18.4.2019

Pääsiäisaikaan



Huhtikuu on kyllä mukavaa aikaa, kevättää jo kivasti ja lumi katoaa silmissä.
Ensimmäiset tulppaanimukulat ovat nostaneet korviaan, mutta muiden sipulikukkien maasta putkahdusta saa vielä odottaa.

Kädet sai kyllä multaan jo maaliskuulla näin:

Elikkäs tomaattien siemenet multiin ja vuosi sitten hyväksi havaituilla kylvösmullilla ja lannotteilla aloittelin...




Koska viime vuoden kasvatus onnistui niin hienosti, niin eikähän taas - ei yrittänyttä laiteta.
Ja kun kasvari näyttää pysyneen pystyssä (oli talven suojattuna pressun alla), niin taas taimia kasvuun, että kasvari ei seiso tyhjillään.

Vähän myöhässä olin kylvöksieni kanssa, mutta toisaalta ihan samassa tahdissa ovat kuin vuosi sitten, joten enpä murhetta kanna.

Osa varsitomskujen taimista on samaa kuin vuosi sitten, koska otin talteen keltaisen maukkaan tomaatin siemeniä ja itivätkin hyvin.
Muuten on pussista kolmea lajiketta eri pensas-/kirsikkatomaattia; keltaista, punaista ja mustaa. Osa keltaisista pensastomaatintaimista iti huonosti, mutta summa summarum:
liikaa niitä taas näyttää tulevan...


Sukkauutuutta:



Äitini oli nähnyt kuvan karusellisukasta ja "omasta päästään" sitten tietty kokeili tehdä samanmoiset. Huvittavan näköinen, mutta istuu jalkaan kuin valettu.
Mallina ja uusien sukkien omistajana pikkutytty. Sain minäkin jo omani :)



Mitähän evästä sitä pääsiäisenä tarjoilisi...



Yksi vaihtoehto olisi tämä iki-ihana Moskovan pata ála edesmennyt Mysi Lahtinen.
Mysin poismenon kunniaksi tein tätä jo aiemmin, mutta olisi kyllä pääsiäiseenkin sopiva ruoka.

”Hyväntuulinen kokki ymmärtää, ettei ole olemassa erikseen arki- ja juhlaruokaa. On ainoastaan hyvää ruokaa – arkena ja pyhänä, ja vain sitä kannattaa pöydässään tarjota”, Lahtinen kertoo Mysi kokkaa ja kertoo -kirjassa.

Tässä Mysin ohje (ja juttulinkissä on myös kuva Mysistä):

https://kotiliesi.fi/ruoka/ideoita-ruoanlaittoon/mysi-lahtisen-moskovanpata-on-legendaarinen-pataruoka-jossa-maistuu-smetana-ja-sinihomejuusto/

Olen aina tehnyt Moskovan padan just eikä melkein Mysin ohjeen mukaan, koskapa mitä sitä hyvää oikomaan. Pataa teen kyllä vain n. kerran-pari talviaikaan, koska on melko tuhtia evästä, mutta on herkullista.


Ja jos jälkkäriksi sitten ternimaidosta uunijuustoa pihlajanmarjahyytelöllä...



Saimme taannoin kolmisen litraa ternimaitoa ja osasta teimme tietty heti uunijuustoa.
Loput, eli puolet tuosta kolmesta litrasta otin nyt sulamaan pakkasesta ja paistan uunissa pääsiäisenä. Heeeekkua. Vähän vain suolaa maidon joukkoon ja avot.





Tai voihan sitä palata pyhien aikana myös Aasian tunnelmiin ja kokkailla Pho-keittoa - tässä kanaversio :) Liemen hautuminenhan tässä on SE-juttu: kalakastiketta, inkivääriä, nelikkaa, tähtianista jne.


Ja tottakai pääsiäiseksi pientä leipomustakin, varsinkin kun sain (tilasin) Virtasalmen Viljatuotteelta isomman satsin gluteenitonta vaaleaa jauhoa :) Toinen 3 kg:n pussi meni jo äidilleni.





