30.9.2013

Metsästä saatuja lisukkeita ja uusi pala aitaa


Lähdettiin eilen katsomaan, josko löytyisi suppiksia (suppilovahveroita). Heikosti löytyi, mutta sen verran, että pakkaseen asti saatiin pannulla pyöräytyksen jälkeen pari puolen litran pussia. Kanttiksia (kanttarelleja) löytyi saman verran - olivatkin muhkeita kooltaan.

Samalla reissulla silmiin osui metsäautotien varrella pieniä kuusia - niitä, jotka leikkaantuvat vuosittain matalaksi samalla kuin muukin tienreunamakasvillisuus. Näistä pienistä kuusista tulee tiheitä leikkuun ansiosta. Nooooh, siitäpä se idea sitten taas lähti (mutta ei lapasesta), ja saha suihkimaan... (saha on miehellä aina autossa mukana). Mies vahvisti tiedon, että niitä saa ottaa, kunhan tosiaan pysyy tien puoleisella osuudella...


Kesäkukkaistutuksethan alkoivat vedellä jo viimeisiään (enpä ole niitä juuri enää hoivaillutkaan). Tässä laatikossa keijunmekko vain olla nökötti ja harveni päivä päivältä, samaten ruusut ovat jo antaneet runsaat kukkasensa tälle vuotta. Lankaköynnös nyt on vielä kuosissaan (tekee muuten noihin lankoihinsa minimaalisen kokoista kukkaa). Joten...











...kesäkukille tuli lähtö.
Ruusut olivat sitkeästi juurtuneet multaan,
joten katkoin ne sisälle maljakkoon ->
nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.
Lankaköynnös saa olla paikallaan,
kesti ainakin viime talven vihreänä
pitkälle kevääseen.
Iskin (kuvainnollisesti)
paakkuuntuneeseen multaan
keskelle laatikkoa kolme pientä
leikeltyä kuusenalkua odottelemaan talvea
(ja voiko vielä sanoa, että valoja.. :o).






:) Ja keijunmekkoakin kävi surku - se,
mitä jäi jäljelle sai siis jäädä vielä
kukkalaatikon toiselle reunalle -
tässä kyllä kesä kohtaa talven.
Leikkelen keijunmekon rippeet pois,
jahka se tästä riutuu lisää.












Myös tämä veikeä ruukkuväkerrys
sai lisäsomistusta minikuusista ja
seepramännynkävyistä.
Muutama muukin amppeli ja ruukku
sai minikuusilisukkeensa...



...kuten esim. pihasaunan
edustalla roikkuvat amppelit.
Tuli siis melko edullinen talvisomistus.
                               








Niin ja se aiemmin esitelty lyhty
on saanut harmaan värityksen.
Käytin siihen löytyneen
spray-purkin loput.
Etiketissä luki, että vasaralakka,
harmaa. Läheltä katsottuna lopputulos on
tosiaan kuin pienellä vasaralla taottu.






                                    Kanttarelleja ja suppilovahveroita, aaaaah... 


Nämä eivät juuri muuksi muutu, mutta melkein aina nappaan saaliista kuvan :)
Ei nuo suppikset siellä metsässä ihan heti silmille hyppää - konttaamalla saa melkein edetä.
Mutta näitten vähäinenkin löytyminen on aina yhtä mukavaa.


Lisää aitaa

Rusopajuanervoa on ollut keväästä saakka kurissa pitämässä heinäseipäistä tehty aitaus. Tehtiin kaveriksi toinenkin - eipä kaadu lumenpainosta uusien istutusten päälle.









Mutta mikä se tämä on???

Kukkapenkistä pukkaa tällainen kukka...
Joku sanoi sen olevan balsami, mutta eipä ole - eikä edes poksu eikä pauku, ja onhan tämä ihan erinäköinenkin.
Osaako joku sanoa nimen tälle?





