Phu Quoc, osa 2

Lisää reissukuvakavalkadia - saa tässä itsekin muistella, mitä kaikkea sitä tulikaan nähtyä.
Välillä kuvia selatessa aivan tuntee sen trooppisen lämmön, vaikka nyt ulkona on lunta ja välillä tuiskuttaa mitä sattuu!

Meidän huoneiston sisäänkäynti kahden viikon ajan.

Hotellialueen kulkureittejä.

 

Hotellimme rantaravintolan työntekijöitä. Hattupäinen Hai on hauska mies, tarttuva nauru ja hyvät jutut. Kertoi myös omasta elämästään, perheestään jne. Tuli töihin klo 11 ja illalla pääsi kotiin klo 22. Kuukaudessa on kolme vapaapäivää, notta.
Pojat halusivat tulla kuvatuiksi kalansilmälinssillä - kummastelivat sitä kovasti :)

Samoin puhelimeni irtokalansilmälinssi herätti kiinnostusta kodinkoneliikkeessä Duong Dongissa  :D Liikkeessä työskentelevät myyjät kokeilivat sitä sekä mun (vähän niin ja näin toimivalla) että omilla kännyköillään.
Kävimme liikkeessä pari kertaa ja toisella kerralla muistivat oitis meidät (vissisti oltiin niin huvittavia) :)
Ostimme liikkeestä bluetooth-kaitsareita, pikkuväki sai tuliaisiksi pöllö- ja koala-kaitsarit <3

Likikaupan pikkuisella on myyntityö jo hallussa :) On kyllä vanhempiensa silmäterä. Pienen katukaupan seinällä on tyttärestä mm. A2 kokoinen 1-vuotiskuva <3
Kuvassa oli erikoista se, että siihen on merkitty sekä syntymäpäivä ja päivä n. 9 kk ennen syntymää... Kauppiasvanhemmat selittivät, että se on päivä kun lapsi on saanut alkunsa :o Lapsihan on ollut olemassa jo silloin!

Yleisesti ottaen pikkulapset olivat vanhempiensa mukana arjen työssä.
Siestan kaltaisena aikana vanhemmat saattoivat laittaa kaupan oven säppiin ja ottaa koko perhe tirsat myymälän lattialla.

Duong Dongissa ala- ja yläkoulua vastaavien vieressä nähtiin yksi päiväkodin tyylinen paikka. Koulu on muuten nykyään ilmaista ja kaikille kuuluvaa! Eräs hotellillamme työskentelevä mies kertoi, että olisi halunnut käydä koulua aikoinaan, mutta se oli liian kallista... Oli itseoppinut mm. englanninkieltä. Kuukausipalkka on jonkin verran isompi kun osaa englantia.

Summa summarum: paikalliset ovat todella ystävällisiä ja vielä turisteista innostunutta väkeä, tulivat kysymään heille uusista asioista ja halusivat harjoitella englanninkielen taitoaan; kysyivätkin meiltä, että kuulostaako puheensa hyvältä. Arveltiin, että kun olimme itse ystävällisiä ja aina-tervehtiviä, niin ottivat meihin kontaktia herkemmin ja moni kysyikin suoraan, että puhuuko hyvin, saako puheesta selvää jne. Aasialaisille r-kirjain on vaikea, mutta kyllä sekin rohisee osalla siellä mukana jo ihan mukavasti. 

Kylää yläilmasta kuvattuna. Piipahdimme "sisäänheitettynä" eräällä Skye-kattoterassilla, missä kuulo oli koetuksella kun nupit käännettiin kaakkoon sitä mukaa kun väki lisääntyi - mutta saimmepa katsella kylänraitin iltamenoja korkealta sen aikaa kun siellä oltiin - ei kauaa.

Paikallisten suosittu iltaruokailupaikka. Päivällä katu oli tyhjä, mutta iltaisin koko "kävelykadun" leveydelle ja ravintolaa pidemmälle matkalle oli aseteltu punaiset matalat muovipöydät ja -tuolit. Ruokailuun tulleiden skootterit olivat molemmin puolin parkissa. Ja väkeä riitti.

