Valaisevan (?) koukuttavaa

Tontin reunamalla on muutama vanha kaadettu sähköpylväs. Sähkölaitos ei korjaa niitä pois, ainakaan maaseudulla, vaan jäävät tontin omistajalle ---> Huomioi sähköpylväiden tai vastaavien (ratapaalujen) käyttökieltosuositusta (kts. tekstin lopussa linkit aiheeseen).

Yhden pylvään paksummasta, pitkästä ehyestä päästä tehtiin toissakesänä kukkapenkkiin rajaus. Rajauspaalun alla on tukevasti suojakangasta + kivituhkaa, eli kosketus maa-aineksiin on aikanaan minimoitu.

Ohuemmat katkotut päät tulivat esille nurkkia raivatessa - joten pari led-lyhtyä sai näistä pidikkeensä. Vastaan tuli myös pari paksuhkoa, mutta matalaa kanttista hirsitolppaa -> niitä jos tulisi lisää vastaan, niin ne kanttiset tolpat saattanevat löytää lopullisen paikkansa pysyvinä valotolppina :) 

Juttu vaati porausta ja sovittelua.
Kukkapurkin istutusta varten piti ottaa hieman järeämpää työkalua esille, eli hain miehen paikalle :):):) Jotenkin (porausta, kaiverrusta...) hän sai siihen parin sentin istutussyvyyden...

Ledvalot lataantuvat auringon paistaessa - muutoin niitä voi latailla manuaalisestikin :)

Tottapuhuen; eihän nämä just valaise, mutta tuikkivat mukavasti pimeällä, ja näyttävät mukavilta :)

 

Pölkyt pysyvät pystyssä 

pohjaan porattujen 

harjaterästankojen avulla - 

maahan painettuna pitävät 

paikkansa ryhdikkäästi.

Huomionarvoinen asia vanhojen pylväiden käytöstä, Kauppalehti 2012:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/tukes+varoittaa+myrkkypylvaita+myynnissa/201204158451?ext=rss
Tukes:
http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kemikaalituotevalvonta/Ala-osta-myrkyllisia-sahkopylvaita/

On siis syytä miettiä niin sähköpylväiden kuin ratapaalujen käyttöä. Suora maahantolppaus lienee vihoviimeinen temppu.


Jämälankatuunausta

Selvittelin vastaantullutta iänkaiken vanhaa lankakoppaa, mistä löytyi outoja keskeneräisiä juttuja, muun muassa yksi musta, ilmeisen helpostinukkaantuvasta langasta tehty putkilo -> eikä siis mitään havaintoa, olenko aikonut siitä säärystintä vai mitä. 

Purkasin sitä hieman matalammaksi, kudoin pään umpeen, ja siitä tuli pipo -> musta, tylsä.

Samaisesta kopasta löytyi muutamia isoäidin neliöitä, yksi erilainen kuin muut, ohuesta sinisestä tehty... 

Tylsältä näytti edelleenkin.

Jämälangat esille + iso parsinneula ja virkkuukoukku käteen: samalla kun katselin tv:tä (Vain Elämää :)) silmäilin välillä miten neula/koukku vei lankaa minne mieli tällaisella lopputuloksella:

Yhtäkään "oho"-vikatikkiä en purkanut, kuvion malli muuttui sitä mukaan. Ihan kivaa puuhaa, vaikka ei osaisikaan :)


Tämä loppukasa hupenee varmasti piakkoin...