23.9.2013

Tutte le strade portano a Roma


No teistä en tiedä, viekö ne kaikki Roomaan, mutta lentokoneella sinne ainakin pääsee :)

Tälle vuodelle osui muutaman vuoden paussin jälkeen kaksi unelmareissua; kevään Egypti-turnee - http://mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/04/egyptin-ihmeita_25.html - ja nyt kävähytettiin "tyttö"porukalla Roomassa.

Tämän yhteisen matkan suunnittelu aloitettiin n. parisen vuotta sitten ja jossakin vaiheessa päädyttiin Roomaan, tammikuussa tilattiin reissu ja viime viikko sitten vierähti kohteessa historiallisia monumentteja tutkaillessa. Rooma otettiin muuten haltuun kävellen -> olisi vain pitänyt ottaa mukaan askelmittari; uskoisin lukemien olleen suht mittavia :) Ensimmäisenä päivänä tosin ostin uudet kengät (italialaiset tietty ja hyvät oli tallustella, vaikka uudet olivatkin), kun päkiät oli illasta hellänä liian ohutpohjaisten kenkien ansiosta -> hyvä syy ostaa kengät!

Mitäpä sitä reissusta muuta kuin että nähtävää riitti kun tallusteltiin Vatikaani läpikotaisin, Piazza Navona, Trevin suihkulähde, Espanjalaiset portaat, Colosseum ja mitä kaikkea - ja mukavaa oli. Mutta miksei olisi ollut mukavaa, kun reissuseurue tuntee toisensa läpikotaisin. Tyttöporukka koostuu "vanhasta jengistä"; neljä meistä osui aikoinaan 6/7-vuotiaina koulun ekalle luokalle ja viides jäsen tuli mukaan samalle luokalle keskikoulussa 11/12-vuotiaita ollessamme. Jos on Roomalla pitkä historia, niin sitä on myös meidän tyttökerholla :D

Ohessa muutama kuvakulma di Roma:

Katoissa riitti maalauksia...
Tässä erään rakennuksen sisäänkäyntiaula.
Kadulta näkymä sisäpihalle. Auto pysynee tuolla paremmin tallessa.
Katu, joka vei Vatikaaniin. Taustalla siintää Pietarin kirkko.
 Paavilla on melko hulppea työpaikka.
Mosaiikkityöt kirkon ylätasanteella - pikkutarkkaa suunnittelua.

Kavuttiin 320 rappua Vatikaanin korkeimpaan näköalatorniin. Sieltä oli hyvä zoomailla kirkon aukealle.
Riittävän korkea rauta-aitaus varmistaa tornissa pysymisen.
Ja taas ne kolmisensataa rappua alas tornista, eri reittiä tosin kuin ylösnousu. Kapeita kulkureittejä - ehkei ahtaanpaikankammoiselle oikein unelmajuttu :)










Vatikaanin museossa riitti käveltävää, salista saliin on mitä prameampaa nähtävää.
Vatikaanin museosta oli kaunis ulostuloportaikko.
Vanhaa Roomaa matkalla Colosseumiin.












Leijonanluolat Colosseumilla. Täällä on kansa hurrannut verisiä taistoja katsellessaan... Raakaa on elo ollut jo aikojen alusta :(


Roomaa halkova Tiber-joki. Vihertävä sellainen.
Kauniita ovia oli joka paikassa.
Rooma on rakennettu Rooman päälle. Tässä pala vanhaa, nykyistä matalampaa Roomaa.
Rakennukset ovat liki kauttaaltaan kovasti kruusattuja.
Kiva idea laittaa ruukkuihin aitakasvillisuutta.
Turistimenuja ei voinut välttää keskustassa.
Totesimme, että Rooman ruoka oli yllättävän mautonta meikäläisten makumaailmaan. Toki pari perfettoa annosta osui kohdalle pienissä tavernoissa.
Piazza Navonan taiteilijoilla oli kauniita akvarellimaaluksia. Tosin osa kauppiaista myi prikulleen samanlaisia töitä :)
Pikkuusen tyyriimpi kauppakatu :)












Rooman ainoa pyramidi oli paketissa restauroinnin takia. Noh, tulipa jo keväällä nähtyä ne Gizan pyramidit.
Vuoristoa...















