Leuat kukkarolle ja Ystäväkirja

Talvelta näyttää, sinisiä hetkiäkin riittää vielä :)

Ikävä juttu on, että tähän aikaan vuodesta tuppaa nuo taudit jyllätä ja yhden jos toisenkin on flunssa napannut otteeseensa...
Niin täälläkin - nokka juoksee (minne sattuu) ja aivastuksia riittää vaikka muille jakaa.
Luulin jo, että suht säännöllinen inkivääriveden juominen olisi tuonut vastustuskykyä. Mutta jos saa aivastusosuman päin näköä, niin eipä siinä inkiväärit auta :o

Mutta on tässä jotakin hyvääkin: nyt on ainakin aikaa päivitellä tänne kun on parempi pysytellä sisätiloissa sohvan nurkassa.

Ajattelinkin jo päivänä eräänä, että kylläpä alkaa leppoisissa tunnelmissa tämä alkuvuosi - pää lyö tyhjää :) Mutta se olikin flunssa, joka teetteli tuloaan ja tyhjäsi pään :) :)

Väkerrykset ovat olleet siis vähissä.

Toissa viikolla käväisin tyttären luona, ja vein mennessäni Marimekon Siirtolapuutarha-kangasta paria eri väriä niin, että saatiin ommeltua kolmeen sohvatyynyyn uudet päälliset.

Kangasta jäi vielä sen verran, että sain ajatuksen tehdä leukakukkarot - jemmassa kun oli parit leuat.

Ilman ohjetta olisi kukkaroiden teko varmaan vieläkin vaiheessa, mutta netistä löysin "rautalanka"ohjeen ja näillä neuvoilla kukkarot kasaantuivat:
http://singerisoikoon.blogspot.fi/2012/03/kannykkakukkaro-ja-kukkaronkehykset.html


Ystäväkirja-haaste

Kotipellolla -blogista Tanni laittoi minulle Ystäväkirja-haasteen, joka on alunperin Napsahduksia-blogista - kiitos ja kumarrus :). Nappasin kysymykset Tannilta:

1. Pituutesi ilman korkkareita?

167cm

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?

Mun lempparinimivalikoima on muuttunut ajan myötä, pienenä oli yhtä, kouluaikana toista, yhdessä pitkäaikaisessa työpaikassa oli niin etu- kuin sukunimestä väännettyjä versioita kuten Hurme, Notski... eihän nämä mitään kerro sellaiselle, joka ei tiedä mun nimeä :) Kaveripiirissäkin meillä on omat "kutsumanimet" - mä olen KK. Salaperäistä... :)

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?

Kaloreitta tuskin voi mitään speciaalia iltapalaa ajatella :) Mutta meillä ollaan tykästytty siihen karppipitsaan - nuoriso ja pikkumieskin (heidän läsnä ollessa sitä useinmiten teenkin). Että rahkapohjaisella pitsalla lauantai-iltaan :D

4. TOP 4 asiaa, joita arvostat eniten ystävyydessä?

Molemminpuolinen yhteydenpito, luotettavuus, huumorintaju muun muassa.

   

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?

Greyn anatomiaa katsoin pari ekaa kautta. Näitä muita olen nähnyt varmaan just sen ajan kun olen vaihtanut kanavaa :o

Nyt just mä seuraan tässä ohessa tuttua ja turvallista Columboa :)

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?

Blogini otsikon mukaisesti mitä milloinkin :), eli se kaikenmoinen väkertäminen on harrastukseni, urheilupuolella vesikenkäjuoksu on nro 1.
Uusista harrasteista ei havaintoa...

7. Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?

Toivon vain, että asiat sujuvat hyvin, monellakin taholla ;)

8. Hattaraa vai pehmistä?

Ilmanmuuta pehmis.

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturel?

Ripsiväriä laitan kun on jotakin menoa, joskus muistan laittaa jopa töihin mennessäkin, kotona naturel :)

10. Mottosi?

Aika näyttää - tätä käytän ilmeisen usein.

Haasteen säännöt:
-Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
-Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
-Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
-Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia 
-Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
-Haasta mukaan ihania bloggaajafrendejä 

Ja kuten monen muunkin haasteen kanssa, tätäkin on jo monen blogissa, joten tämä täällä jatkaa niiskutusta ja sanoo, että ota sinä lukijani tästä kysymykset ja vastaile :) Ja pysy flunssasta erossa!

Verkkovalot, havut, lusikat, kankaat... Name it!

