Arkista aherrusta - pikkuhiljaa

Niin, arki se on ihmisen parasta aikaa, oikeen sitte laatuaikaa... :)

Halki, poikki ja pinoon on homman nimi edelleenkin!

Vaikka halkomiskone on kätevä, välillä vastaan tulee hieman äkkiväärääkin, joka pitää irrottaa järeämmin keinoin irti :)



Vaan kyllä se rankapino pienenee ja halkopino poikineen kohoaa - pikkuhiljaa.

Tällaisen selättimen hankin
lattiakoristeeksi :)

No on sillä oiottu selkää, vähiinsä.
Mutta eihän sitä saa heti pyörryksiin saakka tempoa, voi tulla vahinkoa vanhaan kroppaan.
Pikkuhiljaa...

http://www.selatin.fi/











Näillä sen sijaan saa tempoa niin paljon kun kintuista lähtee.
Reilu 10 v. sitten hurahdettiin ystäväisen kanssa vesivyöjuoksuun, vaan vesivyö vaihtui jo muutama vuosi sitten vesijuoksukenkiin -> nuo siniset mohlut...

Löysin netti-kaupasta kuvan näistä jalka-kellukkeista:




Räpylät käsissä vauhti vaan kiihtyy.

Harmittaa vaan seikka, että silloin aikoinaan toisessa työssä ollessa oli mahdollisuus käydä juoksemassa 1 h kerran viikossa ja viikon toisella hallikäynnillä uitiin vähintään n. 1-2 km kerralla. Nyt työn ollessa epäsäännöllistä (ja hallikin on kauempana), käynnit ovat hyvinkin epäsäännöllisiä - mutta aina kun on mahdollisuus, niin tätä.
Suo-sit-te-len - vesi on lempeä vastus, mutta toimiva.

(Nyt olen tuumannut lumikenkiä, josko sellaisilla olisi mukava tarpoa - kun nyt on missä tarpoa.)


Ja että jaksaa kuntoilla (oli se sitten puuhommissa tai altaalla), niin polttoainettakin pitää saada.

Nopeita talviherkkuja ovat keitot, mutta kun nyt ovat jo herneet rokanneet, kaalisopat, hirvikeitot summuut tavikset keitelty (ja syöty), niin pyöräytin mieshenkilön ihmeeksi nopsakan tomaattikeiton. Syödyksi tuli.

Seurana jauhelihakiekko (ylijääneet vierasvarat)










Tämä oli todella nopeatekoinen. Töistä kun tulin (eikä sitä edellispäivänä tehtyä ollut tällä erää valmiina - eikä mieshenkilökään ollut ehtinyt kokkauspuuhiin mua ennen), niin kaapista löytyi tällaiset ainekset kattilaan:

2 prk tomaattimurskaa
n. 3 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutiota
ripaus intiaanisokeria
1 prk tuorejuustoa (pippurinen tällä erää	ja valkosipulituorejuuston loput)
kuivattua tinjamia, pippurirouhetta...

Kaada tomaattimurska kattilaan veden kera ja kiehauta.
Lisää loput ainekset ja kuumenna vielä sekoitellen.
Jos haluaa samettisen sopan, pyöräytä sauvasekoitimella keitosta kattilassa ennen ahneita kauhojia :)

Ja pisteenä iiiiik iiiiiin päälle sitten vielä kaapista löytyi amerikanpekonipaketti -> saksin uunissa rapeutuneet siivut keiton sekaan ja päälle...
Koristele sinä soppa basilikalla, raejuustolla, smetanalla... täällä se jäi tällä erää kun suut jo napsasivat.

On se mukava kun lunta riittää tänä talvena - on valoisaa ja tuntuu oikealta talvelta.
Näitä latoja on kuvattu paljon - ja koskapa ajeltiin Keski- ja Etelä-Pohjanmaan väliä viime viikonvaihteessa niin auton ikkuasta sain minäkin napsittua kuvaa (heilahtamatonta tällä kertaa).