Paluumatkalla pakaasit katosivat ilmeisesti Amsterdamissa koneen vaihdon yhteydessä, joten Helsingistä lennettiin kevyillä kantamuksilla Vaasaan. Viidestä yksi sai laukkunsa heti Helsingissä, kolme (minä mukaanlukien) seuraavana päivänä ja yksi vielä odottelee (on jo saanut ilmoituksen, ettei se kaukana ole)...
Todettiin, että mitä siitä - reissu oli upea, joten tätä pientä sattumusta ei just huomioida :)

Matkailu avartaa -lause pitää niin paikkaansa. Mutta nyt pysytellään kotikulmilla :) ja unelmoidaan uusista reissuista joskus hamassa tulevaisuudessa...


11.9.2013

Puuta päin

(Päin puuta?)


Kiinnitysvoimaa

Jääkaapin ovi on just hyvä paikka vuosikalenterille.

Vaan milläpä laitat sen siihen kiinni.
Magneetti lienee liki ainut konsti, mutta niitä pieniä härpäkkeitä pitäisi olla sata, ennen kuin kiinnitysvoima olisi riittävä 12-sivuiselle A4-kokoiselle kalenterille.

Minä ratkaisin kiinnitysongelman tuhdilla veitsimagneetilla.

Voimaa ja pituutta on. +++
Hyvin pysyy ovessa. +++
Mutta, mutta - ruma ku mikä se tausta on kattella. - - -
Ja tätä kätevää rumuutta on katteltu siis alkuvuodesta saakka :/

Jo silloin ajattelin, että tuo pitää tuunata, sen voi päällystää - what ever. 
Ensimmäinen ajatus oli päällystää taustapuoli kaarnalla.
Nyt loppukesällä puukorttien sydämiin kaarnaa rantteelta etsiessä vastaan tullut
sopivan levyinen kaarnasuikale ratkaisi asian sadasosasekunnissa ->
sopiva pala poikki ja äkkiä liimalla kaarna magneetin taustaan kiinni.
Ne muut ajatelmat olivat mm. pieniä kiviä, ohuita oksia vieriviereen,
kaarnasta tai paperimassasta tms. muotoiltuja tähtiä/sydämiä...
Onhan tuo nyt mukavampi kattella kuin se tylsä taustapuoli.
Ja tätä kestää irrotella ovesta kerran kuukaudessa!

+++++



Paikka tulitikuille

Tuli pari talvea sitten surku vanhan harmaahirsisen heinäladon hankeen repsahtanutta ovea - se mitä siitä oli jäljellä piti pelastaa talteen.

Alunperin ovi on ollut kaksi lautaa leveämpi, 
mutta ne olivat jo mennyttä puuta.

Ovi nojailee nyt saunaan menevän tilan edessä muuriseinää vasten.

Se tulitikkujuttu: mies on ottanut oven jossakin vaiheessa hyötykäyttöön ja tehnyt siitä tikkuaskitelineen -> löytää kuulemma nopsaan tikut tulentekoa varten, kun ei tarvitse etsiskellä tikkuja ympäri huushollia.
Eli turhakkeesta tuli hyödyke!

Oven entinen lato :) on purettu nyt keväällä ja koottu uudelleen miehen veljen mökkipaikalle meren rannalle;
on nyt puulatona uusine ovineen. 

Happy End, niin ovella kuin entisellä ladollaan :)











Hyvin löytyy tulitikut paikaltaan.
Jos tuunaisi tikkuaskeille jonkin
oveen passelin säilytyssysteemin... Ehkei kuitenkaan.


