Kesäaikaan vaan olo makeeta on

Vaikka kesäkukkaset porskuttavat edelleen hyvin, niin osa kupsahti jo, vaan tilalle löysin iltatorilta rehevän kokoiset hopealangat. On kyllä muhkeat, kolme kappaletta kotiutin.



Kesää pikakelauksella

Asuntomessut Kouvolassa, tarkemmin Korialla. Kävimme tuolla heti asuntomessujen avajaispäivänä. Korialla olen asustellut aikoinaan 4 vuotta, joten tuttuja kulmia koluttiin samalla. Asuntomessualue oli rakentunut entisen Pioneeripataljoonan ja nykyisen Pioneeripuiston kupeeseen. Samalla reissulla tapasimme huudeilla asuvia tuttavia.

 Perinteiset kalajuhlat talkoiltiin heinäkuun puolivälissä.

Piipahdimme muutamissa näyttelyissä, tässä Miina Äkkijyrkkää Lohtajalla Jukkolan Navetan juhlatilassa, joka oli muuntautunut galleriaksi kesän ajaksi.

Elokuun puolivälin tähtijuhlat: 10 vee ja 3 vee juhlivat 3 veen oikeana päivänä. 10 vee täyttää syyskuun alkupuolella virallisesti, mutta säästi kuulemma sukua ja päätti juhlia omat synttärinsä ennakkoon samoilla kakuilla.
Kouvolan reissulta löytynyt nukkekoti viihdytti molempia :)
Tämä mummi väkersi enkelten ja kahden suklaan kakut tarjoilupöytään.

Kesän makeat palat.
Tomaatteja, juu, niitä riittää...
Boysenmarjat/karhunvatukat kypsyvät hissuksiin, muutama kerrallaan. Maku tulee marjoihin kun saavat oleentua päivän poimittuna.
Kirsikkasato yllätti, muhevia, meheviä ja paljon - pari vuotta sitten reilusti leikattu puu yllätti...

 Pohjan Jätti on kyllä todellinen jätti mustaherukoiden klaanissa!

Huvitus ja Pirja - omenoita on yli tarpeen, aamusta pari tuttavaa kävi ja veivät mennessään pari sangollista ja pussillista - eipä juuri huomaa sadon huvenneen...
Yli tarpeen on myös perunaa ja punaista viinimarjaa (sitä on aina liikaa).

Vaan yhtä ei ole: kanttarelleja ei nouse, oli liian kuivaa. Vaan ei voi tietää, josko vielä putkahtaisi kun välillä sateleekin...

Toisaalta sitä vettä ei tarvita nyt hetkeen, kun puintikausi on kiivaimmillaan...

Viimeisin villitys: makrameesolmuja.
Hyödynsin niitä väkertämällä avaimenperiä ja avainkaulanauhoja työkamujen läksiäis- ja synttärilahjojen lisukkeiksi kera puukorttien.
Vielä innostin paria muuta työkamua huovuttamaan palloja, ja väkersin yhden kaulalle "helmet" :)
 Amppeliakin harjoittelin, mutta minikoossa, lasipallo sai siitä pidikkeen.
Tosi kivaa puuhaa, pitää vielä opetella muutamia solmuja.

Mukavaa elokuun loppua ja huomista huvilakauden päätöspäivää <3

Majoneesimuffinseja ja paholaisen hilloa

2.5 dl Hellmann’s Real majoneesia

3 dl vettä

3 dl sokeria

4.5 dl jauhoja (minä käytin Virtasalmen Viljatuotteen vaaleaa gluteenitonta)

1.5 dl tummaa kaakaojauhetta

1.5 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

0.5 tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

Resepti, jossa ei ole munia, ei rasvaa...?
Ai mutta siinä olikin majoneesia...? Just.

Tuo päivänä eräänä silmiin osunut kakkuohje jäi mietityttämään sen verran, että pakkohan se oli vatkata pois tuumauslistalta :D
Hankin oikein ohjeen suosittaman majoneesinkin :o

Tosin näin alkuun sekoittelin vain puoliska annosta (ehkä mielessä oli silti pieni epäilys...)