Kuten kuvasta näkyy sain vihdoinkin tehtyä sen verkkovalaisimen :)

Ihan on voittajafiilis \o/ - kuten on tuolla näkkileipää notkeammalla puutyypilläkin :D









Tämän verkon laitoin lampun jalkaan - otin vain vakivirkaatekevän kuvun pois.

Ja tosiaan - eihän sitä nyt vain yhtä
kun kerran vauhtiin pääsi...


Yhdestä tuli niin korkea kuin mitä jänisverkko on tehdasmitaltaan paketissa, eli 120 cm (tämän halkaisijaksi tuli 16,5 cm).

Sisustassa palaa kirkkaat led-valot
(värikkääthän mulla on pannassa :).

























Sen verran piti tehdä alkuvalmisteluja, että samalla sotkulla muussasin useamman verkon.

Ensin (jänis)verkko paloiksi sivuleikkurilla.

Kostutettu pellavapaperi pieniksi paloiksi edellisiltana ja veteen vettymään...

...aamulla sauvasekoittimella muusiksi (sauvain kävi kyllä välillä kuumana...)


 

Massalle piti suunnitella kastautumiskaukalo sen yhden korkean verkon vuoksi. Matalammat olisi voinut huljutella vaikka vanhassa lasten punkassa tai muovisessa varastolaatikossa tms. Kaukalo muotoutui yksinkertaisesti laudoista ja väliin pingotetusta muovista.
Sinne soppa ja valmiita verkkopyörylöitä pyöritellen kastamaan.


Tämän näköistä tuli ensimmäisen kastokerran jälkeen.
Kolmisen kertaa pyöräyttelin niitä massassa. Välillä kuivahtelivat hieman. Lämmitin pouhasi vieressä kun ulkovajassa tein ja pakkaslukemat näyttivät tuolloin -10 paikkeilla.

Siirsin ne lopuksi sisälle "takka"huoneeseen kuivumaan.

Eli lopputulema oli yksi korkea, kaksi keskikokoista ja kaksi matalaa verkkopyörylää.
Kaksi matalinta sai jo uuden kodin.

Yhteen keskikokoiseen laitoin korkean lasimaljakon ja sinne kolmen tuikun telineen. Asiaan kuuluvasti loimotti sekin.

Ja kokeilin pyöritellä massassa myös yhden kanaverkon - liian harvaa tosiaan = kuvaan kelpaamaton :o

----------------------------------

Verkkovalojuttuja ennen kävin iltana eräänä lusikkakorukurssilla.
Olin ilmoittanut itseni sinne hetken mielijohteesta jo aiemmin syksyllä, ja kun on vain kahden illan juttu.
Nyt saa vanhat hiihtokisasosimet vuodelta kivi ja käpy uuden muotoilun. Ehkä on jo aikakin (eikä jää perintövaivoiksi :) )

Sormusrenkulaa pukkaa (näin nyt - mieli voi muuttuakin, kun on vielä yksi ilta jäljellä).

----------------------------------

Sitten yksi suunnittelematon yllätyskurssi parin päivän varoitusajalla. Tytär oli menossa ystävänsä kanssa ystävänsä innoittamana havupukkikurssille. Ystävänsä joutui perumaan osallistumisensa ja tytöt värväsivät minut sinne...
Eikun havun hankintaan: oman pihan pihtakuusen isosta vaurioituneesta oksasta leikkelin meille pari jätesäkillistä havuja (virtaa piisaa havuille yhä vain, vaikka oksa on haljennut jo pari vuotta sitten).


Tälläistä lähdettiin yrittämään - ohessa runkomateriaali, eli kanaverkko.

Ei muuta kuin mittanauha käteen, määrämittaisia verkkopaloja leikkaamaan ja muotoa rullaamaan...

Havujen tökkiminen aloitettiin takajaloista systemaattisesti ylöspäin edeten. Sidontalangalla tiivistettiin havuja muotoon.
Tasatahtia edettiin tytön kanssa.
Kaikkiaan 10 innokasta oli paikalla, ja huom. Etelä-Pohjanmaalla ollaan -> taustalla olevat salmiakkikuvioiset kukkalaatikot sen kertoo. Kurssin opella on tuota kädentaitoa siunaantunut enemmänkin. Vai olikos se talon isäntä, joka ne oli tehnyt... :)
Ja supersiisti oli halli, missä näitä väkerreltiin! (Pitää näyttää hallikuvia omalle mieshenkilölle...)

