Syrämmillä vai tähärillä?

Tonttutehdas on aloittanut taas toimintansa.

Tekeillä on niitä heinäseivästonttuja, mitä ennenkin, mutta nyt uudella twistillä, eli tuohisella lisukkeella: sydämellä tai tähdellä. Osa on ilman lisuketta entiseen malliin.

Osa tontuista sai uuden värisen hiippapiponkin. Valkoisella hiippapipolla tonttu on sellainen yleistonttu, sopii olla framilla tupatonttuna vuodenajasta riippumatta :)

Mikä on sinun suosikkisi?

ARVON yhden tonttusen kaikkien teidän lukijoiksi kirjautuneiden kesken. Voittaja saa siis valita suosikkimallinsa: valkoinen vai punainen hiippapipo, sydämellä, tähdellä vai ilman mitään? :)
Ehkä tontun mukaan tulee jokin pieni yllärikin...
Ja jos hyvin käy, niin onnetar saa nostaa toisenkin tonttuarvan - ei voi tietää! Tonttujen puuhat alkavat olla niin arvoituksellisia tähän vuodenaikaan ;)

Pitänee laittaa tälle arvonnalle jokin määräaikakin, olkoot se arvontapäivä vaikka 15.11.2015.

Näitä pitkulaisia hiippapipoja on hyvä kääntää oikein päin puikulan avulla, kärkiosan loppu kääntyy suoraksi teroittamattomalla lyijykynällä.

Syrämmellistä, kahrella ämmällä :)

Tuohesta puheenollen: irrotin pitkulaisia suikaleita tuolta puukasalta. Laitoin tuoreeltaan viikkolehden väliin ja paino päälle. Päät kippuroivat hieman, mutta pitkulaisen tuohen keskiosa pysyi suht suorana ja hyvin leikeltävänä.



Tontuista kausikasviksiin.
Vihannesosastolla tuli vastaan uusia juureksia, kelta- ja raitajuuri.
Keltajuuri lähti mukaan ja googletin tietoa, että on punajuuren sukua.

Osui siinä samassa ohjekin juureksen käyttön, sosekeitto :)
Porkkanaa enemmän ja keltajuurta vähemmän. Keitin satsin suolavedessä ja lisäsin soseuttamisen jälkeen mukaan maustamatonta tuorejuustoa. Ja vähän pippuria.

Päälle ruskistin kokeeksi ohuita siivuja keltajuuresta. Kyllä upposi.




Ja lisää ruokaa :) il Bancossa (Vaasa) saimme erinomaiset annokset, kun kävimme siellä tyttären perheen kanssa tytön synttäri-illallisella, samalla juhliutui vävynkin aiemmin lokakuussa olleet synttärit. Sattui olemaan pyhäinpäivän aatto, mutta somistus oli Halloween-teeman mukainen, tietty.

Ruoka oli hyvää ja paikka varsin viihtyisä, entinen pankkisali :)

Pikkumies toimi kuvaajana. Tämän mummin kännykän muisti alkaakin olla jo punaisella :)

Metsäkeikkakin tehtiin näin marraskuun alussa suppispaikalle. Reilu pari litraa löydettiin vielä. Hämärä vain laskeutui nopsaan, että pois oli lähdettävä suppisapajalta konttimasta :)

Hämärtyviä hetkiä on päivä päivältä enemmän. Kummallista, mutta tämä hämärä aika on aina sopinut oikein hyvin tällaiselle kevään lapselle :)

Joulua päin

Näin se taas tuli aika avata kalenterin eka luukku :)
Ja tästä ei ole kuin silmänräpäys jouluun.

Kun mitään isoa ei ehdi värkkäillä, niin pienet projektit valtaa pinta-alaa - kirjaimellisesti. Pöytien ja tasojen pinnoilla on välillä jos jotakin, usein keskeneräistä.

Tonttuja, tonttuja, tonttuja...
Yhä vain ja taas kerran - niin kauan kuin heinäseipään kärkiä riittää :)

Vanhat kirjat, suolaa ja vettä, pala tapettia...







Tuleville joulukorteille (tottapa muutama postista putkahtaa...) ynnä muille taittui pidike parista vanhasta kirjasta. Omat joulukorttitekeleet on vielä vaiheessa ;) Postimerkit on jo :)



Onkohan tämä kauden hittiväkerrys?
Purkkiin ja purnukkaan hienoa merisuolaa ja vettä niin, että suola peittyy. Lämpimässä suola "kasvaa" reunoja pitkin ylös.
Tuikku loimottaa mukavasti huurteen läpi.