Jos tuon paikan mieli ohittaa, niin se oli joko askellettava ajokadun puolella skoottereita ja takseja väistellen tai sitten koukattava myyntitiskin viereltä liki köksää.
Kadun ylittäminen oli sekin operaatio, koska suojatiekäytäntö oli tuntematon käsite. Ripeä kadun ylitys siinä vaiheessa kun oli vähiten kulkuneuvoja tulossa kohti...

Nämä akvaariosta lautaselle valittavat mereneläväiset näyttivät freeseiltä, mutta ei me sitten kuitenkaan, en edes minä :D


Ja fisualtailta aasinsiltana muutamiin reissueväisiin:

Tom yam, inkivääri(kana)- ja pho-keittoja, munariisiä, riisinuudelia, kevätkääryleitä jne... Kaikki useinmiten merenelävillä höystettynä eli katkarapuja ja mustekalaa. Paras ruokakokemus oli kuitenkin intialaisessa Ganesh-ravintolassa, siellä koko seurue söi indianstylesti.

Minä olin ryhmästä ainoa, joka olin asianfoodheavenissa. Ja kun vain tarkasti katsoin, että nuudelit olivat riisi- tai lasinuudelia, niin gluteeniton linjakin pysyi helposti. Kroppa piti tästä ruokavaliosta, ei mm. leipää kahteen viikkoon, ja joka aamu mm. kananmuna erittäin hyvin paistettuna tai keitettynä, lisukkeena maukkaita hedelmiä, ja vihanneksia (jotka tosin eivät maistuneet hongalta ei haavalta...).

Ruokakulttuurissa näkyy ripaus myös muinaista Ranskan siirtomaavallan aikaa, mm. patonkia oli tarjolla täytettynä, valkosipuliyrttivoilla silattuna jne - ne kelpasivat hyvin muulle seurueelle.

Illan tullen mustekalan pyyntialukset lähtivät merelle apajilleen.



Vinpearl Safari

Tämä alue on saaren pohjoisosassa. Todella mallikas ja kaunis paikka, siellä on eläimillä luxusoltavat, lääniä riitti. Eikä ollut tiikereitä piikitettynä tainnoksiin turistien kuvamaskoteiksi, hyvä!



Rach Vem Beach - meritähtiranta

Saaren pohjoisosaa tämäkin. Otettiin eräänä kuumana päivänä taksi ja käytiin katsomassa tämä erityisen kaunis paikka! Kambodzan ääriviivat näkyivät myös tänne.
Rannan hiekka on kuin hienonnettua kalkkikiveä tjn. Ja meritähdet ovat suloisia. Idylliä rikkoi vain joissakin vesinotkoissa lojuneet roskat...

Jäteongelmahan on saarella ilmeinen. Roskia kyllä kerätään ja niitä nähtiin kuljetettavan pohjoisessa olevalle todella isolle kaatopaikka-alueelle. Mutta silti katujen varsilla roskaa riitti. Hotellialueella poltettiin roskia iltaisin - kivat katkuthan siitä lähti (ei pitäisi olla ongelmaa polttaa puita meikäläisten takoissa ja puukiukaissa). Ja ongelma ei ainakaan vähene kun isoja hotelleja rakennettiin tiuhaan... Parin vuoden kuluttua lienee rannat täynnä turisteja ja roskamäärät kasvavat...
Long Beachille ei ajautunut mereltä muoviroskaa, vielä.

Sähköverkko saarelle vedettiin vasta n. 10 v sitten. Joskus tuli tunne, että onkohan kaikki kytkökset tehty turvallisesti...
Adapteria ei tarvittu, joten kännykät ja kamerat lataantuivat ilman välikappaletta (joka oli mukana kyllä).

Skootteri on paikallisten pääsääntöinen kulkuväline.
Enimmillään nähtiin yhden skootterin päällä kaksi aikuista ja kolme lasta. Pienintä, n. 1 v., pidettiin muiden välissä keskellä seisomassa... Ja aina aikuisilla oli kypärät päässä, lapsilla ei useinkaan, tai sitten joitakin lelukypäriä kuten Pokemon tms.

