Kuin kermakakku - suodatinpussiruusuja

Monesti olen miettinyt, että pitäisi kokeilla tehdä niitä suodatinpussiruusuja.
Kokeilu on jäänyt ehkä siksikin, kun meillä näyttää olevan aina niitä ruskeita suodatinpusseja ja valkoisia en ole muistanut hankkia (ehkäpä siksi, että pärjään itse hyvin ilman kahvia...). Tosin niistä ruskeistakin olisi voinut kokeilla...
No, kaappeja kaivellessa löytyi pieni nippu valkoisia pusseja (vuodelta mistä lie...) - samantien hain lasin ja kun Liisan kotona -blogissa olikin sopivasti ohje, niin tekotapa oli takaraivossa: siis ympyröitä piirtelemään.

 Ympyrämitaksi otin Verna-lasin ja löysin kuumaliimapyssynkin vaivatta :) :)

Koskapa suodatinpusseja oli rajallinen määrä, niin päätin tehdä pikkuruusuja, eli Verna-lasin jalan muotilla, jonka halkaisija on n. 5,8 cm. Kolme ympyrää mahtui yhteen suodatinpussiin, ja kaksi suodatinpussia päällekkäin. Niittasin nämä kiinni toisiinsa ennen leikkaamista.

Rypistelin ja ruttasin 25 ruusun neljä kerrosta erikseen.

Sitten piti miettiä, että mihin näitä käytän kun määrä jäi niin vähäiseksi.
Taas kollaamaan kaappeja ja kätköjä, mistä vastaan tuli jalallinen lasimalja, johon tein vuosi sitten suolahuurteen - taisi olla sen joulun hitti :)
http://www.mitamilloinkin.blogspot.fi/2014/12/joulua-pain.html
Lasimaljassa on niin omituinen kuviosarja (palmuja ja norsuja), että sitä voi hyvin hyödyntää kaikkeen kokeiluun :)

Rapsutin ja pesin suolat pois ja kuivaamisen jälkeen kuumaliimalla ruusut kiinni kylkeen.
Just sopivasti riitti nuo 25 pikkuruusua peittämään tämän maljan :)

Tuikku loimottaa kivasti tuon "kermakakun" läpi :) Ja ruusut ovat just sopivan pieniä.
Ja kyllä - tuikehtii niin pienesti, ettei nappaa helposti syttyviin ruusuihin kiinni :) Ruusut ovat yläosastaan näkyvissä vain vähän ja se vähäkin on sen verran tukevan lasin takana, että ei hätää. Huomioda toki pitää tämäkin seikka näitä tehdessä. Tai sitten käyttää led-tuikkuja/valoja.

Mietin, että hauskalta näyttäisi myös esim. iso lasipurkki ruusutettuna ja sinne led-valot palamaan...
Näistäkin on siis moneksi.

Sammalpallojen muuttumisleikki kakun kypsyessä

Ei nämä tekemiset aina (läheskään) ole kerrasta valmiita, tai lopullisessa muodossaan.
Kuten ne edellisessä postauksessa olleet sammalpallotkaan.

Mulle tuli niistä aiemmista kerran mieleen lumiukko, sammalsellainen.
Ja se oli sitten siinä, muuttuvia tekijöitä tarvittiin.

Kranssit (lankaköynnöksen rippeistä) väleihin

 ja tähdet tuohesta otsaan.

Vaan se lumiukkofiilis oli edelleen.
Parempi tosin.

Näin ne nyt tönöttävät.
Istutin pallot tukevien koivukeppeihin purnukkaan, jonka peitin lankaköynnöskransseilla ja sammaleella.
Loistakoot kukin nyt omana tähtenään oman tähtensä kanssa :)

 Enää en tätä rustaa
- vannomatta paras, mutta tuskin :)





















Kuivakakkuasia on nyt ollut kovasti esillä ;) ja piti kokeilemani idioottivarmaa suklaakakkua a´la Intsu (jonka myös Vanha Rouva on testannut onnistuneesti) - vaan teinkin idioottivarman viereisen omenaraastekakun.
Voisin sanoa, että sekin on varma tapaus - kypsyi kokoonsa ilman vahtimista samalla kun värkkäsin nuo sammalpallot uuteen uskoon :) :) :)

Täältä löytyy se idioottivarma suklaakakku ja sen viereinen omenaraastekakku :)
http://intsu.vuodatus.net/lue/2015/09/omenaista

Astiat saivat taas kyytiä kun sukua kokoontui eilen treffaamaan mieshenkilöni USA-pikkuserkkua, joka on nyt täällä Suomessa markkinoimassa kirjaansa (Helsingin kirjamessut).

