Purkeille kurkkua

Tämä mainio kurkkusalaatin ohje on ollut täällä aiemminkin, mutta kertaus on opintojen superäiti, ja tulipa taas tehtyä.

Kurkkusalaatti:

3 kg avomaakurkkua

reilu 1/2 kg sipulia

(paprika raasteena)

5 dl sokeria

3 rkl suolaa

1 plo = 4 dl etikkaa

Kurkut ja sipulit raastetaan sankoon. Sokeri, suola ja etikka sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon. Kansi päälle ja annetaan maustua viileässä yön yli. Purkitetaan seuraavana päivänä ja laitetaan kylmään pariksi viikoksi odottelemaan ensimaistelua. Meillä purkit eivät mahdu jääkaappiin, mutta onpa lattiakellari, joten sinne.

 Käsipelillä kurkut raasteeksi.
Huom. ensin käsin ja loput kurkusta sitten tuohon "turvasuojukseen" kiinnitettynä,
ettei tule kurkku-sormisalaattia...

 Sipuli hakkeloitui sähköisellä raastimella.
Ei itkettänyt niin kovin ja tuli varmasti pientä hakkelusta :)

Puhtaat purkit täyteen kurkkusalaattiherkkua...

Elossa pysyi -kooste + marjoille rommia

Niin, elossa ovat pysyneet koko kesän niin uudet istutukset kuin kukkasetkin. Jei!

Kuvan keskivaiheilla olevassa kuvassa (Jonskukin siellä taustalla juoksentelee) on isoja kuunliljoja -> ne on äiteen. Otin sen tähän mukaan kun luulin, että mulla on iso kuunliljapöheikkö. Noh, vaatimaton on noihin äitin omiin verrattuna :D

Alhaalla vasemmalla kärrymansikat. Ne oli sitten liian tiuhaan istutettu siihen kärryyn, joten alkoivat kasvattaa uusia raakileita taivasta kohti -> siellä on vielä tilaa. Koko ajan kypsyy lisää, ettei ne siitä nokkiinsa ottaneet.

Ja kyllä kannatti nyppiä miniruusuista kuivuneet kukkaset pois -> uusia nuppuja on tullut tiuhaan tilalle.

Ja ne marjat...

ROMMIMARJAT

Naamakirjassa eräs naamakaveri julkaisi kuvan rommimarjapurnukoistaan. Siitä sitten tuumasta toimeen, kun sattui olemaan hyljeksitty rommipullo puolillaan kaapin perällä :)

http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/rommimarjat

Sokeri-rommiliemeen säilöttyjä marjoja voi purkittaa sadon kypsyessä. Mittaa noin 5 dl sokeria ja tilkka rommia kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri liukenee. Sekoita sokeriseokseen hieman lisää rommia (yhteensä noin 3⁄4 l). Laita purkkiin kerroksittain noin 2 litraa marjoja ja kaada päälle rommi-sokerilientä sen verran, että marjat juuri ja juuri peittyvät. Lisää purkkiin marjoja ja sokerilientä sitä mukaan kun sato kypsyy. Hyvin suljettu purkki säilyy pitkään viileässä.

--------

Googlaamalla löytyy erilaisia ohjeita, kokeile hakea: rommimarjat, rommiruukku, marjaruukku jne...

Laitoin omaan versiooni muhimaan: kahden värisiä karviaisia, punaherukoita, mansikoita ja vadelmia (menevät tosin liiskaksi, että voi unohtaa ensi kerralla) sekä muutaman marjatuomipihlaja-marjan (saskatoon, joka tässä ohimennen mainiten näyttäisi olevan oikea supermarja: http://www.linnansaskatoon.fi/

Sokerina kattilaan sulamaan laitoin puolet ruskeaa ruokosokeria ja puolet valkoista tavallista.

Ja kuten kuvassa taustalla näkyy, puristin sitruunamehuakin kattilaan porisemaan... En osaa sanoa, toiko tuo happamuus mitään lisäarvoa asiaan - kunhan nyt yksinäinen sitruuna pääsi mukaan partyihin :D

Nyt odotellaan - luulisi, ettei voi onnistua epä.