Ja kas - muhevan meheviä muffinsejahan sieltä uunista putkahti, ja makukin suklainen ja maukas.
Teen toistekin.


Jos innostuit majoneesikakusta, niin tässä vielä teko-ohjetta:

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Vatkaa majoneesi ja vesi sekaisin niin, että seos vaahtoaa hieman. 

Kaada majoneesi-vesiseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita nopeasti sekaisin, älä vatkaa.

Annostele taikina muffinsivuokiin. Käytä joko tukevia muffinsivuokia tai muffinsipeltiä, koska taikina on löysähköä.

Paistoajaksi muffinseille riittää n. 15-20 min.

Alunperinhän tämä on kakkuohje, ja jos sen teet teet niin levitä taikina kahteen voideltuun n. 20 cm irtopohjavuokaan - tai yhteen isompaan irtopohjavuokaan.
Paista 175 asteessa n. 30-35 min. kunnes pohjat ovat kypsiä - kokeile kypsyys tikulla.

Täyteohjekin kakkuun on, mutta se ja alkuperäinen ohje löytyvät täältä:

https://kotiliesi.fi/suklaapossu/torkean-hyva-majoneesisuklaakakku-suklaamoussetaytteella-arvonta/

------------------------------


Koska ei nuo tomaatit syömällä lopu, niin päästin osan niistä irrottelemaan chilin kera
Paholaisen hilloon!


Reseptiä googlettaessani huomasin yhden muista poikkeavan ohjeen, ja kun jutussa oli sopivat saatesanat, niin eikun tomaatit kattilaan porisemaan. Ja yksi chili (eli 1/4 koko chilisadosta :D).

1 kg tomaatteja
1 (tai 2) chiliä
1 punainen paprika
1 pieni punasipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl basilikasilppua
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl etikkaa
500 g hillosokeria

1. Kalttaa tomaatit ja pilko ne lohkoihin. Laita lohkot paistokasariin.
2. Ota suojakäsineet ja perkaa chilit. Pilko chilit pieniksi kuutioiksi ja laita paistokasariin.
3. Pilko punasipuli ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi ja lisää kasariin (pyöräytin nämä vielä pienemmiksi leikkurilla).
4. Lisää mausteet, paitsi etikka. Laita kasari miedolle lämmölle, kunnes tomaateista irtoaa nestettä. Keitä n. 30 min.
5. Lisää etikka ja hillosokeri. Keitä 10-15 min.
6. Purkita pestyihin ja uunissa kuumennettuihin hillopurkkeihin. Säilytä jääkaapissa.

Käytin keitoksessa myös pensas- ja kirsikkatomaatteja, ja niiden kalttaaminen olikin tämän jutun työläin vaihe. Normikokoiset runkotomaatit sujahtivat kuoristaan suit sait.




Tätä tarjosin viime viikonloppuna saunavieraille mieshenkilön lehtipuuhiilloksella grillattujen hirvenlihapihvien kyytipoikana ja kyllä lusikka kävi tiuhaan purkilla, ääneenkin taisin kuulla hämmästelyä makujen yhteensopivuudesta. Mutta ihan samaa mieltä olin minäkin, hyvää siitä tuli. Ei tätä ohjetta turhaan kehuttu.


Ohessa vielä linkki juttuun ja alkuperäiseen ohjeeseen, jota muokkasin vähäsen (mm. chilin ja valkosipulin määrää vähensin, lisäsin paprikan (on muissa ohjeissa), rosmariinin jätin pois... :)
http://ruoka.ts.fi/makuammuntaa/syntisen-hyva-paholaisenhillo/


------------------------------

Sonja-karhunvadelmasadon ainokainen kypsä marja.
Siinä olikin miettimistä, miten tämän säilöö :D :D
Noh, riitti kahdelle maistiaiseksi. Herkullinen.

Nämä karhunvatukkaraakileet tuskin ehtivät kypsyä - sen verran myöhäsyntyisenä putkahtivat esille. Toinen samanmoinen terttu otti ja kuivahti.
Mutta iloinen asia on, että yrittää edes tehdä marjoja!

Kanttarellisadosta ei myöskään ole ollut säilömisen vaivaa (vielä). Ne vähät, mitä on löytynyt, ovat sujahtaneet kastikkeisiin.