VV:lla on parhaat gluteenittomat jauhot, mitä markkinoilla on, löytyy jo hyvin lähes joka ruokakaupan hyllyltä. Niin, ja VV on suomalainen.
Kuvassa on perus omppupiirakka, omput vain korvasin persikoilla.



Huhtikuu on kukkainen, koska ensin niitä tulee meille sattumoisin leikkoina. Ja jos pääsiäinen osuu huhtikuulle, niin sitten hankin vielä pääsiäiskukkia ruukuissa.



Minineilikkaa, tulppaaneja, leinikkiruukkua, kimppu, perunanarsissi...
Ja tietty ulkona viihtyviä mininarsisseja.




Lankalauantaina odotellaan taas, josko niitä trulleja tulee virpomaan, suklaamunia on jo varastossa odottamassa.
Meillä Pohjanmaalla poltetaan lauantai-illalla myös valakioota (eli kokkoja, mutta pääsiäisenä ne ovat valakioota ja juhannuksena kokkoja - siinä on vissi ero (vaikka samanmoinen kasa onkin) :D ).

Hyvää pääsiäisen aikaa!




17.3.2019

Phu Quoc, osa 2



Lisää reissukuvakavalkadia - saa tässä itsekin muistella, mitä kaikkea sitä tulikaan nähtyä.
Välillä kuvia selatessa aivan tuntee sen trooppisen lämmön, vaikka nyt ulkona on lunta ja välillä tuiskuttaa mitä sattuu!

Meidän huoneiston sisäänkäynti kahden viikon ajan.




Hotellialueen kulkureittejä.



 
Hotellimme rantaravintolan työntekijöitä. Hattupäinen Hai on hauska mies, tarttuva nauru ja hyvät jutut. Kertoi myös omasta elämästään, perheestään jne. Tuli töihin klo 11 ja illalla pääsi kotiin klo 22. Kuukaudessa on kolme vapaapäivää, notta.
Pojat halusivat tulla kuvatuiksi kalansilmälinssillä - kummastelivat sitä kovasti :)




Samoin puhelimeni irtokalansilmälinssi herätti kiinnostusta kodinkoneliikkeessä Duong Dongissa  :D Liikkeessä työskentelevät myyjät kokeilivat sitä sekä mun (vähän niin ja näin toimivalla) että omilla kännyköillään.
Kävimme liikkeessä pari kertaa ja toisella kerralla muistivat oitis meidät (vissisti oltiin niin huvittavia) :)
Ostimme liikkeestä bluetooth-kaitsareita, pikkuväki sai tuliaisiksi pöllö- ja koala-kaitsarit <3


Likikaupan pikkuisella on myyntityö jo hallussa :) On kyllä vanhempiensa silmäterä. Pienen katukaupan seinällä on tyttärestä mm. A2 kokoinen 1-vuotiskuva <3
Kuvassa oli erikoista se, että siihen on merkitty sekä syntymäpäivä ja päivä n. 9 kk ennen syntymää... Kauppiasvanhemmat selittivät, että se on päivä kun lapsi on saanut alkunsa :o Lapsihan on ollut olemassa jo silloin!

Yleisesti ottaen pikkulapset olivat vanhempiensa mukana arjen työssä.
Siestan kaltaisena aikana vanhemmat saattoivat laittaa kaupan oven säppiin ja ottaa koko perhe tirsat myymälän lattialla.

Duong Dongissa ala- ja yläkoulua vastaavien vieressä nähtiin yksi päiväkodin tyylinen paikka. Koulu on muuten nykyään ilmaista ja kaikille kuuluvaa! Eräs hotellillamme työskentelevä mies kertoi, että olisi halunnut käydä koulua aikoinaan, mutta se oli liian kallista... Oli itseoppinut mm. englanninkieltä. Kuukausipalkka on jonkin verran isompi kun osaa englantia.