On se kätevää, kun saa tapletilta tiirata reseptit kun leipomisvimma iskee.
Koso-tädin ohjeella kokeilin tekaista tiikerikakun.
Matala tuli, ja osasta tiikerin raidat on vähemmän raitoja, mutta tiikerikakun makuinen se on :)



Tuota vein mennessäni omalle tädille.
Samoin kuin alla olevaa taatelikakkua.

Sukkaa pukkaa "pienen" paussin jälkeen.

Meillä kun tuo sukkavihkosen julkaissut pitää huolen, ettei sukat ihan heti lopu, niin omilta puikoilta niitä ei niinkään putoile.






Nyt on siis suuri vaara, että ainakin yksi sukka on ilmestymässä :D Kantapäähän piti hakea vähän vauhtia ;)
Sydänkranssin olen joskus kieputellut langoista; Isonkyrön perinnesukkaraitojen värien mukaan.

Pikkuusen juhlavampi kattaus.
Kokoonnuttiin pikkujoulujen merkeissä vanhalla köörillä.
Illan emännän kattaus ja menu oli melkomoisen komiaa katteltavaa, ja maistuvaa :)

Lasilyhtytalo sai sisustaansa loppujen lopuksi sypressin.
Nyt se näyttää päivälläkin joltakin :)

Ei se aina onnistu :)

Jäi vähän sementtiä, ja ajattelin siinä muun touhun ohessa nopsasti käyttää tätä sementtiä kokeiluluontoisesti...

Kun tässä taannoin (viime postaus) tein niitä valoverkkojuttuja, niin kokeilin siinä samassa myös kanaverkkodippausta - ei tullut hyvä. Sitten kävi mielessä sen tuunaaminen sementillä...


No kannattiko...
Heti pohjan kastamisen jälkeen tiesin, että metsään meni tämä kokeilu...

Tuo alkuperäinen olikin nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä. Nimenomaan oli.

Spreijaanko tai siis maalaanko takaisin valkoiseksi - ehkä (joskus).

Nyt se saa olla mököttää piilossa :)
On niin ruma, ettei viitsi katsella, saati ottaa kuvaa siitä kokonaan sementoidusta.






Osan sementtiä laitoin vielä innostuksen puuskassa purkkiin, ja toinen purkki sisustaan, ajatuksella tuottaa jäljitelmä ostamastani purkista.

Arvata sopii, että eihän se mun teelmys tuolta ehjänä ulos tullut...  Reunamapala otti ja halusi irrottautua erilleen.
Muoto olisi ollut ok, jotakin hyvää!

Voi olla, että sementtikokeilut saavat odottaa mun osalta uutta tulemistaan.
Tyydyn tuohon ostopurkkiin, se on hieno :)




Tämä seuraava ei ole ihan epäonnistunut, mutta jotakin on vialla, kun koko ajan mietin, miten sen tuunaisin paremmaksi.
Tällaista valotaloa hinkusin kesästä asti kun sellaisen jossakin näin, ja sen sain aikaan mieshenkilön avustuksella.



Jostakin syystä tuo ei vain oikein vastaa sitä mielikuvaa, mikä mulla oli/on...



Katto on ihan ok, harmaasta laudasta ja keskiosaa kohottaa heinäseiväspalat.

Tämä on ollut valmiina jo reilun kuukauden, mutta vasta viime viikolla ahdistuin laittamaan sen esille ja valot sisuksiin.

Jotakin puuttuu silti.
Tuo havupukkikaan ei sitä oikein kaunista :)

Itteppä suunnittelin, että... :)

-----------------------------------

Tämä otos on onnistunut, kun se kuvaa niin hyvin viime viikon äkillistä lumimyräkkää ja sen aiheuttamia onnettomuuksia puille... Sähkökatkoksia riitti.

Oli kuin kaarikujaa pitkin olisi ajellut.

Värkkäilemisiin!

Kesäasuja

Liikkeellä oleva kesäflunssa sai otteeseensa, mutta ei ole kaatanut sängyn pohjalle (vielä), joten jotakin on kevään vaihtuessa kesäksi väkerreltykin:

  

 

Kesäkukkaluukki.

Syksyllä väkertämäni  http://www.mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/09/syyssoppailua.html 

 ruukku"pyramidi" sai päällimmäiseksi lumihiutaleen, 

seuraavaksi kerrokseksi nuken/pitsikauluksen ja

alimmaiseksi minimixmiljoonakellon (kolmella värillä).