------------

Lisäpostaus: lahjaksi aiottuja (jos säästyy jouluun...) purkitettu muhimaan, niinikään rommiliemeen. Tällä kertaa rommin makuun pääsi mansikkaa, punaherukkaa ja karviaista.

Elokuun hämärtyvät illat

Niin, mitäs tänne runoilinkaan alkukesästä: oli siis ajatus jos toinenkin, mitä saada aikaan kesän aikana...
Noh, lopussa tarinaa ja räpsy yhdestä toteutuneesta :v

Niitten tarpeellisten suunnitelmien lisäksi oli (on) mielessä liuta ideoita ja suunnitelmia turhakkeista :) Yksi sellainen on väkertää ulos pihasaunan ja -mökin keskellä olevalle alueelle patiota varten pystypuut (näen jo sieluni silmin rehottavan villiviinin sitä kiertämässä... :D ) JA ulkotulisijan elikkäs pihatakan -> ihan vain tunnelman vuoksi. Kasa vanhoja tiiliä olisi nurkilla odottamassa uusiokäyttöä, eli ajatuksena on tuunata taas vanhasta käyttökelpoista - samalla vaivalla siitä tulisi kuin itsestään rustiikkisen rouhea, ei mikään siloteltu ja sievä.

NIIN, joo, saahan sitä suunnitella!
Mutta tulisija tuli: vanha musta pata pääsi kyljelleen framille kapean kaivonrenkaan päälle -> puita pataan ja tulta tuoheen! Siinäpä se, tunnelmallinen "sijais"takka ensihätiin. Kiva on, hämärässä.

Puuotsokin näytti nauttivan tulen loimotuksesta :)

Tässä puuotso ja patatakka päivänvalossa, milloin "takka" ei juuri silmiä hivele. 

Mutta jos tuunais tuon jalustan -> laastia ja kiviä, hmmm... :)

 -----------------------

Tässä vielä yksi valotusjuttu. Tein testimielessä tämän "valopurkin" lähinnä kummitytön venetsialaisviikonlopun häitä ajatellen. Jemmassa oli yksi valotikku, jonka hajotin ja valutin lasipurkkiin. Hauskasti näytti pimeässä hohtavan, kuin fosfori konsanaan. 12 h oli arvioitu kestoaika ko. valotikulle. Mahtoi se ainakin yön yli hohtaa.

Morsmaikku ei ole vielä kommentoinut lähettämääni kuvasarjaa, onko idea toteuttamisen väärti vaiko ei. Lasipurkkeja ainakin pitäisi saada jostakin muutamia - spreijata kannet haluamallaan värillä ja ostaa muutama valo- tai fosforitikku. Tulipa kokeiltua. Jos ei omasta päästä, niin viimeistään täältä niitä ideoita pursuaa:
https://pinterest.com/

-----------------------

Lista toteutuneista ja toteutumattomista:
Kellarinlattia on edelleen vaiheessa, mutta saunaan valettiin uudelle puulämmitteiselle kiukaalle uusi korotettu pohja, ja kiuas on nyt hyvä Harvialainen :).
Olohuoneen ja ruokatilan ikkunaseinät (+ yksi aiemmin tekemättä jäänyt seinä) saivat uudet levyt pintaan, ja ovat myös maalissa ja tapetissa \o/ Myös kuistin sisäseinät saivat uuden maalin pintaan.

Ja tässä vielä se valmis aikaansaannos. Tämä tosiaan valmistui rivakkaan tahtiin heti alkukesästä, mutta sitten tuli tuhannen muuta juttua, ettei se autokatos valmistune näillä näkymin, ei ainakaan ensipakkasille...
Joku voi ajatella, että onhan kesää vielä jäljellä, mutta meillä alkoi eilen kuminanpuinti, joten kuukausi - puolitoista - tästä eteenpäin mennään säiden, puintien ja kuivaajan ehdoilla.

Oven ikkuna. Mies teki vasiten tuollaisen salmiakki-ikkunan:

tielle asti näkyy, että rantsilla asuu yks eteläpohojalaanen :D

(... ja nyt huomaan, että ovenkahva puuttuu :) - aina jotakin pientä)

Mustia ja makeita

Jokakesäinen marjastusrumba on taas todenteolla pyörähtänyt käyntiin. Tänä vuonna sato on vain hurrrrrrrjan paljon makeampaa kuin viime vuonna --> aurinko on tehnyt tehtävänsä ja sokeroinut marjat kuin marjat makeiksi.