Summa summarum: paikalliset ovat todella ystävällisiä ja vielä turisteista innostunutta väkeä, tulivat kysymään heille uusista asioista ja halusivat harjoitella englanninkielen taitoaan; kysyivätkin meiltä, että kuulostaako puheensa hyvältä. Arveltiin, että kun olimme itse ystävällisiä ja aina-tervehtiviä, niin ottivat meihin kontaktia herkemmin ja moni kysyikin suoraan, että puhuuko hyvin, saako puheesta selvää jne. Aasialaisille r-kirjain on vaikea, mutta kyllä sekin rohisee osalla siellä mukana jo ihan mukavasti. 


Kylää yläilmasta kuvattuna. Piipahdimme "sisäänheitettynä" eräällä Skye-kattoterassilla, missä kuulo oli koetuksella kun nupit käännettiin kaakkoon sitä mukaa kun väki lisääntyi - mutta saimmepa katsella kylänraitin iltamenoja korkealta sen aikaa kun siellä oltiin - ei kauaa.


Paikallisten suosittu iltaruokailupaikka. Päivällä katu oli tyhjä, mutta iltaisin koko "kävelykadun" leveydelle ja ravintolaa pidemmälle matkalle oli aseteltu punaiset matalat muovipöydät ja -tuolit. Ruokailuun tulleiden skootterit olivat molemmin puolin parkissa. Ja väkeä riitti.

Jos tuon paikan mieli ohittaa, niin se oli joko askellettava ajokadun puolella skoottereita ja takseja väistellen tai sitten koukattava myyntitiskin viereltä liki köksää.
Kadun ylittäminen oli sekin operaatio, koska suojatiekäytäntö oli tuntematon käsite. Ripeä kadun ylitys siinä vaiheessa kun oli vähiten kulkuneuvoja tulossa kohti...




Nämä akvaariosta lautaselle valittavat mereneläväiset näyttivät freeseiltä, mutta ei me sitten kuitenkaan, en edes minä :D


Ja fisualtailta aasinsiltana muutamiin reissueväisiin:

Tom yam, inkivääri(kana)- ja pho-keittoja, munariisiä, riisinuudelia, kevätkääryleitä jne... Kaikki useinmiten merenelävillä höystettynä eli katkarapuja ja mustekalaa. Paras ruokakokemus oli kuitenkin intialaisessa Ganesh-ravintolassa, siellä koko seurue söi indianstylesti.

Minä olin ryhmästä ainoa, joka olin asianfoodheavenissa. Ja kun vain tarkasti katsoin, että nuudelit olivat riisi- tai lasinuudelia, niin gluteeniton linjakin pysyi helposti. Kroppa piti tästä ruokavaliosta, ei mm. leipää kahteen viikkoon, ja joka aamu mm. kananmuna erittäin hyvin paistettuna tai keitettynä, lisukkeena maukkaita hedelmiä, ja vihanneksia (jotka tosin eivät maistuneet hongalta ei haavalta...).

Ruokakulttuurissa näkyy ripaus myös muinaista Ranskan siirtomaavallan aikaa, mm. patonkia oli tarjolla täytettynä, valkosipuliyrttivoilla silattuna jne - ne kelpasivat hyvin muulle seurueelle.


Illan tullen mustekalan pyyntialukset lähtivät merelle apajilleen.



Vinpearl Safari

Tämä alue on saaren pohjoisosassa. Todella mallikas ja kaunis paikka, siellä on eläimillä luxusoltavat, lääniä riitti. Eikä ollut tiikereitä piikitettynä tainnoksiin turistien kuvamaskoteiksi, hyvä!



Rach Vem Beach - meritähtiranta



Saaren pohjoisosaa tämäkin. Otettiin eräänä kuumana päivänä taksi ja käytiin katsomassa tämä erityisen kaunis paikka! Kambodzan ääriviivat näkyivät myös tänne.
Rannan hiekka on kuin hienonnettua kalkkikiveä tjn. Ja meritähdet ovat suloisia. Idylliä rikkoi vain joissakin vesinotkoissa lojuneet roskat...


