13.9.2014

Kannonnokasta



Niin, kannonnokasta on moneksi, muun muassa tällaisiin väkerryksiin...

Pari kevättalvella kaadettua koivunkantoa jätettiin (= ehdin huikata ajoissa mieshenkilölle) tarkoituksella vähän korkeammaksi. Ideoita oli, tuli ja meni, samoin kuin kesäkin.

Lopullinen "tuunaus"  jäi siis loppukesään...

 Kolo kannonnokkaan, multaa, suikeroalpia ja sammalta.

Pari vieruskoivua odottaa myös kaatamista, saanevat ensi kesänä samanlaisen käsittelyn.
Nämä kannot ovat hyviä istutuspaikkoja mm. rönsyäville kasveille. Harvoin näitä kantoja kuitenkaan jyrsitään pois, joten näin ne saa maisemoitua ja ovat silmälle nätinpiä katsella.



 Tämä kanto sai edellistä vähän enemmän huomiota, kun mieshenkilön avustuksella vähän raksasimme.
Harjakattomalliin leikattu kannonnokka sai katoksen: alle vaneria, sen päälle vanhaa lahohkoa ja aavistuksen sammaloitunutta lautaa rahkasammaleen kasvualustaksi. Kannon sivulle suurennettiin pari koloa: multaa ja suikeroalpia sinnekin.



Kannonnokat metsässä ovat käteviä sangonpitopaikkoja.
Sieni- ja marjametsällä kun itse pyörii kuin puolukka, niin sankokin hukkaantuu välillä - kannonokalta se näkyy!

Tämä köykäisenä aasinsiltana syksyn sienikatsaukseen :)

Tatti, tatimpi --> pakkaseen.
Tummemmat ovat männynherkkutatteja, vaaleammat kuusenherkkutatteja.



Suppilovahveroitten löytyminen on aina yhtä ihana elämys! 
Ja pakko kuvata ensimmäinen rypäs :)

            


Suppis, kanttis
-> kuivaukseen.









Kanttarelleja on löytynyt myös mukavasti. Säilöntäongelmia alkaa olla, koska kuivatuskonetta ei ole (ja pakastin ei vedä määräänsä enempää). Uunissa ja lämpimässä paikassa hoituu tuo kuivatushomma. Kanttiksille paras säilöntätapa on pakastus.


--------------------------------




Juhlaakin on ollut, ettei tämä syksy ole ollut pelkkää metsäilyä. Mummitettava täytti viis vee.
090909-pojalla oli paripäiväiset kekkerit. Ensin kakkukekkerit aikuisille kotona ja seuraavana päivänä oli ekat kaverisynttärinsä, jotka vietettiin sisäleikkipuisto Swingelingissä.

Kaveruksille oli varattu parituntinen touhutuokio.
Tuon ikäisillä sitä energiaa riittää - ja tuskin vähenee iän karttuessa :)

Ennen juoksenteluja pojat olivat jätskillä, poppareilla ja mehulla privassa juhlahuoneessa :)







Mukana olleet aikuiset saivat seurata touhuja kahvilan puolelta, tai mennä mukana. Tämä mummi seurasi touhuja kauempana :)









Luonnossa alkaa olla mahtavia värityksiä.
Lapin ruskaa ei nyt lähdetä katsomaan, joten ihaillaan sitä mitä milloinkin näkee :)


Syysherkkuterkuin!





1.9.2014

Oodi onionille





Vai pitäisikö otsikoida, että Oodi sipulinkukalle, eikä koko sipulille...
Mutta kuitenkin, havainto on se, että enpä olekaan ennen huomannut, tai ehkä ennemminkin kiinnittänyt huomiota, että sipulinkukka on näin kaunis, suorastaan tyylikäs!



Näin ryhdikäs yksilö erottuu kauas.


Nostohommissa huomasin, että tämän vierellä oli kiemura kaverikin kasvamassa:





Muut lajitoverinsa kasvoivat
ilman kukkivia varsia.






Siellä ne nyt kuivuvat katoksen
alla tikapuun askelmilla.



Huvittavaa on, että minä kävin ennen sipulinvastaista taistoa - pienenä nypin sipulit järjestelmällisesti pois lihapullista ja jos perunamuusiin oli sekoitettu sipulimurskaa (sipulimaitoa), niin syömättä jäi. Äiti kyllä laittoi sitten annoksen muusia sivuun ennen sipulimaidon lisäämistä, ja sipulipalat jätti lihapulliin isoiksi, että ne oli helppo kaivaa pois :)
Nyt käytän sipulia monessa muodossa, mutta vieläkin kartan raakaa sipulia, mutta toisaalta olen sietänyt sitä aina muun muassa sienisalaatissa...?

Ehkä se sipulin sietäminen alkoi miedosta ruohosipulista...

Tapaan saksia ruohosipulit pieneksi silpuksi ja pussittaa pakkaseen. 
Kasvattavat uutta satoa aina leikkaamisen jälkeen, joten tätä riittää.


Niin, että kun ne sipulit keväällä maahan istuttaa, niin pitää ne sieltä syksyllä poiskin nostaa - mikäli niitä aikoo käyttää.

Käyttöä oli heti reilulle puolelle kiloa sipuleita, kun pääsivät muhiintumaan perinteiseen kurkkusalaattiin.


Ohje kurkkusalaattiin viime vuodelta löytyy täältä:
http://mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/08/purkeille-kurkkua.html

Täysverinen TSI-martta muuten kasvattaisi itse kurkut - tämä martta oikaisi ja haki ne kaupasta :)

Mustikatkin pussittuivat kurkkusalaatin ohella.
Ei muuten ole nekään itsekerättyjä, notta tässähän alkaa sädekehä himmentyä :o
Hui hai, sekään ei haittaa :D
 
Mukavaa "virallista" syksyn alkua!