Ohi on

Sinne meni huvilakauden päättäjäiset, venetsialaiset, muinaistulet - mitä kaikkia nimityksiä elokuun viimeiselle viikonlopulle onkaan.
Käytiin katsomassa melko mahtipontinen ilotulitus, varmasti suurin ja komein näkemistäni.
Jossakin näitä ilotulituksia on jo korvattu valoshow'lla.

Ohi on myös tämäkin: elokuun viimeisenä päivänä puimurit jyystivät viimeiset jyvät pelloilta ja sen myötä kuivurikin hiljeni.

Vuosi sitten viimeisiä jyviä puitiin vielä lokakuun ekalla viikolla, aina sateiden tauottua.
Oli kyllä peräkkäin kaksi toisistaan niin poikkeavaa syksyä, ettei olisi uskonut, ellei olisi itse nähnyt.


Sääkarttoja tutkailevat ennustivat, että helleraja saattaa rikkoutua vieläkin.
Notta kesäkeleissä jatketaan tätä alkanutta syyskuuta.

Elokuun sitä sun tätä

Kesäisen kesän kesäinen elokuu on ja jatkuu vaan.
Niin on ollut taas monenmoista, että tästä ei selviä kuin kuvakoosteilla :D

Syntymäpäivät, joita ei vietetty, vietettiin kolmeen otteeseen :)
Etukäteen kävimme perheporukalla ruokailemassa Maksamaan Vesterössä, missä on saaristotila Varppi. Täällä oli kesäsunnuntaisin katettuna saaristolaishenkinen noutopöytä. Yksinkertaisesti maukasta.

Sitten nämä tutut kyläilijät tulivat meille ja kakuttelimme ruokailujen ohella.
Kalaisaa voileipäkakkua ja brita-kakkua.

Ja vielä oikeana syntymäpäivänä kävimme kakuttelemassa päivänsankarin kotona.
Juustopiirakkaa (ylihyvää), voikkarikakkua ja mansikkakakkua by mun äiti.
Kyllä nyt on kakuteltu. Ja ei-juhlittu :D
Ja tämä syntymäpäiviä viettämätön on isäni, joka täytti pyöreitä.
Lahjaksi hankimme tabletin, ei syötävän, vaan sellaisen, josta saa pyyhkiä pölyjä (kuten sanoo näistä hipaisujutuista). Hyvin löytyy netistä asioita pölyjä pyyhkiessään :D :D :D

Tällaisen rustiikin pärekortin tekaisin iskälle, maanviljelijälle ja metsän omistajalle; siinä se on suomalaisen satokauden loppuhuipentuma suomalaisen puulastun päällä. Paperinarulehdetkin ovat puusta peräisin.

Reilun viikon mittaisen jemmaan jääneen kesälomaviikkoni aikana tehtiin mm. Turku-Merikarvia -turnee.
Turussa ajeltiin saariston rengastiekierrosta maisemia katsellen. Kustavissa viivyimme jonkin aikaa. Paluumatkalla Asaisissa (nyk. Maskua) vierailimme marsalkka Mannerheimin syntymäpaikassa Louhisaaren kartanossa - mielenkiintoinen paikka.

Paluumatkalla saavuimme sopivaan aikaan tuttavien mökille, missä olivat juuri kippaamassa läjän ahvenia perkuupöydälle. Oi oi oi, savustettuna näitä sujahti ääntä kohti jokunen... <3 Parasta kalaa mitä tiedän. Edelleenkin.

Vapaapäivän talkootöitä vähäsen; kasa-ammunnan n. 70:lle kilpailijalle laitettiin ruokaa muutamana päivänä talkoovoimin. Mun aamuhukissa (paikkasin mieshenkilöäni, joka kuuluu metsästysseuraan (=talkooväki), mutta oli puintihommissa) tehtiin 20 kg jauhelihataikina ja paistettiin 3:lla pannulla litteitä lihapullia. Kyllä siinä aikaa meni, mutta lopputulos oli maukas.