Tämän päivän marjasadon kokokin on melko kiitettävä - kolmelta ihmiseltä (meitä oli kolme sukupolvea puskissa) ei mennyt kuin tuokio kerätä puolitoista sangollista, niin isoja oli mumman mustaviinimarjat.

Nämä marjat eivät päädy mehuksi - kuten yleensä - vaan pussitetaan sellaisenaan minigrip-pusseihin - talvella maistuu mainiosti muun muassa maustamattomien jogurttien kanssa. Passaavat hyvin myös liivatekakkuihin, ja mihin vain.

Leikki se on lapsen työtä

Meillä on ollut Jonsku, 3 v 9 kk, viime torstai-illasta saakka kesälomahupulaasena. Tänään äiskä ja iskä hakevat pojan omiin hoteisiinsa ja meille alkaa arki :/, vaikka lomaa vielä onkin jäljellä.

Meillä oli monenmoista puuhaa; käytiin eläinpuistossa, missä oli myös vanhoja museokoneita ja -tavaroita, ajeltiin traktorilla ja ruohonleikkurilla, meressä käytiin uimassa kolmena päivänä ja rakennettiin hiekkalinnoja ja -pyramideja (poika muisti!), ongella myös käytiin ja mansikoita hakemassa, vähän kyläiltiin ja meillä kävi vieraita.

Parasta oli kuitenkin paikalliset iltakisat, joissa oli sarja myös alle 5-vuotiaille, joille maanantai-illalla ohjelmassa oli sukkulaviesti ja temppurata. Palkinnoksi jokainen sai saippuakuplapurkin :)
Ennen omia lajeja jokainen sai harjoitella pituushyppyä ja siihen poika olisi halunnut osallistua isompien mukana oikein oikeasti kisaamaan :)

Nyt ollaan katseltu netistä pojan kotipaikkakunnan vastaavia viikkotapahtumia, johon osallistua - kiinnostusta kun tuntuu riittävän.

Ennen maanantai-illan kisoja ainoa mietintä oli: "Mitä jos minä voitan ne kaikki?" :D

Kilpailuhenkeä siis on.

Mutta summa summarum: kiva kun tuollaisia jaksetaan järjestää!

Kannattaa ainakin kokeilla

Lehtikasaa pärvöttäessä käsiin osui kesäkuun Yhteishyvän Ruokaliite, josta nappasin hetken mielijohteesta pari ohjetta työn alle: raparperipiirakka ja raparperisorbetti.

Hyvät ja helpot ohjeet oli - mitä ilmeisemminkin kun onnistuivat :)
Sorbetin pitäisi antaa ensin jäähtyä kunnolla pakkasessa, mutta maistettiin uusien perunoiden jälkiruuaksi palaset piirakkaa ja vähäsen vasta lievästi kohmettunutta sorbettia kyytipojaksi.
Kannattaa ainakin kokeilla ennen kuin raparperikausi on ohi.


http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/raparperipiirakka/014120

http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/raparperisorbetti/014119 

Sitten seuraa omatoiminen :) mainoskatko Dr. Beckmann´in Värin ja liankerääjä -liinoista. 

Tytär kertoi tästä jutusta ja sittemmin olen kokeillut molempia sekä kertakäyttöliinoja (20 kpl/pkt) että kestokäyttöliinaa (kestää n. 30 pesua).

Ja voin sanoa, että toimii!

Esim. mustavalkoraidallisia voi pestä tummempien kanssa huoletta - ei värit sekaannu ja raidat pysyvät kirkkaina, valkoinen valkoisena jne.
Mitään punaista väriäpäästävää vaatetta en ole sentäs tohtinut valkoisen kanssa pestä - ihan niin kokeilunhaluinen en ole...
Kuvassa oleva kestokäyttöliina alkaa olla ilmeisesti jo loppusuoralla, koskapa entinen valkoinen liina on muuttunut tummanharmaaksi pesujen myötä :)
Kertakäyttöliinaakin pyöräytän koneessa  tapauskohtaisesti yhdestä kolmeen kertaa - riippuen miten tummana liina tulee pesusta takaisin. Kertakäyttöliina on melko pieni, joten kannattaisi laittaa se koneeseen pesupussissa, jos kone on herkkä "syömään" esim. pieniä sukkia tms. (minä laitan jos muistan, ei ole ahmatti pesukone...) - kerää se sinnekin ne värijämät :). Kannattaa ainakin kokeilla!