Alkuperäinen ja aikoinaan itsetaottu
ovenhaka on edelleen omalla paikallaan.


5.9.2013

Siivousta vai syyssoppailua...

No soppailua tietenkin :)
Mies lähti kaupungille hakemaan jotakin varaosaa -> minä hyppäsin kyyttiin ja tipautin itseni Kodin Terraan, mistä mukaan lähti yksi iso saviruukku, muutama syyskasvi ja iso lyhty. Tällaista niistä väkertyi:

Kolme ehjää pienenpää saviruukkua löytyi varastosta.

Pätkä pyöröterästä löytyi niinikään varastosta.

Ja tässä veikeä lopputulos. Pystyssä pysyy.

Idea ei putkahtanut omasta päästä, vaan täältä:
http://pinterest.com/pin/335940453423748268/


Lyhty pääsi koristamaan hiljalleen ränsistyvää kukkapenkkiä.

Olisin halunnut harmahtavan taikka pellisen lyhdyn, mutta eipä osunut silmiin. Pari mukavaa harmahtavaa toki oli, mutta ne oli puuta ja vain liimattu kiinni -> kokemus sanoi, että jätä ostamatta, ei kestä kelejä ja paloina löytyy penkistä...
Mutta onhan keksitty spray-maali! ;) Jonakin päivänä väri vaihtunee.
Heinäseiväs ja rautapidikekin löytyi omasta varastosta, kas kummaa :)

Runkoruusu se jaksaa pukata kukkaa. Viihtyy vissiin puskien suojassa.
Rinnalla oleva Kosmos-kukka kukkii ja ränsistyy samaan aikaan.


Ps. siivota ehtii sateisenakin päivänä \o/ :)


3.9.2013

Puukortti

Viime viikonloppuna vietimme kummitytön ynnä sulhonsa hääjuhlaa.
Juhlapaikka oli komia, Lakeavaara Vimpelin Lakeaharjulla. Korkealta kelpasi katsella maisemia: Lappajärveen rajoittuvaa pelto- ja metsämaisemaa.













Käsittelin hieman kuvaa
tunnistettavuuden heikentämiseksi...


Meidän pikkunassikan nojaileman terassin lasiseinämän taustalla siintää Lappajärvi. Upea tausta vihkimiselle.
Huom. Jonsku ei halunnut luopua rakkaasta auringon haalistamasta Salama-lippiksestään. Mutta eipä se hääimago siitä juuri kärsinyt :)


Sääkin oli mainio, aurinkoa riitti, joten vihkiminen onnistui suunnitellusti terassilla ->
katso linkistä http://lakeavaara.fi/wp/ ja klikkaa auki juhlapaikka.


Niin, se puukortti. Onneksi ei tullut puiseva, vaikka kaikki kortin materiaalit onkin puusta lähtöisin. 
Lähtökohta tälle väkerrykselle löytyi metsästä: viime syksyn sienestysreissulla vastaan tuli vanhoja ohuita harmaantuneita puunpalasia. Lienevät olleet aikoinaan maamerkkinä lentokoneesta tehdylle maamittaukselle (vaimiksisitäsanotaan...) Enhän voinut niitä sinne jättää, joten mukaan vaan.
Hyvin on puupalaset hyödyntyneet kortteihin. En ole muistanut korttitekeleitä ennen kuvailla, mutta tämä viimeisin osui kameran linssiin ennen luovutusta.


Puupohjalle veistelin kauhavalaasella kaarnasta pari sydäntä, paperinarusta avasin muutaman "rakkauren lieskan", jotka pujotin puupalasen yläosaan koverrettuun reikään. Takaosaan jääneet paperinarunpätkät letitin ja solmin kiinni.
Taakse leikkelin pinkin värisen paperin, johon kirjoitin ennen liimausta onnittelut.

Notta tälläästä tänään :)