Koska en päässyt töiden takia Isonkyrön 1700-luvun markkinoille, niin piipahdin ohikulkiessani Juthbackan markkinoilla Uudessakaarlepyyssä just menneenä viikonloppuna.
Totesin, ettei tavara maailmasta lopu... Ostokseni jäivät niukoiksi; Kekkeri-lasi, tuubipuristimia ja Pellervo-lehti vm. 1938.
Yleinen hintataso oli mielestäni nousujohteinen vrt. edelliseen käyntikertaani n. 3 v. sitten.

Menneenä viikonloppuna oli myös toiset tärkeät synttärit, 2-vuotiaan oma päivä <3
Heti aamusta yökkäreissä sai avata lahjapaketteja - ja eikun leikkimään!
Sitten ulkoiltiin, että äiskä sai leipoa ja iskä imuroida ynnä luututa iltapäivän synttärivieraita varten. Isoveli <3 lähti touhuamista karkuun kaverilleen :)



Satokuulumisia:

Totesimme heinäkuun loppupuolella, että ei voida olla pois tontilta (= kasvarin läheisyydestä), ellei ole joko päivittäistä avuliasta naapuria kastelemassa tai toimivaa kastelujärjestelmää. Ja niinpä tilattiin netistä Blumat, eli keraamiset porkkanat, 40 kpl:n satsi. Ei kehdattu edes ehdottaa kenellekään jatkuvaa kasteluhyppöötä, kun olisi ollut melko työläs sauma.
Blumat toimii todella hyvin - aiemmin kesällä hankittu oli ihan lelu tähän verrattuna. Kasvarin ulkopuolella on 200 l vesisaavi korotettuna, josta lähtee piuha jaettuna jokaisen runko- ja ruukkutomaatin juurelle sekä kurkulle, ja kasvarin ulkopuolella asuville kesäkurpitsoille sekä yhdelle pensastomaattipadalle. Säästää aikaa kastelussa ihan näin kotosalla ollessakin. Lisäkastelen vain lannoitetta. Kesän paras hankinta. Onnittelut hyvästä päätöksestä :)

Tomaattiähky voinee kyllä tulla kohta. Paholaisen hilloa teen ehkä vähän... Enimmäkseen tomaatit kyllä vielä menevät niineen näineen suoraan suuhun, salaatteihin, piirakoihin ja vokkeihin.
Muistutus ensi kesälle: keltaisia runkotomaatteja enemmän kuin punaisia - ovat herkullisia.

Marjapuskien sato alkaa olla finaalissa - ja ampparitkin ovat sokeripitoisten marjojen lumoissa -> sormeni saikin osuman, turposi eikä taipunut mihinkään muutamaan tuntiin! Mehumaija sai siis jo sekalaisen satsinsa, eli musta- ja punaherukkaa (sitä kyllä riittää yli tarpeen tällä tontilla) lisukkeinaan raparperia, karviaisia ja omenalohkoja. Heitin sekaan vähän myös saskatooneja ja vadelmia pakkasesta.
Pensasmustikoita myös on tullut kiitettävän runsaasti tänä kesänä, mutta niitä olen pakastanut sellaisenaan, talvella pääsevät sitten muffinseihin ja hyydykekakkuihin... 

Saskatooneista ja punaisista viinimarjoista tein jo aiemmin erikseen satsit mehua viinihapolla ystiksen vinkistä: tuli kyllä raikasta ja on vissisti vitamiinipitoisempaa kun ei maijalla höyrytä.


Kukista en nyt mainitse muuta kuin, että pari kesäkukkaa ovat jo kaikkensa antaneet...
Muut porskuttavat vielä.


Tällainen postausähky tällä kertaa.

Venetsialaiset - muutaman vuoden takaa

Mitä siitä seuraa kun siivoaa kuvakansioita?
Siitä seuraa läjäpäin muistikuvia menneestä. Ja kansioiden "siivous" hidastuu kuva kuvalta kunnes sitä pysähtyy kokonaan tutkimaan tarkemmin löytöjä :)
Niinpä niin, silmiini putkahti kansio, jossa oli talletettuna tyttäreni (ja vävyn :)) häähumua - silloinkin oli venetsialaisviikonloppu!
Tarjoilen siis tämänvuotisen venetsialaisviikonlopun iloksi tuon hääkuvakavalkadin tee-se-itse -kulmasta :)


Niin, mistä ne häävalmistelut alkavat?
No päivämäärän valinnasta (juhlapaikka, vihkipappi ym.) ja hääkutsun suunnittelusta.
Tällainen neliskanttinen kutsu toteutui ja postitettiin - n. 100 hlöä oli kutsuttujen listalla.
Mami (minä) "myi" kutsuidean hääparille, teki ja painatti (oli kätevää olla kirjapainossa töissä siihen aikaan).