Kaiken sai kulkemaan mukana, kunhan sitoi kunnolla. Tai ei se sidontakaan aina niin nopon nuukaa ollut...

Duong Dongin iltamarkkinoille mars. Kaikkea oli tarjolla, melkein kaikkea - paitsi, että vaatteet olivat kokoa "barbi" :D

Muistithan jättää sandaalit eteiseen!

Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

Niin - paluulentohan meillä myöhästyi liki vuorokaudella kun lentsikka oli kaput...
Saatiin onneksi jäädä samaan hotelliin ja me jopa samaan huoneistoon, että ei tarvinnut raahautua jonnekin muualle...  Tuumasinkin, että ei väliä ajan kulumisesta kunhan tarkasti laittavat koneen joka mutterin paikalleen... Hieman on jännittävää tämä lentomatkustaminenkin välillä, mutta 11 h ilmassa meni hyvin. Ja siitä vielä Pohjanmaalle ajo. Kyllä tiesi matkustaneensa.


Ensi kerralla jotakin ihan muuta!

Phu Quoc, osa 1

Heliätä helmik... - eikun maaliskuuta JA laskiaistiistaita :o
Helmikuun postaus jäikin sitten välistä, hups :)

Pitemmittä jaaritteluitta, alla kuvakavalkadia parin viikon reissusta, joka suuntautui Vietnamiin kuuluvalle Phu Quoc -saarelle. Varasimme reissun vasta tammikuussa - heti kun sain lomani varmistettua. Kolme muuta reissulaista odotteli kynsiä purren, että saanko edes vapaaksi tuon kaksi viikkoa...

Heti kentällä suoritimme rahanvaihtoa - siinä olikin olo kuin miljonäärillä...
1 euro = noin 25 000 dongia, 50 euroa = 1 250 000.
Onneksi setelit olivat kooltaan suurin piirtein euroseteleiden kokoisia.

Eli tällaisiin maisemiin Long Beachille kookoksien seuraksi se hattu sitten päätyi...

Uusi vuosi oli juuri vietettynä, kun saavuimme saarelle. Tänä vuonna TET-juhlaa vietettiin 5.2.2019 ja vuosi vaihtui sian vuodeksi.
Juhlien jälkimaininkeihin päästiin kyllä, koska juhlakoristeita oli vielä joka puolella, Budha-alttarit olivat koristeltuina niin myymälöissä kuin kauneushoitoloissa jne. Yksityissairaalassakin oli isot juhla-asetelmat esillä (sielläkin käytiin, koskapa reissumiehemme dippasivat majoneesia kielloistani huolimatta...).

 Hotellimme TET-koristeita niin etupihalta kuin rannaltakin.

Rantahiekkaa pitkin ja poikin tallustellessa löytyi mm. matkailumainoksista tuttu kaareva kookospalmu keinuineen.

Näitä auringonlaskuja jaksoi ihailla mennen tullen ja palatessa.
Aurinko laski n. klo 18 paikallista aikaa, eli klo 13 Suomen aikaa.


Vaikka rantamaisemat olivat kauniita katsella, niin ei meidän ryhmä koko kahta viikkoa rantaa tepsutellut, vaan tutustuimme melko ahkerasti saareen, joka on n. 50 km pitkä.
Ja kun taksilla oli edullista reissata (meidän mittapuun mukaan), niin työllistimme innokkaita, ystävällisiä ja osaavia taksikuskeja.


Ja koska ensimmäisen viikon maanantai näytti olevan puolipilvinen päivä, niin päätimme lähteä tutkimaan saaren eteläpäätä.