Ja nyt taas kudin käteen hetkeksi - harmaa valepalmikkosukka saanee kohta kaverin.
Pikkuhiljaa sitäkin ;)

Kannonnokasta

Niin, kannonnokasta on moneksi, muun muassa tällaisiin väkerryksiin...

Pari kevättalvella kaadettua koivunkantoa jätettiin (= ehdin huikata ajoissa mieshenkilölle) tarkoituksella vähän korkeammaksi. Ideoita oli, tuli ja meni, samoin kuin kesäkin.

Lopullinen "tuunaus"  jäi siis loppukesään...

 Kolo kannonnokkaan, multaa, suikeroalpia ja sammalta.

Pari vieruskoivua odottaa myös kaatamista, saanevat ensi kesänä samanlaisen käsittelyn.
Nämä kannot ovat hyviä istutuspaikkoja mm. rönsyäville kasveille. Harvoin näitä kantoja kuitenkaan jyrsitään pois, joten näin ne saa maisemoitua ja ovat silmälle nätinpiä katsella.

 Tämä kanto sai edellistä vähän enemmän huomiota, kun mieshenkilön avustuksella vähän raksasimme.
Harjakattomalliin leikattu kannonnokka sai katoksen: alle vaneria, sen päälle vanhaa lahohkoa ja aavistuksen sammaloitunutta lautaa rahkasammaleen kasvualustaksi. Kannon sivulle suurennettiin pari koloa: multaa ja suikeroalpia sinnekin.



Kannonnokat metsässä ovat käteviä sangonpitopaikkoja.
Sieni- ja marjametsällä kun itse pyörii kuin puolukka, niin sankokin hukkaantuu välillä - kannonokalta se näkyy!

Tämä köykäisenä aasinsiltana syksyn sienikatsaukseen :)

Tatti, tatimpi --> pakkaseen.
Tummemmat ovat männynherkkutatteja, vaaleammat kuusenherkkutatteja.

Suppilovahveroitten löytyminen on aina yhtä ihana elämys! 

Ja pakko kuvata ensimmäinen rypäs :)

            

Suppis, kanttis

-> kuivaukseen.

Kanttarelleja on löytynyt myös mukavasti. Säilöntäongelmia alkaa olla, koska kuivatuskonetta ei ole (ja pakastin ei vedä määräänsä enempää). Uunissa ja lämpimässä paikassa hoituu tuo kuivatushomma. Kanttiksille paras säilöntätapa on pakastus.

--------------------------------

Juhlaakin on ollut, ettei tämä syksy ole ollut pelkkää metsäilyä. Mummitettava täytti viis vee.
090909-pojalla oli paripäiväiset kekkerit. Ensin kakkukekkerit aikuisille kotona ja seuraavana päivänä oli ekat kaverisynttärinsä, jotka vietettiin sisäleikkipuisto Swingelingissä.

Kaveruksille oli varattu parituntinen touhutuokio.
Tuon ikäisillä sitä energiaa riittää - ja tuskin vähenee iän karttuessa :)

Ennen juoksenteluja pojat olivat jätskillä, poppareilla ja mehulla privassa juhlahuoneessa :)







Mukana olleet aikuiset saivat seurata touhuja kahvilan puolelta, tai mennä mukana. Tämä mummi seurasi touhuja kauempana :)









Luonnossa alkaa olla mahtavia värityksiä.
Lapin ruskaa ei nyt lähdetä katsomaan, joten ihaillaan sitä mitä milloinkin näkee :)

Syysherkkuterkuin!