Jäteongelmahan on saarella ilmeinen. Roskia kyllä kerätään ja niitä nähtiin kuljetettavan pohjoisessa olevalle todella isolle kaatopaikka-alueelle. Mutta silti katujen varsilla roskaa riitti. Hotellialueella poltettiin roskia iltaisin - kivat katkuthan siitä lähti (ei pitäisi olla ongelmaa polttaa puita meikäläisten takoissa ja puukiukaissa). Ja ongelma ei ainakaan vähene kun isoja hotelleja rakennettiin tiuhaan... Parin vuoden kuluttua lienee rannat täynnä turisteja ja roskamäärät kasvavat...
Long Beachille ei ajautunut mereltä muoviroskaa, vielä.


Sähköverkko saarelle vedettiin vasta n. 10 v sitten. Joskus tuli tunne, että onkohan kaikki kytkökset tehty turvallisesti...
Adapteria ei tarvittu, joten kännykät ja kamerat lataantuivat ilman välikappaletta (joka oli mukana kyllä).


Skootteri on paikallisten pääsääntöinen kulkuväline.
Enimmillään nähtiin yhden skootterin päällä kaksi aikuista ja kolme lasta. Pienintä, n. 1 v., pidettiin muiden välissä keskellä seisomassa... Ja aina aikuisilla oli kypärät päässä, lapsilla ei useinkaan, tai sitten joitakin lelukypäriä kuten Pokemon tms.


Kaiken sai kulkemaan mukana, kunhan sitoi kunnolla. Tai ei se sidontakaan aina niin nopon nuukaa ollut...


Duong Dongin iltamarkkinoille mars. Kaikkea oli tarjolla, melkein kaikkea - paitsi, että vaatteet olivat kokoa "barbi" :D


Muistithan jättää sandaalit eteiseen!




Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

Niin - paluulentohan meillä myöhästyi liki vuorokaudella kun lentsikka oli kaput...
Saatiin onneksi jäädä samaan hotelliin ja me jopa samaan huoneistoon, että ei tarvinnut raahautua jonnekin muualle...  Tuumasinkin, että ei väliä ajan kulumisesta kunhan tarkasti laittavat koneen joka mutterin paikalleen... Hieman on jännittävää tämä lentomatkustaminenkin välillä, mutta 11 h ilmassa meni hyvin. Ja siitä vielä Pohjanmaalle ajo. Kyllä tiesi matkustaneensa.


Ensi kerralla jotakin ihan muuta!


5.3.2019

Phu Quoc, osa 1



Heliätä helmik... - eikun maaliskuuta JA laskiaistiistaita :o
Helmikuun postaus jäikin sitten välistä, hups :)

Pitemmittä jaaritteluitta, alla kuvakavalkadia parin viikon reissusta, joka suuntautui Vietnamiin kuuluvalle Phu Quoc -saarelle. Varasimme reissun vasta tammikuussa - heti kun sain lomani varmistettua. Kolme muuta reissulaista odotteli kynsiä purren, että saanko edes vapaaksi tuon kaksi viikkoa...






Heti kentällä suoritimme rahanvaihtoa - siinä olikin olo kuin miljonäärillä...
1 euro = noin 25 000 dongia, 50 euroa = 1 250 000.
Onneksi setelit olivat kooltaan suurin piirtein euroseteleiden kokoisia.


Eli tällaisiin maisemiin Long Beachille kookoksien seuraksi se hattu sitten päätyi...


Uusi vuosi oli juuri vietettynä, kun saavuimme saarelle. Tänä vuonna TET-juhlaa vietettiin 5.2.2019 ja vuosi vaihtui sian vuodeksi.
Juhlien jälkimaininkeihin päästiin kyllä, koska juhlakoristeita oli vielä joka puolella, Budha-alttarit olivat koristeltuina niin myymälöissä kuin kauneushoitoloissa jne. Yksityissairaalassakin oli isot juhla-asetelmat esillä (sielläkin käytiin, koskapa reissumiehemme dippasivat majoneesia kielloistani huolimatta...).


 Hotellimme TET-koristeita niin etupihalta kuin rannaltakin.



Rantahiekkaa pitkin ja poikin tallustellessa löytyi mm. matkailumainoksista tuttu kaareva kookospalmu keinuineen.


