut 30 mansikantainta; 10 Kaunotar, 10 Kulkuri ja 10 Honeye-nimistä. Hyvin mahtuivat taustalla näkyvään reunustettuun kehikkoon.
Mustaherukkapensas unohtui. Pohjan Jätti -niminen mustaherukka on haussa, on kuulemma isot marjat.
Äitenpäiväruusuja oli vielä jäljellä, ja tämä varsin kukkaisa runkoruusu oli jäänyt ränsistyneimpien taustalle muilta huomaamatta, joten tottakai pääsi matkaan mukaan.
Kaipaa kyllä juurelleen jotakin muutakin lankaköynnöksen kaveriksi...
Ruususta puheenollen; ihmeiden aika ei ole ohi - sain ruusun talvehtimaan varastossa. Vahingossa huomasin paperipussissa uinuvan ruusupurkin ja siellä oli ELOA! Hennon vaaleanvihreitä lehdyköitä, jotka ovat jo virkistyneet näin hienosti! Huom! äiti kun tätä luet :)
Ei huono tällaiselta puoliviherpeukaloiselta :)
Kevään ensimmäinen ostos oli sarviorvokkiruukku -
nätti on vielä.