Tonttujoukko silloin varpahillaan... (ja vähän muutakin)

Tonttujen jouluyö

Säveltäjä: Vilhelm Sefve
Sanat: Alfred Smedberg

Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.
Öitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan,
varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Tip-tap …
Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki.
Raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki.
Tip-tap …
Pöydän päälle veittikaiset rientää, veitikkaiset,
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Tip-tap …
Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: ”Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?”
Tip-tap …
Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla,
kunnes päivä koittaa taivahalla, taivahalla.
Tip-tap …
Hiljaa hiipii joukko varpahillaan, varpahillaan,
kotikoloihinsa alle sillan, alle sillan.
Tip-tap …

Ja niitä tonttuja, ilman varpaita...









Ensin oli näin: muutama ylijäämäinen heinäseipään pää, vähän huopakangasta (+ ompelukone), muutama puuhelmi (halkaistuna), huovuttamisvillaa ja liimaa...

Ja sitten niistä tuli tonttuja. Edelliset sukulaisensa muuttivat jo uusiin koteihinsa, joten suvun laajennuspuuhia riittää... ;)
Yksi tontuista sai harmaan raakasilkkisen hiipan - ja punaisen nenän. Se jää meitä tontuttamaan.


Eino, Oskari, Seija...

Lisää menneitten myrskytuhojen uusintakäyttöä, vuorimännyn - ja vähäsen jo aiemmin siipeen=oksiinsa saaneen hopeakuusen karsintahyödyntämistä.

Yhdestä kranssista tuli suoranlainen versio -> päätyi tyttären oveen punaruutuisin nauhoin.
Rusetilla silattuna on sekin vaihteeksi mukava.

Mun ikiaikaaset ystäväiset saivat nämä rusettinauhoin ja joulukorteilla silatut pyöreät kranssit oveihinsa.
Keep it simple.


Piparimaja/tiipii...

Tekaistiin viikko sitten Jonskun (4 vee) kanssa yhteistyönä tuollainen piparimaja/tiipii, jossa asuu joulupukki. Linnut kuulemma vartioi lahjarosvoja :) majan laella ja edustalla. Toisella reunalla on pari joulukuusta ja toisella on joulupukin traktori! Joulupukki itse on tietty ovella toivottamassa tervetulleeksi (muut paitsi lahjarosvot).
Muutama ylijäämätekele meni parempiin suihin... :)


Puisia muistamisia :)

Ja yksi ystäväinen (= pahnanpohjimmaanen meidän "liki"klaanista) vietti syntymäpäiväjuhliaan viikko sitten (vasta ensi viikolla täyttää vaadittavat lukemat...).
Talven(joulun)"lapsi" tykkää helmistä. Kukapa ei tykkäisi...

Ja vielä yksi puukortti tälle vuotta. Tämä on opiskelunsa päättävälle työkamulle työkamujen yhteiskorttina.
One pro-star is born again!

Alkaa muuten harmaat puupalaset käydä vähiin...

Syksyn taitekohta

Tammi se pitää kiinni lehdistöstään, luovuttaa niitä hiljalleen lähinnä tuulen tuivertaessa - jos silloinkaan. Ison kasan sain haravoitua eilen kauniissa syyssäässä, vaan paljon on lehtiä vielä oksien otteessa. Noh, ehtiipä nuokin tuolta alas ennen kevättä...


Puu taipuu kortiksi

Näitä puunpalasia olen esitellyt aiemminkin. "Ruusujen" määrästä voi laskea syntymäpäiväsankarin iän - ja kertoa sen kympillä.

Jauhot peukalossa ja pöydällä

Täälläkin leivotaan - harvakseltaan, mutta leivotaan kuitenkin. Pääasiassa syystä, kuten nytkin eräitten kinkereitten seuraamuksena.

Muutaman vatkauskerran jälkeen pöytään framille valmistui omppupiirakka, kääretorttu, taateli-omenakakku ja voitaikinakiekurat.

Kääriksen sisusta oli sekoitus maustamattomasta ja appelsiinituorejuustosta ynnä puolukkahillosta. Tykkäsivät (ei ollut liian erikoinen).