Kaikissa on nuppuja (=ovat elossa), vaan eivät vielä kukoista.

Katkottu Terijoensalava pukkaa uutta versoa...                                           ...lisäkatkottu palakin versoaa irtonaisena polttopöntössä :)

Heinäseipäistä katkottiin päät ja väkerettiin nimellinen aitaus 

rajaamaan vanhoja marjapensaita ja nyt etualalle istutettuja pioneja.

Syksyllä siirrän riviin lisää KUKKIMATTOMIA pioneja varjon puolelta. 

Näissä on sentäs nuppuja.

Pihamaalla on ennestään pari vastaavaa aitausta,
jotka esittelin viime kesänä yhteisblogissa:

http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/search/label/Hein%C3%A4seip%C3%A4%C3%A4t 

..

Kolmen sortin mansikatkin ovat saaneet reunustetun penkkinsä mansikkakankaineen. 

Satoa odotellessa, raakileita on ainakin.

 

Romut valjastettu ympäristö"taiteeksi".

Viime kesänä hermostuin elämänlangan rönsyilemiseen ja 

ohjasin ne kasvamaan pitkin heinäseipäitä.

 http://www.mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/06/kannattaa-ainakin-kokeilla.html

Nyt keväällä kaivoin perusteellisesti entisen rönsyilyalueen ja siirsin muualle... 

Elossa ovat, ja nyt saavat rönsytä (eikä entisellä paikalla näy ainuttakaan verson alkua!!!)!

Lisäkuvia tulee, jahka ovat kunnolla vallanneet uudet "kehikkonsa" ;)
Kehikon sammaloitumisprosessi vaan ei ota onnistuakseen...

Ehdittiin käväistä merelläkin - 

Viking Grace vei meidät viime viikonvaihteessa Tukkisaareen (Tukholmaan) ja takaisin.

Ruotsin hovi vietti ristiäisiä samaisena päivänä kun jo seilasimme takaisin kohti Turkua.

Laiva oli hienosti nykyaikaistettu. Vallan mainioita tiloja olivat muun muassa oleskelusohvat aurinkokannella - ja aurinkoinen sääkin suosi meitä.

Kamerassa vain oli kaksi kuvaa - loput ovat kännykässä.

Hei ny! heiluttaa pihasaunan nallekin - seuraavaan kertaan.

Tonttujoukko silloin varpahillaan... (ja vähän muutakin)

Tonttujen jouluyö

Säveltäjä: Vilhelm Sefve
Sanat: Alfred Smedberg

Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.
Öitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan,
varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Tip-tap …
Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki.
Raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki.
Tip-tap …
Pöydän päälle veittikaiset rientää, veitikkaiset,
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Tip-tap …
Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: ”Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?”
Tip-tap …
Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla,
kunnes päivä koittaa taivahalla, taivahalla.
Tip-tap …
Hiljaa hiipii joukko varpahillaan, varpahillaan,
kotikoloihinsa alle sillan, alle sillan.
Tip-tap …

Ja niitä tonttuja, ilman varpaita...









Ensin oli näin: muutama ylijäämäinen heinäseipään pää, vähän huopakangasta (+ ompelukone), muutama puuhelmi (halkaistuna), huovuttamisvillaa ja liimaa...

Ja sitten niistä tuli tonttuja. Edelliset sukulaisensa muuttivat jo uusiin koteihinsa, joten suvun laajennuspuuhia riittää... ;)
Yksi tontuista sai harmaan raakasilkkisen hiipan - ja punaisen nenän. Se jää meitä tontuttamaan.


Eino, Oskari, Seija...

Lisää menneitten myrskytuhojen uusintakäyttöä, vuorimännyn - ja vähäsen jo aiemmin siipeen=oksiinsa saaneen hopeakuusen karsintahyödyntämistä.

Yhdestä kranssista tuli suoranlainen versio -> päätyi tyttären oveen punaruutuisin nauhoin.
Rusetilla silattuna on sekin vaihteeksi mukava.

Mun ikiaikaaset ystäväiset saivat nämä rusettinauhoin ja joulukorteilla silatut pyöreät kranssit oveihinsa.
Keep it simple.


Piparimaja/tiipii...