Siinä ne on pihtakuusipukit valmiina, lauantain ja sunnuntain aamupäivät siinä meni.
Vähän on tuuheammat kuin open mallipukki, mikä on tehty "tavallisen" kuusen havuista.
Vielä nauhat ja kellot kaulaan, niin saa pukit aloittaa kaalimaan (?) vahtimisen;
Etelä-Pohjanmaalla syntyneistä havupukeista toinen vahtii nyt
Pohjanmaalla ja toinen Keski-Pohjanmaalla (mistä se tosin saattaa lähteä joulun
viettoon takaisin synnyinseudulleen).

Havutusten välillä käytiin laittamassa apetta ja keittelemässä kakkukahvit lauantai-iltapäivän vieraille (tuttuja ovat), koskapa tuo kuvassa havuja tökkivä tyttö täytti vuosia,
ja kun nyt olimme samassa osoitteessa viikonlopun :).

 Suklaakakun täytteeksi tuli maustettu tiramisu + luumukanelirahka,
ja vähän kermavaahtoa ja vielä pari liivatetta tiivistämään täytteen.

Asemoin myös paikoilleen uusiksi päällystämäni pehmusteet keinuun ja pariin korituoliin.
Keinun kangas on odottanut käyttöönpääsyä ties kuinka kauan.

Korituolien kankaat ovat kierrätystä: verhokapoista sain just ja just sopivat entisten

pehmusteiden päälle. Taustoihin laitoin mustaa yksiväristä jemmasta :)

 Mumman vanha keinutuoli uudella pehmukkeella.

Yksi pikkumies ottaa aamut rennosti. Vanha säkkituoli sai uusintasisustan vanhoista tyynyjen sisustoista. Ne vanhat sisusstyroksipallot ? karkailivat saumoista, joten tuo säkkärikin ehti viettää ullakolla vuosia...
(Nyt kyllä innostaisi maalata nuo korituolit -> valkoisiksi, tai ehkä jopa mustiksi, tai tummanharmaiksi...)


Harvoin muutama vapaapäivä tätä teettelee ---> harrastesuman!
Nyt mä en tee just mitään hetkeen (paitsi normi arki ja työt kutsuu, ja tiistai-iltana sinne lusikkakurssille...)

Ajankulua

Hopsista, kun aika rientää - ja tämä areena on jäänyt vallan vaille huomiota...
Noh, tekeleitä on kyllä ollut työn alla ja jokunen juttu on valmistunutkin viime kerrasta :) - eikö sitä puolessa vuodessa nyt aina jotakin saa aikaan...

Tässä uusimmat valmiiksi saatetut tekeleet teemalla Kierrätys Kunniaan, eli pihamökkiin valmistui penkkien pehmustetta laittamalla vanha patja paloiksi ja ompelemalla uudet päällysteet pintaan. Päällysteet ovat aidosta pellavasta, joka on löytö Lapuan Kankureiden kesän myyntipäiviltä - vuoden takaisilta :) Hyvin toimii kakkoslaatuinen palakankaista löydetty kaitaliina patjanpäällysteenäkin!
Penkit on muuten omasta pihasta kaadetusta lehtikuusesta höylättyä, muoto jätettiin puun rungon mukaiseksi.


Pikkuruinen tyhjästä väkerretty kivikkoryhmäkin alkaa näyttää joltakin; se on muutaman olemassaolovuotensa aikana saanut  istutuksen sinne ja toisen tänne, missä nyt on passeli kolo ollut vapaana - niin ja pari kiveäkin on lisätty alkuperäiseen versioon -> pitäähän kivikkoryhmässä kiviäkin olla...

Tilkuista tikattu tanttu

Voihan ne kankaanloput käyttää vaikka näinkin, ja kun lupailin kesäisellä Pärnun reisulla kaverille paikallisia rimpsumekkoja ihmetellessämme, että kyllä tuollaisen tekaisee toki ittekin - ja kun tilkkuvarastoa löytyy...

Malli muotoutui sitä mukaa miten kangaspalaset riittivät - ja pitihän sitä hieman katsoa, että natsaa sävyt noin suunnilleen.

Tanttu eli prinsessarimpsumekko on 128 cm:lle ja tilkkujen tilkuista tuli vielä pieni pussukka.

Toivottavasti prinsessaleikkeihin tulee hieman lisähohdetta mekon myötä :)