Mieshenkilö teki hirvikeiton; 10 l --> 1 l jäi - eli 26 henkilölle menekki oli 9 l :)
Minä leivoin tuon omenaraastekakun, Britalevykakun ja kaurakeksejä. Liivatekakkua suunnittelin, vaan kävi niin hyvin, että nuo kälyt ilmoittivat, että tuovat kahvipöytään myös jotakin. Sieltä tuli sitten täytekakku yhden kälyn tyttären leipomosta, kuivakakku ja rahkapaloja mm. Tottapa säälivät mua, kun kuulivat, että olin vielä aamun töissä (ehdin kotiin 20 min. ennen kuin ensimmäiset tulivat).
Ja siksi kokoontuivat tänne meille, koska talo (jossa minäkin asun) on tuon amerikkalaissyntyisen pikkuserkun papan syntymäkoti.

Walking the World:Book One of the Migration Trilogy

Pulleita palloja

Jos nurkilla kasvaa sammalta summuuta sen sukulaista väärissä paikoissa ja se on vaarassa tärveltyä (!?!), niin talteenhan se on haettava.

Väärän paikan sammaleet pääsivät sammalpallokokeilun kohteeksi.

Ja sisusta. Niin. Enpä taiteillut pajusta palloa vaan muotoilin kanaverkkoa sinnepäin pallomaiseksi. ja sulloin sisustaan vastaharavoitua lehtimoskaa... Hmmm. Tuskin kutistuvat kasaan tuolla sisustassa ihan heti.

Sammaleet sidoin pallojen päälle sidontalangalla. Kolme palloa päällekkäin seivästettynä keppiin ja keppi pystyyn kukkalaatikkoon.

Pallojen kaveriksi kokeilin muotoilla sammalsydämen, mutta niin, että sammal tuli kanaverkon sisäpuolelle.
Tikulla seivästetty niin ikään kukkalaatikkoon pystyyn.

Tiedä tuota onko tuo kanaverkko nyt niin kiva näkyvillä. Mutta hyvä tuota oli muotoilla, ronskinpaakin otetta kesti.

Onpa kokeiltu.

Tässäkin yhden lajin verkkopallokokeilu :) Toinen meistä voitti 2-1.

Kyllä nuo ruukutuspöydät on vaan kätsyjä. Mulla niitä on kaksin kappalein, yksi siellä ja toinen täällä :)
Vanhoista jostakin mistä lie kasattuja - ei niin kauniita, mutta asiansa ajavat.

Myskikurpitsa taittui keitoksi.
Kurpitsanpalat suolaveteen kiehumaan, taisin heittää sekaan pari pientä perunaakin. Sauvasekoittimella sileäksi ja tuorejuustoa sekaan. Maun tarkastus ja lautaselle. Omnomnom...
Niin oli kiirus lautaselle, ettei ehtinyt saada mitään kivaa lisuketta pinnalleen. Esim krutonkeja tai ruskistettua sienisipulisilppua tai rapsakkaa pekonimurua tai smetanaa tai... :)


Ei mulla muuta.

Vastauksia haasteeseen, sudenkorentoja ja kummituksia

Liisan kotona laittoi minulle tällaisen :) - jo syyskuun puolella, kiitos Liisa.

Hän kertoo sivullaan haasteen merkityksestä seuraavaa:

Liebster Awardilla palkitaan itselle merkityksellisiä ja tärkeitä pieniä blogeja, ja palkintona on hyvän mielen ja otetuksi tulemisen lisäksi se, että yleisö ja kivat blogit löytäisivät toisensa.

Palkinnolla on säännötkin, jotka ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ja tässä Liisan kysymykset minulle:

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

Oli jonkinsortin ajatus pitää ”päiväkirjaa” väkerryksistäni, omaksi ilokseni.

Ja kun joku sanoi, että sä väkerrät koko ajan, niin nimikin oli valmiina :)

2. Kauanko olet blogannut?

Näyttää olevan 28.8.2011, kun julkaisin ekan tekeleeni...

http://www.mitamilloinkin.blogspot.fi/2011/08/tilkuista-tuunattu-tanttu.html

3. Mitä harrastat?

Oikein harrastamalla harrastan vesikenkäjuoksua ent. työkaveriystäväisen kera. Epäsäännöllisen työn haittapuolia on se, ettei oikein montaa pitkäkestoista juttua voi tehdä, vrt. entiseen, kun kävin jos jollakin kurssilla kansalaisopiston puitteissa! Mutta - kaikki se, mikä näkyy näilläkin sivuilla on huvini ja harrastukseni!
4. Mitkä asiat sinua kiinnostavat erityisesti eri blogeissa?

Mikä milloinkin; uudet ideat, kauniit kuvat… kaikenmoiset kässä- ja puutarhajutut pääasiassa, matkailujututkin ovat inspiroivia.
5. Mistä haaveilet?