Ensiksi pysähdyimme helmitehtaalle.
Ja tehdas se oli todellakin. Alakerrassa saimme esittelyn helmien synnystä.
Sitten meidät pukattiin rullaportaita yläkertaan, jossa olikin melkoinen helmimyymälä... Myyjiä pyöri ympärillä ainakin kaksi/asiakas, ja melko herhiläisiä olivatkin...
Lähdettiin pois ilman ostoksia - alkoi vähän jo ahdistaa :) Miehet saivat olla siellä suht rauhassa, tottapa myyjät tarkkailivat vain, etteivät karkaa minnekään, jos lompsa sattuisikin olla heillä...
Kävimme seuraavalla viikolla lähellä sijatsevassa saaren pääkaupungissa Duong Dongissa iltamarkkinoilla ja siellä pienessä helmimyymälässä, missä teimme huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä ostoksemme.
Jo miljoonalla ! sai hyvälaatuisia helmiä :D Eli noin 40,- ekkua.

Seuraavaksi kävimme siellä missä pippuri kasvaa, eli pippurifarmilla. Käymämme paikka oli pieni perheyritys, sukupolvet asuivat siinä samassa ja kun perheen äiti lähti kesken kaupanteon ruokkimaan vauvaansa, niin anoppi jatkoi myyntiä. Taksikuski toimi tulkkina.

 Ja pippuritilalta siirryimme Budha-temppeliin. Aivan valtavan kokoinen alue, loistoa riitti.

Retken lopuksi kävimme melkomoisen synkeässä paikassa, eli Vietnamin sodan aikasella vankileirimuseoalueella, joka tunnetaan nimellä Coconut Tree Prison, joka sijaitsee An Thoissa.
Alue on alkuperäistä pienempi, mutta tälle museoalueelle oli jätetty mm. peltisiä halleja, joissa aidon kokoisten nukkejen avulla havainnollistettiin julmia kidutusmenetelmiä.
Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä kun kävelimme muutaman hallin läpi - nukkehahmot (niin kiduttajat kuin kidutettavat) olivat aidon kokoisia ja ilmeisiä!

Jotenkin asia tuli iholle entistä tiukemmin kun todettiin, että Vietnamin sota loppui vasta v. 1975 - meikätyttö on silloin leikkinyt paperinukeilla onnellisen tietämättömänä maailman kauheuksista.
Mutta, taas kerran: jos ei tiedä historiaansa, ei tiedä tulevaisuuttansa. Mutta ihminen on ihmiselle susi, edelleenkin, ikävä kyllä.

Etelän hetelmät olivat yksi reissun parasta antia. Vakituiseksi rantamyyjäksemme heittäytyi tämä ahkera nainen - kyllä siinä kuoriutui näppärästi ananakset, melonit ja papaijat - mitä milloinkin.

Kuvakavalkadi osa 2 seuraavalla kerralla, ettei tule kuvaähkyä...
Niitä kuvia tuli kyllä napsittua, vaikka uitin phoneni heti ensimmäisellä viikolla - sain kyllä jenkkiläisen elvytettyä vietnamilaisella riisillä siihen kuntoon, että kuvia sain otettua koko reisun ajan ja puhelin toimi joten kuten muutenkin. Hankin silti jo uuden phonen.
Kalliiksi käy reissaamisen oheistrukommit :o

Lokakuun kuvalataukset

...Londonista, kässämessuista, syyslomalaisista...
Vaan olipas vaikea valikoida kuvia kun harvakseltaan niitä siirtelee talteen ja alkaa koostaa jutun juurta. Selätän vaikean kuvakoosteilla :D


London 1.-5.10.

Meidän tyttökerholla oli reissuajatukset mielessä taas keväällä ja nyt päädyimme Lontooseen, koska onpahan jäänyt käymättä kolmella viidestä. Yksi kerholainen ei lähtenyt matkaan (on joskus asunut tuolla), joten neljään naiseen reissattiin; ensin lento Vaasasta Helsinkiin ja sieltä Lontooseen. Finski vei ja toi.

Lontoota ilmasta - Thames-joki erottuu hyvin.
Ja säät suosivat - oli todella hyvät kelit koko viikon ajan.

Yksi vinkki heti alkuun, jos Lontooseen aiot.

Heti Heathrow´n kentälle laskeuduttuamme suuntasimme Visitor-tiskille,

josta ostimme Oyster-kortit, jolla pääsee liikkumaan julkisilla ja säästää 50 % lippujen hinnoissa vrt. käteismaksuun.