Tekaistiin viikko sitten Jonskun (4 vee) kanssa yhteistyönä tuollainen piparimaja/tiipii, jossa asuu joulupukki. Linnut kuulemma vartioi lahjarosvoja :) majan laella ja edustalla. Toisella reunalla on pari joulukuusta ja toisella on joulupukin traktori! Joulupukki itse on tietty ovella toivottamassa tervetulleeksi (muut paitsi lahjarosvot).
Muutama ylijäämätekele meni parempiin suihin... :)


Puisia muistamisia :)

Ja yksi ystäväinen (= pahnanpohjimmaanen meidän "liki"klaanista) vietti syntymäpäiväjuhliaan viikko sitten (vasta ensi viikolla täyttää vaadittavat lukemat...).
Talven(joulun)"lapsi" tykkää helmistä. Kukapa ei tykkäisi...

Ja vielä yksi puukortti tälle vuotta. Tämä on opiskelunsa päättävälle työkamulle työkamujen yhteiskorttina.
One pro-star is born again!

Alkaa muuten harmaat puupalaset käydä vähiin...

Metsästä saatuja lisukkeita ja uusi pala aitaa

Lähdettiin eilen katsomaan, josko löytyisi suppiksia (suppilovahveroita). Heikosti löytyi, mutta sen verran, että pakkaseen asti saatiin pannulla pyöräytyksen jälkeen pari puolen litran pussia. Kanttiksia (kanttarelleja) löytyi saman verran - olivatkin muhkeita kooltaan.

Samalla reissulla silmiin osui metsäautotien varrella pieniä kuusia - niitä, jotka leikkaantuvat vuosittain matalaksi samalla kuin muukin tienreunamakasvillisuus. Näistä pienistä kuusista tulee tiheitä leikkuun ansiosta. Nooooh, siitäpä se idea sitten taas lähti (mutta ei lapasesta), ja saha suihkimaan... (saha on miehellä aina autossa mukana). Mies vahvisti tiedon, että niitä saa ottaa, kunhan tosiaan pysyy tien puoleisella osuudella...

Kesäkukkaistutuksethan alkoivat vedellä jo viimeisiään (enpä ole niitä juuri enää hoivaillutkaan). Tässä laatikossa keijunmekko vain olla nökötti ja harveni päivä päivältä, samaten ruusut ovat jo antaneet runsaat kukkasensa tälle vuotta. Lankaköynnös nyt on vielä kuosissaan (tekee muuten noihin lankoihinsa minimaalisen kokoista kukkaa). Joten...

...kesäkukille tuli lähtö.
Ruusut olivat sitkeästi juurtuneet multaan,
joten katkoin ne sisälle maljakkoon ->
nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.

Lankaköynnös saa olla paikallaan,
kesti ainakin viime talven vihreänä
pitkälle kevääseen.
Iskin (kuvainnollisesti)
paakkuuntuneeseen multaan
keskelle laatikkoa kolme pientä
leikeltyä kuusenalkua odottelemaan talvea
(ja voiko vielä sanoa, että valoja.. :o).

:) Ja keijunmekkoakin kävi surku - se,
mitä jäi jäljelle sai siis jäädä vielä
kukkalaatikon toiselle reunalle -
tässä kyllä kesä kohtaa talven.
Leikkelen keijunmekon rippeet pois,
jahka se tästä riutuu lisää.

Myös tämä veikeä ruukkuväkerrys
sai lisäsomistusta minikuusista ja
seepramännynkävyistä.
Muutama muukin amppeli ja ruukku
sai minikuusilisukkeensa...

...kuten esim. pihasaunan
edustalla roikkuvat amppelit.

Tuli siis melko edullinen talvisomistus.

                               








Niin ja se aiemmin esitelty lyhty
on saanut harmaan värityksen.
Käytin siihen löytyneen
spray-purkin loput.
Etiketissä luki, että vasaralakka,
harmaa. Läheltä katsottuna lopputulos on
tosiaan kuin pienellä vasaralla taottu.






                                    Kanttarelleja ja suppilovahveroita, aaaaah... 

Nämä eivät juuri muuksi muutu, mutta melkein aina nappaan saaliista kuvan :)

Ei nuo suppikset siellä metsässä ihan heti silmille hyppää - konttaamalla saa melkein edetä.

Mutta näitten vähäinenkin löytyminen on aina yhtä mukavaa.

Lisää aitaa

Rusopajuanervoa on ollut keväästä saakka kurissa pitämässä heinäseipäistä tehty aitaus. Tehtiin kaveriksi toinenkin - eipä kaadu lumenpainosta uusien istutusten päälle.

Mutta mikä se tämä on???

Kukkapenkistä pukkaa tällainen kukka...
Joku sanoi sen olevan balsami, mutta eipä ole - eikä edes poksu eikä pauku, ja onhan tämä ihan erinäköinenkin.
Osaako joku sanoa nimen tälle?