Taatelikakkuun tuli lisäksi omenaraastetta. Mehukasta ja maukasta, ja jo viime jouluksi testattu.
http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/126475-omena-taatelikakku

Omppupiirakka. Perinteinen, paras.

Voitaikinakiekuroiden sisustaan tuli tällä kertaa sekoitelma kinkkusuikaleita, yrttituorejuustoa, juustoraastetta (vähän) ja ruohosipulia (paljon). Varma nakki, siis kiekura.


Joko se nyt alkaa...

No, ei se ala. Mutta pari tuli jo paketoitua pois kuleksimasta. Ja laitoin vain pienen kuvan... :)

Valaisevan (?) koukuttavaa

Tontin reunamalla on muutama vanha kaadettu sähköpylväs. Sähkölaitos ei korjaa niitä pois, ainakaan maaseudulla, vaan jäävät tontin omistajalle ---> Huomioi sähköpylväiden tai vastaavien (ratapaalujen) käyttökieltosuositusta (kts. tekstin lopussa linkit aiheeseen).

Yhden pylvään paksummasta, pitkästä ehyestä päästä tehtiin toissakesänä kukkapenkkiin rajaus. Rajauspaalun alla on tukevasti suojakangasta + kivituhkaa, eli kosketus maa-aineksiin on aikanaan minimoitu.

Ohuemmat katkotut päät tulivat esille nurkkia raivatessa - joten pari led-lyhtyä sai näistä pidikkeensä. Vastaan tuli myös pari paksuhkoa, mutta matalaa kanttista hirsitolppaa -> niitä jos tulisi lisää vastaan, niin ne kanttiset tolpat saattanevat löytää lopullisen paikkansa pysyvinä valotolppina :) 

Juttu vaati porausta ja sovittelua.
Kukkapurkin istutusta varten piti ottaa hieman järeämpää työkalua esille, eli hain miehen paikalle :):):) Jotenkin (porausta, kaiverrusta...) hän sai siihen parin sentin istutussyvyyden...

Ledvalot lataantuvat auringon paistaessa - muutoin niitä voi latailla manuaalisestikin :)

Tottapuhuen; eihän nämä just valaise, mutta tuikkivat mukavasti pimeällä, ja näyttävät mukavilta :)

 

Pölkyt pysyvät pystyssä 

pohjaan porattujen 

harjaterästankojen avulla - 

maahan painettuna pitävät 

paikkansa ryhdikkäästi.

Huomionarvoinen asia vanhojen pylväiden käytöstä, Kauppalehti 2012:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/tukes+varoittaa+myrkkypylvaita+myynnissa/201204158451?ext=rss
Tukes:
http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kemikaalituotevalvonta/Ala-osta-myrkyllisia-sahkopylvaita/

On siis syytä miettiä niin sähköpylväiden kuin ratapaalujen käyttöä. Suora maahantolppaus lienee vihoviimeinen temppu.


Jämälankatuunausta

Selvittelin vastaantullutta iänkaiken vanhaa lankakoppaa, mistä löytyi outoja keskeneräisiä juttuja, muun muassa yksi musta, ilmeisen helpostinukkaantuvasta langasta tehty putkilo -> eikä siis mitään havaintoa, olenko aikonut siitä säärystintä vai mitä. 

Purkasin sitä hieman matalammaksi, kudoin pään umpeen, ja siitä tuli pipo -> musta, tylsä.

Samaisesta kopasta löytyi muutamia isoäidin neliöitä, yksi erilainen kuin muut, ohuesta sinisestä tehty... 

Tylsältä näytti edelleenkin.

Jämälangat esille + iso parsinneula ja virkkuukoukku käteen: samalla kun katselin tv:tä (Vain Elämää :)) silmäilin välillä miten neula/koukku vei lankaa minne mieli tällaisella lopputuloksella:

Yhtäkään "oho"-vikatikkiä en purkanut, kuvion malli muuttui sitä mukaan. Ihan kivaa puuhaa, vaikka ei osaisikaan :)


Tämä loppukasa hupenee varmasti piakkoin...