Käyttöoikeus ladattiin 1.-5.10. ajalle ja se maksoi tälle ajalle 30,- puntaa + 5,- pantti kortista, jonka voi joko palauttaa lähtiessään (ja saa sen 5,- takaisin) tai tallettaa ja ladata ensi kerralla uusiksi.

Tuo 5.10. jäi meiltä käyttämättä kun lähtiessä mentiin kentälle taksilla. Onneksi varattiin se taksi edellisiltana, koska tubit ja subit olivat lakossa just silloin! Tullessa kentältä Bloomsburyyn hotellin liki mentiin iltamyöhällä metrolla (liki kun oli kortin ostettuamme) ja se oli - noh, kokemus, mutta ei kiitos ehkä matkalaukun kanssa täpötäydessä metrossa :D

Ja olipa helppoa tulla ja mennä kun vaan heilautti korttia esim. kaksikerrosbussien keltaisen lukijan edessä ja hyppäsi kyyttiin (yläkertaan tietty). Eikä tosiaan tarvinnut olla käteistä kaivamassa koko ajan.

Oyster-kortteja voi ostaa monista paikoista ja käyttää seuraavissa:
    Lontoon metro (putki)
    Overground ja National Rail junat Lontoossa
    Lontoon bussit
    Etelä-Lontoon raitiovaunut
    Docklands Light Railway (DLR)
    Thames-köysirata (Emirates Air Line)

Tiistai oli kylttyyripäivä

British Museum. Katsastettiin mm. Egypti-, Assyria-, Kreikka-osastot.

Iltapäivällä otettiin haltuun bussireitti (nro 10), jolla päästiin Lontoon ytimeen, eli tehtiin tavallaan sightseeing-kierros, koska kaksikerrosbussin yläkerran etupenkeistä todellakin näki missä mentiin. Seuraavalla kerralla olikin tosi helppo mennä kun tiesi jo missä jäädä pois, kun kohde oli selvillä.

Illalla eläydyttiin Oopperan kummitus -musikaalin pyörteisiin <3
The Phantom of the Opera Her Majesty´s Theatressa.

The Phantom of the Opera | London Trailer 2018

Kolmisen vuotta sitten Suomen Kansallisoopperan produktio Oopperan kummituksesta oli upea, mutta kyllä tämä esitys alkuperäisessä ympäristössä nostatti ihokarvat tappiin!
Huikea esitys, odotus palkittiin. Kiitos ja Thank´s a LOT! 

Onhan tätä esitetty kyseisessä teatterissa jo vuodesta 1986, että kyllä muutama muukin meidän lisäksi tästä tykkää :) Nytkin oli teatterin kaikki kerrokset täynnä yleisöä.



Keskiviikkona ja torstaina 3.-4.10. shoppailua ja kuninkaallisia ja Camdenia ja ja ja...

Noin yleisesti ottaen joulu teki jo voimallisesti tuloaan. Muun muassa pubeissa oli ennakkoilmoituksia paikkavarauksista.
Ja koska olihan se pakko piipahtaa Harrods´llakin ihmettelemässä, niin kas, jouluahan oli sielläkin ihan jo reilusti.

Oli maineensa mukainen fiini tavaratalo. Asiakkaina oli enimmäkseen reilusti botoksilla huulensa turvottaneita rahakkaan oloisia teinejä sekä arabinaisia burkhoissaan - Louis Vuittonin ja Cuccin kasseja kanniskelivat, vanhat Vuittonit ja Cuccit käsivarsillaan... :D Aasialaiset asiakkaat olivat myös hyvin edustettuina, mutta ilman Vuittoneita ja Cucceja.