Ajasta - että olisi aikaa kaikelle (ja kaikille <3), mitä haluaisi tehdä!
Tätä blogiakin ajatellen ideat ovat usein vaiheessa, joko ajatus- tai tekotasolla.
6. Mieleenpainuvin paikka, missä olet käynyt?

Gizan pyramidit. Se oli niiiin pitkäaikainen haave.
7. Suosikkiruokasi, jota itse teet?

Kaalikääryleet - onnistuvat aina - harvoinpa tosin teen.
8. Kumpi on mieluisampi, perjantai vai maanantai ja miksi?

Perjantai – vesijuoksu- ja ent. ns. kotipaikanpäivä.  Vuorotyöläiselle se voi olla hyvin maanantaikin.
9. Lempikukkasi?
Pioni. (Ja moni muu...)
10. Mitä haluaisit vielä erityisesti oppia?

Kärsivällisyyttä saisi olla hitusen verran enemmän. Saksan kielen uudelleen – on ruostunut pahasti käyttämättömänä. Soittamaan pianoa…
11. Suosikkimusiikkisi?

Kaikkiruokainen, paitsi humppa ja tekno! Tuo on ollut vakiovastaukseni jo kauan.

Kaikki swingahtava saa jalan naputtamaan lattiaa. Fly me to the moon...

Voivatkohan nämä sudenkorennot lentää kuuhun...?

Ja hei, minäkin voin heittää haasteen - mietin vain, että kuka olisi halukas vastaamaan kysymyksiini...

1. Ostatko uutta harkiten?

2. Kierrätätkö? Ja jos, miten?

3. Lähtisitkö ensisijaisesti teatteriin vai konserttiin?

4. Viimeisin kulttuurikokemuksesi?

5. Mietitkö jo tulevaa joulua?
6. Vaalitko perinteitä (yleisestiottaen)?

7. Osaatko keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, esim. tehdä monimutkaista käsityötä samalla kun katsot tv:tä?

8. Mietitkö tarkkaan blogisi postausaiheen vai ihan vain extempore-fiiliksellä?  

9. Koetko koskaan blogiväsymystä?

10. Elämisen keveys – mikä saa mielesi ja olosi keveäksi?

11. Kysy nyt itseltäsi se paras kysymys, mitä minä en kysynyt!

Nämä kysymykset ja Liebster Award - tunnustuksen saatte te kaikki!
Ja Zakuskapöydän Vanha Rouva ja
Kivipellon Saila ja
Intsu ja
..., niin kaikki mukaan vaan!

 ---------------------------------------

NIIN, nuo kuuhun lentelevät...

Sudenkorentoheijastin sai minutkin innostuksen valtaan!

Jemmassahan oli (myös) kasa helmiä, sivuleikkurit, ja Lankavasta hiljattain ostettu heijastinnauha.

Monessa ohjeessa kokoamiseen käytetään korupiikkiä, vaan minä otin esille vain sidontalangan, hopean värisen, toimii sekin oikein hyvin.

Leikkelin vapaalla kädellä siivekkäälle siipiä.

Hakaneulalla reijitin valmiit reiät langan mennä.

Sitten vain pujottelemaan.

Ensin kiersin pihdeillä stopparin, että päähelmi pysyy paikallaan.

Sitten siivet peräkkäin ja sudenkorennon loppukroppa helmistä ja lopussa kiersin viimeisen helmenpään pihdeillä umpeen. 

Sopivaa lankaa (kestävää) ja pieni hakaneula: sudenkorentoheijastin on valmis!

---------------------------------------

Lokakuu on jo puolivälissä (melkein) ja tapahtumia on ollut niin, että hengästyttää (melkein). 

Viimeisin meno oli menneen viikonlopun äiti-tytär -reissu isoolle kirkolle - Oopperan kummitus odotti siellä meitä :)

Kertakaikkiaan menemisen väärti!

Hotellihuoneemmekin oli kovin tyylikäs.

Tämä Oopperan kummitus on kummitellut mielessäni jo "muutamia" :) vuosia... Yksi haave sekin - nähdä ja kokea tuo musikaali livenä, nyt kotimaisen oopperaväen esityksen muodossa. Oli upea esitys!

Aikoinaan innostuin tuon musikaalin tunnussävelmästä "Phantom Of The Opera" - aiheutti kylmiä väreitä mennen tullen...
No, sen aikaiset työkaverit olivat tämän huomioineet :) ja yllättivät tasavuosia täyttävän ilmestymällä Oopperan kummituksina onnittelemaan puoliyön jälkeen... Huhuu!
Ja lehdessä kun oltiin töissä, niin kaikki ilo irti - kuva minusta kummitusten keskellä kaiken (paikallis)kansan nähtäväksi...
Jep.

Josko meno nyt rauhoittuisi...