Kuten kuvasta näkyy sain vihdoinkin tehtyä sen verkkovalaisimen :)
Ihan on voittajafiilis \o/ - kuten on tuolla näkkileipää notkeammalla puutyypilläkin :D
Tämän verkon laitoin lampun jalkaan - otin vain vakivirkaatekevän kuvun pois.
Ja tosiaan - eihän sitä nyt vain yhtä
kun kerran vauhtiin pääsi...
Yhdestä tuli niin korkea kuin mitä jänisverkko on tehdasmitaltaan paketissa, eli 120 cm (tämän halkaisijaksi tuli 16,5 cm).
Sisustassa palaa kirkkaat led-valot
(värikkääthän mulla on pannassa :).
Sen verran piti tehdä alkuvalmisteluja, että samalla sotkulla muussasin useamman verkon.
Ensin (jänis)verkko paloiksi sivuleikkurilla.
Kostutettu pellavapaperi pieniksi paloiksi edellisiltana ja veteen vettymään...
...aamulla sauvasekoittimella muusiksi (sauvain kävi kyllä välillä kuumana...)
Massalle piti suunnitella kastautumiskaukalo sen yhden korkean verkon vuoksi. Matalammat olisi voinut huljutella vaikka vanhassa lasten punkassa tai muovisessa varastolaatikossa tms. Kaukalo muotoutui yksinkertaisesti laudoista ja väliin pingotetusta muovista.
Sinne soppa ja valmiita verkkopyörylöitä pyöritellen kastamaan.
Tämän näköistä tuli ensimmäisen kastokerran jälkeen.
Kolmisen kertaa pyöräyttelin niitä massassa. Välillä kuivahtelivat hieman. Lämmitin pouhasi vieressä kun ulkovajassa tein ja pakkaslukemat näyttivät tuolloin -10 paikkeilla.
Siirsin ne lopuksi sisälle "takka"huoneeseen kuivumaan.
Eli lopputulema oli yksi korkea, kaksi keskikokoista ja kaksi matalaa verkkopyörylää.
Kaksi matalinta sai jo uuden kodin.
Yhteen keskikokoiseen laitoin korkean lasimaljakon ja sinne kolmen tuikun telineen. Asiaan kuuluvasti loimotti sekin.
Ja kokeilin pyöritellä massassa myös yhden kanaverkon - liian harvaa tosiaan = kuvaan kelpaamaton :o
----------------------------------
Verkkovalojuttuja ennen kävin iltana eräänä lusikkakorukurssilla.
Olin ilmoittanut itseni sinne hetken mielijohteesta jo aiemmin syksyllä, ja kun on vain kahden illan juttu.
Nyt saa vanhat hiihtokisasosimet vuodelta kivi ja käpy uuden muotoilun. Ehkä on jo aikakin (eikä jää perintövaivoiksi :) )
Sormusrenkulaa pukkaa (näin nyt - mieli voi muuttuakin, kun on vielä yksi ilta jäljellä).
----------------------------------
Sitten yksi suunnittelematon yllätyskurssi parin päivän varoitusajalla. Tytär oli menossa ystävänsä kanssa ystävänsä innoittamana havupukkikurssille. Ystävänsä joutui perumaan osallistumisensa ja tytöt värväsivät minut sinne...
Eikun havun hankintaan: oman pihan pihtakuusen isosta vaurioituneesta oksasta leikkelin meille pari jätesäkillistä havuja (virtaa piisaa havuille yhä vain, vaikka oksa on haljennut jo pari vuotta sitten).
Tälläistä lähdettiin yrittämään - ohessa runkomateriaali, eli kanaverkko.
Ei muuta kuin mittanauha käteen, määrämittaisia verkkopaloja leikkaamaan ja muotoa rullaamaan...
Havujen tökkiminen aloitettiin takajaloista systemaattisesti ylöspäin edeten. Sidontalangalla tiivistettiin havuja muotoon.
Tasatahtia edettiin tytön kanssa.
Kaikkiaan 10 innokasta oli paikalla, ja huom. Etelä-Pohjanmaalla ollaan -> taustalla olevat salmiakkikuvioiset kukkalaatikot sen kertoo. Kurssin opella on tuota kädentaitoa siunaantunut enemmänkin. Vai olikos se talon isäntä, joka ne oli tehnyt... :)
Ja supersiisti oli halli, missä näitä väkerreltiin! (Pitää näyttää hallikuvia omalle mieshenkilölle...)
Siinä ne on pihtakuusipukit valmiina, lauantain ja sunnuntain aamupäivät siinä meni.
Vähän on tuuheammat kuin open mallipukki, mikä on tehty "tavallisen" kuusen havuista.
Vielä nauhat ja kellot kaulaan, niin saa pukit aloittaa kaalimaan (?) vahtimisen;
Etelä-Pohjanmaalla syntyneistä havupukeista toinen vahtii nyt
Pohjanmaalla ja toinen Keski-Pohjanmaalla (mistä se tosin saattaa lähteä joulun
viettoon takaisin synnyinseudulleen).
Havutusten välillä käytiin laittamassa apetta ja keittelemässä kakkukahvit lauantai-iltapäivän vieraille (tuttuja ovat), koskapa tuo kuvassa havuja tökkivä tyttö täytti vuosia,
ja kun nyt olimme samassa osoitteessa viikonlopun :).
Suklaakakun täytteeksi tuli maustettu tiramisu + luumukanelirahka,
ja vähän kermavaahtoa ja vielä pari liivatetta tiivistämään täytteen.
Asemoin myös paikoilleen uusiksi päällystämäni pehmusteet keinuun ja pariin korituoliin.
Keinun kangas on odottanut käyttöönpääsyä ties kuinka kauan.
Korituolien kankaat ovat kierrätystä: verhokapoista sain just ja just sopivat entisten
pehmusteiden päälle. Taustoihin laitoin mustaa yksiväristä jemmasta :)
Mumman vanha keinutuoli uudella pehmukkeella.
Yksi pikkumies ottaa aamut rennosti. Vanha säkkituoli sai uusintasisustan vanhoista tyynyjen sisustoista. Ne vanhat sisusstyroksipallot ? karkailivat saumoista, joten tuo säkkärikin ehti viettää ullakolla vuosia...
(Nyt kyllä innostaisi maalata nuo korituolit -> valkoisiksi, tai ehkä jopa mustiksi, tai tummanharmaiksi...)
Harvoin muutama vapaapäivä tätä teettelee ---> harrastesuman!
Nyt mä en tee just mitään hetkeen (paitsi normi arki ja työt kutsuu, ja tiistai-iltana sinne lusikkakurssille...)
No kannattiko... 
Jostakin syystä tuo ei vain oikein vastaa sitä mielikuvaa, mikä mulla oli/on...