Metsästä saatuja lisukkeita ja uusi pala aitaa

Lähdettiin eilen katsomaan, josko löytyisi suppiksia (suppilovahveroita). Heikosti löytyi, mutta sen verran, että pakkaseen asti saatiin pannulla pyöräytyksen jälkeen pari puolen litran pussia. Kanttiksia (kanttarelleja) löytyi saman verran - olivatkin muhkeita kooltaan.

Samalla reissulla silmiin osui metsäautotien varrella pieniä kuusia - niitä, jotka leikkaantuvat vuosittain matalaksi samalla kuin muukin tienreunamakasvillisuus. Näistä pienistä kuusista tulee tiheitä leikkuun ansiosta. Nooooh, siitäpä se idea sitten taas lähti (mutta ei lapasesta), ja saha suihkimaan... (saha on miehellä aina autossa mukana). Mies vahvisti tiedon, että niitä saa ottaa, kunhan tosiaan pysyy tien puoleisella osuudella...

Kesäkukkaistutuksethan alkoivat vedellä jo viimeisiään (enpä ole niitä juuri enää hoivaillutkaan). Tässä laatikossa keijunmekko vain olla nökötti ja harveni päivä päivältä, samaten ruusut ovat jo antaneet runsaat kukkasensa tälle vuotta. Lankaköynnös nyt on vielä kuosissaan (tekee muuten noihin lankoihinsa minimaalisen kokoista kukkaa). Joten...

...kesäkukille tuli lähtö.
Ruusut olivat sitkeästi juurtuneet multaan,
joten katkoin ne sisälle maljakkoon ->
nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.

Lankaköynnös saa olla paikallaan,
kesti ainakin viime talven vihreänä
pitkälle kevääseen.
Iskin (kuvainnollisesti)
paakkuuntuneeseen multaan
keskelle laatikkoa kolme pientä
leikeltyä kuusenalkua odottelemaan talvea
(ja voiko vielä sanoa, että valoja.. :o).

:) Ja keijunmekkoakin kävi surku - se,
mitä jäi jäljelle sai siis jäädä vielä
kukkalaatikon toiselle reunalle -
tässä kyllä kesä kohtaa talven.
Leikkelen keijunmekon rippeet pois,
jahka se tästä riutuu lisää.

Myös tämä veikeä ruukkuväkerrys
sai lisäsomistusta minikuusista ja
seepramännynkävyistä.
Muutama muukin amppeli ja ruukku
sai minikuusilisukkeensa...

...kuten esim. pihasaunan
edustalla roikkuvat amppelit.

Tuli siis melko edullinen talvisomistus.

                               








Niin ja se aiemmin esitelty lyhty
on saanut harmaan värityksen.
Käytin siihen löytyneen
spray-purkin loput.
Etiketissä luki, että vasaralakka,
harmaa. Läheltä katsottuna lopputulos on
tosiaan kuin pienellä vasaralla taottu.






                                    Kanttarelleja ja suppilovahveroita, aaaaah... 

Nämä eivät juuri muuksi muutu, mutta melkein aina nappaan saaliista kuvan :)

Ei nuo suppikset siellä metsässä ihan heti silmille hyppää - konttaamalla saa melkein edetä.

Mutta näitten vähäinenkin löytyminen on aina yhtä mukavaa.

Lisää aitaa

Rusopajuanervoa on ollut keväästä saakka kurissa pitämässä heinäseipäistä tehty aitaus. Tehtiin kaveriksi toinenkin - eipä kaadu lumenpainosta uusien istutusten päälle.

Mutta mikä se tämä on???

Kukkapenkistä pukkaa tällainen kukka...
Joku sanoi sen olevan balsami, mutta eipä ole - eikä edes poksu eikä pauku, ja onhan tämä ihan erinäköinenkin.
Osaako joku sanoa nimen tälle?