Näitä auringonlaskuja jaksoi ihailla mennen tullen ja palatessa.
Aurinko laski n. klo 18 paikallista aikaa, eli klo 13 Suomen aikaa.


Vaikka rantamaisemat olivat kauniita katsella, niin ei meidän ryhmä koko kahta viikkoa rantaa tepsutellut, vaan tutustuimme melko ahkerasti saareen, joka on n. 50 km pitkä.
Ja kun taksilla oli edullista reissata (meidän mittapuun mukaan), niin työllistimme innokkaita, ystävällisiä ja osaavia taksikuskeja.


Ja koska ensimmäisen viikon maanantai näytti olevan puolipilvinen päivä, niin päätimme lähteä tutkimaan saaren eteläpäätä.


Ensiksi pysähdyimme helmitehtaalle.
Ja tehdas se oli todellakin. Alakerrassa saimme esittelyn helmien synnystä.
Sitten meidät pukattiin rullaportaita yläkertaan, jossa olikin melkoinen helmimyymälä... Myyjiä pyöri ympärillä ainakin kaksi/asiakas, ja melko herhiläisiä olivatkin...
Lähdettiin pois ilman ostoksia - alkoi vähän jo ahdistaa :) Miehet saivat olla siellä suht rauhassa, tottapa myyjät tarkkailivat vain, etteivät karkaa minnekään, jos lompsa sattuisikin olla heillä...
Kävimme seuraavalla viikolla lähellä sijatsevassa saaren pääkaupungissa Duong Dongissa iltamarkkinoilla ja siellä pienessä helmimyymälässä, missä teimme huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä ostoksemme.
Jo miljoonalla ! sai hyvälaatuisia helmiä :D Eli noin 40,- ekkua.


Seuraavaksi kävimme siellä missä pippuri kasvaa, eli pippurifarmilla. Käymämme paikka oli pieni perheyritys, sukupolvet asuivat siinä samassa ja kun perheen äiti lähti kesken kaupanteon ruokkimaan vauvaansa, niin anoppi jatkoi myyntiä. Taksikuski toimi tulkkina.



 Ja pippuritilalta siirryimme Budha-temppeliin. Aivan valtavan kokoinen alue, loistoa riitti.



Retken lopuksi kävimme melkomoisen synkeässä paikassa, eli Vietnamin sodan aikasella vankileirimuseoalueella, joka tunnetaan nimellä Coconut Tree Prison, joka sijaitsee An Thoissa.
Alue on alkuperäistä pienempi, mutta tälle museoalueelle oli jätetty mm. peltisiä halleja, joissa aidon kokoisten nukkejen avulla havainnollistettiin julmia kidutusmenetelmiä.
Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä kun kävelimme muutaman hallin läpi - nukkehahmot (niin kiduttajat kuin kidutettavat) olivat aidon kokoisia ja ilmeisiä!

Jotenkin asia tuli iholle entistä tiukemmin kun todettiin, että Vietnamin sota loppui vasta v. 1975 - meikätyttö on silloin leikkinyt paperinukeilla onnellisen tietämättömänä maailman kauheuksista.
Mutta, taas kerran: jos ei tiedä historiaansa, ei tiedä tulevaisuuttansa. Mutta ihminen on ihmiselle susi, edelleenkin, ikävä kyllä.









Etelän hetelmät olivat yksi reissun parasta antia. Vakituiseksi rantamyyjäksemme heittäytyi tämä ahkera nainen - kyllä siinä kuoriutui näppärästi ananakset, melonit ja papaijat - mitä milloinkin.

Kuvakavalkadi osa 2 seuraavalla kerralla, ettei tule kuvaähkyä...
Niitä kuvia tuli kyllä napsittua, vaikka uitin phoneni heti ensimmäisellä viikolla - sain kyllä jenkkiläisen elvytettyä vietnamilaisella riisillä siihen kuntoon, että kuvia sain otettua koko reisun ajan ja puhelin toimi joten kuten muutenkin. Hankin silti jo uuden phonen.
Kalliiksi käy reissaamisen oheistrukommit :o