Elämänlanka - kaunis sana sinänsä, mutta tässä tapauksessa Voihan elämänlanka...

Elämänlanka (karhunköynnös lienee toinen nimi) on nopeasti kasvava, sitkeä ja etenkin nopeasti pitkien juuriensa avulla leviävä köynnös.

Kitkeminen ei auta - pitäisi kaivaa syvältä kuoppa paikkaan, jossa sitä on (ja kaivettu pitää viedä kauas pois, missä se kumminkin sitten vielä leviää...)

Hävityskonstin sijasta päätin laittaa sen kuriin "jos et sille mitään voi, keksi jotakin" -ajatuksella.

Laitoin muutaman kuivahtaneen pajunoksan (kuivan, ettei pajukin ala versota samaan ryppääseen!) kiertämään heinäseivästä ja "pakotin" muutaman elämänlanganalun kiertämään pajukeppejä myöten. Muuta ei tarvittu ja nyt se näyttää jopa ihan nätiltä köynnöskasvilta (?). Heinäseipään puolikas vain jäi liian lyhyeksi, mutta rönsytkööt takaisin alaspäin. Kannattaa ainakin kokeilla rikkakasvin ruotuun laittamista...

Mittumaari

Mikäs tuo koivunoksahuiteluväline teillä on, vihta vai vasta? Ikuisuuskysymys - ja paikkakuntakohtainenkin.
Meillä se on aina ollut vihta :)

Kesä etenee ja mansikat kypsyy

Kyllä tämä kesä on etuajassa, ja reilusti. Tänään hoksasin katsoa mansikkakärryjä (on istutettu vanhoihin kärryihin kun se vanha puuvene mansikkamaaksi on vielä haussa...), ja hops, siellä oli jo poimittavaa. Tomaatissakin (yksi taimi :)) on jo vihreitä isohkoja terttuja - punastumista odotellaan...

Ja kukat kukkii niiiiiiiin etujassa, ettei heinäkuulla kukkapenkissä ole varmaan muuta kuin vihreää lehdistöä, ja nämä etualalla olevat angervot :o

Nämä mesimarjat näyttävät olevan iloisesti leviävää sorttia, pari tainta istutin toissa vuonna kivikkoryhmään ja nyt se on vallannut kolon sieltä ja täältä :)

Kesäkukkaistutuksetkin ovat jo kovasti pöyhkeinä - yleensä tämän näköistä on vasta heinäkuussa. Mutta liekö niin, että esim. tähän kuvassa olevaan laatikkoon olen laittanut liian montaa sorttia... Etualalla pari miniruusua, keskellä lankaköynnös, takana pari harsokukkaa ja kiipeämisen alkuun päässyttä keijunmekkoa.

Miniruusut (ja ruusut yleensä) rehottavat ja kukkivat kun katkaisee kuivahtaneen ruusun seuraavaan lehtikertaan saakka. Nämäkin ovat jo tehneet runsaasti uusia versoja ja nuppuja. Yksi punainen miniruusu omassa ruukussaan rehottaa niin, että ei kohta miniruusuksi tunnista :)

Yrttilootakin alkaa kukoistaa pikkuhiljaa. Saa napsia tilliä kalalle, sitruunamelissaa, korianteria, persiljaa, rosmariinia, tinjamia ja basilikaa marinaadeihin, salaatteihin ym.
Pari ruukkusalaattijämääkin (rucola ja jäävuori) on jo uudessa kasvussa.

Tämä projekti etenee \o/ Kohta on enää ovia vailla. Huom, roskiskin sai (pyynnöstä ja suunnitelma piti antaa melkein paperilla :)) oman lisäulokkeellisen katoksen :). Nyt saa sutia punaista maalia aina kun vaan sää ja aika sallii; yläosan naularivistöt saisi maalailla piiloon vielä...