Merkilliset laukut yms. olivat kyllä saaneet mukavasti neliöitä ympärilleen, ei ole heti toinen veska nyhjäämässä kyljessä kiinni :)
Samoin oli aikoinaan, kun Roomassa eksyttiin :o Cuccin liikkeeseen, tosin siellä oli ns. etuvartijat etuovella ja sen jälkeen spessuyksilöllistä palvelua. Emme sitten kuitenkaan ostaneet ystävättäreni kanssa n. 400,- eken kukkaroa, mutta me "madamet" saimme käyntikortit myyjältä, erittäin ystävällisen palvelun ja kehoituksen tulla takaisin... Olisiko ollut prossapalkalla... hmm... Noh, kokemus sekin, ja muistui mieleeni just nyt :D

Harrods´lla ei kuulemma tavislontoolaiset käykään.

Bloomsburyn paikkeilla hoksattiin jossakin ikkunassa Harrods´n juliste, jossa Diana oli "Maija Poppasena kertomassa" lapsenlapsilleen mottoaan (jota on sanonut pojilleen):
"You can be as naughty as you want, just don't get caught"
"Voit olla juuri niin tuhma kuin haluat, kunhan et jää kiinni" :o

Jotenkin koskettava tuo juliste - olisi varmasti ollut hauska mummi.

Kensingtonin palatsi.
Dianan entisessä kotipalatsissa oli kaunis puutarha ja ympäristö kaikkineen.
Ja reilun kokoinen matkamuistomyymälä. Kuninkaalliset ovat kyllä kaupallistaneet itsensä perin juurin.

Ja tietty käväistiin muiden uteliaiden tapaan katsastamassa oliko Ellu kotona. Lippu oli paikallaan, tosin kovin salkoonsa kietoutuneena.

Buckinhamin palatsia vartioivat jalkamiehet, Foot Guards karhunnahkalakkeineen (bearskin) tekivät tarkkaan suunnitellun jaloittelun just kun tulimme portille.

Peruslontoolaisia telefoonikoppeja oli ihan joka puolella, ja kyllä niissä joku näytti joskus jotakin puhuvankin, luuriin siis :D.
Pallot ilmassa (kadun yläpuolella) ovat jouluvaloja, joita aseteltiin paikoilleen Oxford Streetillä.
Big Ben seisautettiin vuosi sitten neljäksi vuodeksi, eli kolmen vuoden kuluttua on taas kello näyttämässä aikaa. Big Benin pidike Elisabetin torni, Elizabeth Tower, oli tukevasti paketoitu restauroinnin ajaksi. Houses of Parliament, Westminster taustalla.
Bobbyt olivat ratsailla Hyde Parkin kulmilla.

Hyde Parkista tuli mieleen, että Lontoossa oli kiitettävästi kauniita viher- ja puistoalueita, mm. Tavistockin pieni puisto, Kensingtonin alue on iso, mutta suurin tietty on Hyde Park.

Kensington Garden.

Camdenissa käytiin markkinoilla, ja siellä oli myös paikalliset käsityömessut.
Ja olipa paljon putiikkeja pienellä alueella, n. 3000 kpl. Huh.

Ostoksia tehtiin kaiken kaikkiaan maltillisesti. Tosin ydinkeskustan merkkituotteiden outletissä TK Maxx´ssa olisi voinut lähteä lapasesta, jos olisi ollut kantaja mukana :D
Muutoin Lontoo ei ole mikään edullinen paikka, että sen suhteen on se ja sama mistä tarvitsemansa ostaa.
Yleisesti ottaen kannattaa tutustua netissä etukäteen matkakohteeseen, vinkkejä on tarjolla kyllä.

Kulinaristisiin elämyksiin ei panostettu juurikaan - usein huomattiin vasta myöhään iltapäivällä, että jaa, pitäiskö käydä syömässä. Hotellin aamupalalla pötki pitkälle.
Pakollinen fish&ships pupiluntsi tietty käytiin kokemassa ydinkeskustan Trafalgar Squaren liki (siellä sai gluteenittomankin version!), mutta paras ruoka oli Chinatownin kiinalaisessa :D
Paikallinen gin&tonic virkisti, ja irish coffee myös meni välipalasta :D

Lontoossa oli helppo kulkea - vähänkin kun tiesi, minne aikoi, niin kyllä julkisilla pääsi joka paikkaan. Kaksikerrosbussien 10-linja tuli tutuksi, koska sillä pääsi suoraan keskustaan Oxford Streetille, Kensingtoniin jne.

