Talven selkä on taittunut - ainakin hetkeksi aikaa.
Pohjanmaan aikaista "hiihtolomaa" vietin muutaman päivän. Siinäkin ehti ja kerkes jos jotakin. Ja osasta ehtimisistä on kuvasatoakin:
Pulkkamäessa laskettiin, niin yksin kuin kaksinkin.
Minäkin kera pikkumiehen, hui.
Harmi kun ei tullut kuvaa meidän kaksinlaskusta :)
UIMAhallikeikka sen sijaan oli kuulemma parasta (kuten aina) - otappa vaan kamera mukaan vesiloiskeisiin...
Välillä piti tietty levätä ja katsoa piirrettyjä - mummin mumman keinutuolissa.
Legoleikkejä kaiken muun ohessa. Pohjoismaiden liput ovat nyt hallussa viis veellä(kin) (ja on siellä Englantikin etualalla).
Ja kas, valkaistu risukranssi valaisee edelleenkin :)
Mitäs muuta helmikuussa...
No muun muassa ystiksen päivän jälkeisenä päivänä, eli sunnuntaina käväistiin ulkoruokinnassa mieshenkilön kera.
Ihan oikeasti :), eikä niin kuin eräässä tuttavaperheessä (tositarina muutaman vuoden takaa):
Rouvan tullessa kotiin mies sanoi, että lähdetäänpä samantien ulos syömään. Rouva alkoi tällätä ja kun oli valmis, niin mies avasi terassin oven - oli grillaillut rouvan poissa ollessa...
Olipa rouva fiininä ulkoruokinnassa, omalla terassilla :) :) :)
Ystävänpäivä-viikonlopun aikaista luonto- ja jäätaidetta.
Aina pettämätön ruokapaikka, minne kannattaa ajella kauempaakin:
http://www.ravintolapihvitupa.fi/
Meidän menuussa oli pihvi medium+ sekä jälkkäriksi pannacotta mustikkamoussella.
Parempia lisukekasviksia en ole muualla saanut.
Ja tuolla ei jää nälkä, ei.
Kannattaa siis poiketa kun kulmilla kulkee.
On sitä vähän väkerreltykin :)
Tyhjä taulupohja herätti vihdoinkin inspiraation.
Tehty sekatekniikalla, johon ihastuin aikoinaan kokeilevan kuvataiteen kursseilla - oli hauska lukuvuosi se :)
Mieshenkilö nimesi taulutekeleen: "Usvajoki". Mikäs siinä, hyvä nimi (tottapa oli mielessä se vasta selätetty puusouvi tuosta "joki"rannasta...)
Kehtasin laittaa tekeleeni pariksi oikein oikealle taululle, joka on
http://www.maireruotsalainen.fi/
tuotantoa. Akvarellimaalauksen nimi on "Lumen kukka".
Ihan itse sain valita taulun lahjakseni pari vuotta sitten ko. taiteilijan galleriassa Vaasassa.
Tuleva kesäkin on jo mielessä - pari vuotta sitten kaadettu haapa höylättiin silloin lankuiksi. Nyt niistä kasautuu hiljalleen pöytää ja istuinta ulkokäyttöön. Harmaata pintaa saavat.
Ja taas niitä puukortteja. Tällä erää tupari- ja kihlamuistamisen yhdistelmä. On vielä luovuttamatta.
Jos on yhdistysihminen, niin tätä riittää: kokouksia... :)
Ja minä kun en oikeasti ole yhdistysihminen (?), mutta niin vain tiedottajan hommaa on hallituksessa hoidettu yli 10 vuotta...
Juu, näin tällä erää - sitä takatalvea odotellessa :)
Hattupipo on onneksi olemassa :)
(ja pari uutta vastaavaa tulollaan).