Puut ja tarhat, osa 2

Kesä, ihanaa aikaa - tehdä KAIKKI ne asiat, joita ei voi talvella tehdä. Huoh...
Kevättalvisin on niin mukava selailla kaikkia ihania lehtiä, missä on valmiita puutarhoja ja mukavia rakennelmia ym, pää pullistelee ideoita ja visioita ja sielun silmin näkee ulkona jos vaikka ja mitä...
Mutta sitten...

Keväällä kaadettiin nurin ISO leppä, lahovikaanen sellaanen.

Nyt se on sahattuna kahteen eri paksuuteen. Vasta ladottiin ne pinoksi kuivumaan - eikä mitään hajua, mitä näistä tuleman pitää... No yksi pöytäryhmä pihasaunan vierustalle kenties - joskus.

Kukkapenkkishow... Tämä entinen valioyksilö oli lievästi heinittynyt ja kesäleinikkiytynyt - jo pari vuotta sitten alkoi olla kaaosmainen.

 Joten vihdoinkin tänä keväänä lapio laulamaan ja kaikki pois...

Ja taas käytin tukevasti katekangasta, muutama pieni havukasvi ja lopulle osalle katekangasta reilusti kivituhkaa (jota on viime kesältä mukavan kokoinen kasa edelleenkin...)

Ja sitten nämä pääprokkikset, yksi rakennelma tässä - vanha, osittain laho, ent. tilatankkirakennelma nurin ja tilalle uutta varastoksi. Tässä tuunattiin tavallaan hyvä kivijalka uusiksi :)
Ne muut prokkikset on sitten autokatos (ei aloitettu), kellarin lattian kaakelointi (pohja valettu viime kesänä), parin huoneen ikkunaseinien uuslevytys ja tapetointi + katto uusiksi... (muut seinät ja lattia valmistuivat sentäs talven aikana).

Notta näillä mennään tämä kesä. Mutta hyvä, kun aina joskus jotakin - vähän päivässä on paljon viikossa (tai vuodessa).
Arvauksia siitä, mikä näistä siirtyy hamaan, otetaan vastaan :)

Puut ja tarhat - muuttuvia tekijöitä

Kevätaika innostaa, vaikka ei niin suunnittelisikaan innostuvansa.

Nyt sai kauhian isoo tuoksuvatukkapuska lähdön, tai oikeammin siirron reunamille, pois pihakeskiöstä. Paikka kaivettiin (= traktori kauhoineen) puhtaaksi tuoksuvatukan juurista (ainakin suurimmasta osasta), uutta maata tilalle, suodatinkangas ja päälle kivituhkaa -> jota on vielä viime kesältä reipas kasa jäljellä :) Istutusten kuoppiin tuli reilu satsi havu- ja rodomultaa, reilusti vettä sekä vielä mustaa multaa loppusilaukseksi.

Tilalle tuli havupöheikön alku. Ryhmään valikoitui pari kartiotuija brabanttia, timanttituija, pilarikataja ja vielä hidaskasvuinen kartiovalkokuusi. Yksi pieni tuiviokin pääsi kivenkoloon levittäytymistä odottamaan.

Loppusilaukseksi siippa sahasi muutaman askelman vastakaadetusta koivusta - uudelle kivellekin olisi vielä paikka vapaana... Onneksi on se traktori etukauhoineen :)

Kuvan etureunalla tönöttää jäljelle jäänyttä ja leikeltyä angervopuskaa - lienee rusopajuangervoa.
Kivituhkalla silattu alue on pyöristettyreunainen, joten jäljelle jäänyt alue pitää muistaa vielä kylvää nurmelle.

Vappupäivänä käväästiin mökkisaaressa risu/puusavottatalkoissa ahertamassa kera muiden mökkiläisten. Lahovikaasia kaatui niin keskeltä saarta kuin rantamiltakin. Ja mikäs se oli arskan helottaessa taivaalla näissä maisemissa savotoida (sabotoida :) ).

Ja kas näin on päästy pyramideista yli ja uudet jutut saaneet tilaa kovalevyltä :D