Lontoon mustilla takseilla taidettiin mennä vain pari kertaa.

Me yövyimme hotelli Tavistock´ssa Tavistock Squaren vieressä, joka taas on lähellä Russel Squarea Bloomsburyssä. British Museum mm. oli ihan kulmilla. Ja bussit kulkivat huudeilla vartin välein.

Ja vielä kehun Finnairin uutta Airbus 350 -lentsikkaa, jolla teimme paluulennon Helsinkiin; olipa hieno, vaalea, raikas ja siisti. Jokaisella, jolla oli selkänoja edessään, oli mahdollisuus katsoa esim. oma valitsema elokuva selkänojassa olevalta näytöltä :) Minä katsoin Me before you <3 Tosin loput elokuvasta hipaisin vähän nopeutettuna, kun Helsinki alkoi häämöttää - tällä kertaa turhan nopeasti :D

Lähtö Heathrow´sta oli tunnin myöhässä ja siksipä askellettiin Hki-Vantaalla melko reippaasti, että ehdittiin Vaasan koneeseen - ja viimeisenä sisään. Ja siitä taas johtui, että matkalaukut tulivat taksilla perässä, samana iltana tosin.

Tässä siis pintaraapaisu Lontoon reissusta, ei muutamassa päivässä paljoa ehdi.
Tuonne pitää kyllä mennä joskus uudelleen, kotoisa kaupunki ja helppoa kun puhuvat oikeaa englantia :D :D Ja niiiiin paljon jäi näkemättä. Tuli tunne, että pieninä paloina saanee kyllä Lontoonkin haltuunsa jos tuolla useasti kävisi.


------------------------------------


Kotiin kun päästiin niin heti lauantaina singahdettiin tyttären kanssa Seinäjoen käsityömessuille!

Monenmoista oli tarjolla Seinäjoellakin. Tytär kolusi kangasmyyjät ja joitakin kangaspaloja lähti mukaankin.


------------------------------------

Syyslomaviikolla meille tuli hupulaisia, kun pikkuväki vanhempineen yöpyi meillä matkalla Ouluun ja taas Oulusta palattuaan - ehdittiin ulkoilla ja jos jotakin hyvässä syyssäässä <3
Aamuvirkkuja muksuja, olivat ensimmäisinä aamupalallakin <3


------------------------------------


Kyllä sitä joskus mahtuu yhteen kuukauteeen vaikka ja mitä. Ilmankos tässä ei oikein ole ehtinyt tietsikalla istua :D Tuntuu, että just alkoi lokakuu ja oltiin lähdössä reissuun ja nyt on menossa jo kuukauden viimeiset päivät!

Viikonloppuna käytiinkin juhlistamassa ennakkoon tyttären tämän päiväisiä synttäreitä! Onnea Maikkuliini <3

Vein synttäreille omenamutakakun. Tämä oli jo kolmas kakku, minkä olen leiponut lokakuun aikana. Kovasti ovat eri tahot tykästyneet kakkuun - hittiainesta, pääsi mun ja muidenkin suosikkilistalle. Ohjeen mukaista sokerimäärää olen kyllä vähentänyt  reilun 1 dl verran - testattu on ja vähennyksellä ei ole vaikutusta lopputulokseen.

Ohjeen hoksasin Sarin kotona -blogista:
https://sarinkotona.blogspot.com/2018/09/omenamutakakku.html

Omenamutakakkua olen kypsentänyt sekä ohjeen mukaisella että hieman pidemmällä paistoajoilla - mutaisempi eli kosteampi tulee siis lyhyellä paistoajalla.

Ja hirvenmetsästyskausikin alkoi lokakuun toisena viikonloppuna. Mieshenkilö sihtasi vasan nurin (ja emänkin), joten sain vasanmaksapihvejä - rapsakoiksi paistettuna nam.
Kyllä nyt hemoglobiiniarvot noussee ja väsy väistynee :)
Eli täällä ollaan, mutta hitaampana kuin ennen :D