Komensin nuoren parin ottamaan käteensä ison vaalean paperin tms., kuvauttamaan itsensä ja lähettämään kuvan minulle. Kutsun tekstin asemoin tuolle vaalealle paperille, mitä pitävät käsissään.

Ja kun alkuun pääsi, niin sain päähäni tehdä myös menut pöytiin, tötteröt teksteineen (=rakkaus-merkitys lasten suusta) valmistamiini nekkuihin (hääkarkit), hääohjelman ym...

Tötteröt ja kakkukoriste - done.
Ja koska oli kyseessä venetsialais-lauantai, niin teemavärinä oli kaikki värit!

Kengät tyttö oli jo ostanut ennakkoon, joten sen pohjalta hääpuku...

Löysin kuin löysinkin kenkien väristä - cafe latte/maitokahvi - raakasilkkiä ja ompelijalle mars. Lopputulos oli kaunis ja tytölle sopivan tyylinen.

Myös sopivat korut piti valita...
Kello- ja koruseppä ystävättäreni lainasi korva- ja kaulakorusarjan, sillä olihan oltava jotain lainattua, jotain sinistä, jotain vanhaa...

Sinistä oli sukkanauha.
Vanhaa oli muun muassa Just Married -kyltti, josta harmi kyllä ei ole kuvaa... Oli tyylikäs tyttäreni tädin tekemä, ovaalin muotoinen.
Vanhaa oli hääauto, hääparin istuinpenkki ja vaikka ja mitä :)

Tarvikelaatikot alkoivat täyttyä hiljalleen.

Tärkeä valinta oli myös hääkimpun kukkaset. 

Tällainen oli tyttären valitsemien kukkien lopputulos. 

Valkoinen orkidea ja punertava kalla pääosassa, taikinamarjaa ja vihreää lisukkeena.
Seassa on myös viherkasvin lehtiä, nurja, punertava puoli esillä. Olikohan Nukkumaijan lehtiä...

Väkersin kaksi massiivista risusydäntä juhlapaikan seinille. Niihin piilotettiin pienet pullot, että ruusupavut saivat vesivirkistystä juhlapäivänä.
Nämä risusydämet ovat yhä vain kuosissa ja ovat koristaneet monet kihlajaiset summuut juhlat tuttavien piirissä.

Ruusupapua laitettiin myös hääparin pöydän (vielä liinaton) reunamille tehtyihin lyhtypidikkeisiin.
Lyhtypidikkeen "kaariosat" ovat vanhoja heinäkarhottimen piikkejä. Taivutus-ja hitsaushommat suorittti mieshenkilöni. Minä spreijasin niin pidiketangot, lyhdyt, ruukut kuin kaikki muutkin irtonaiset osat kuparisävyllä.
Kahdenistuttava penkki oli lainassa vanhempieni vintiltä - tein vain uudet irtopehmusteet, jotka päällystin hääpuvun sävyyn sopivalla kankaalla.

Tienvarsikylttiopasteet teimme mieshenkilän kanssa laudasta. Kolvasin niihin hääparin nimikirjaimet - erottuivat hyvin, eikä tuuli heilutellut.
Kasvikoristelut juhlapaikan terassille/sisääntuloon keräsimme rantaheinistä...

... ja kirkkoon laitoimme rusopajuangervosta yksinkertaiset asetelmat. Kukkaruukut/maljakot oli alunperin muistaakseni keltaiset, vaan spray-maalilla sävytin ne kupariksi :)
Mielestäni keskiaikaiseen kivikirkkoon ei sovi mikään pramea ja pöyhkeä kukka-asetelma, ja rusopajuangervossa oli/on kirkkoon sopivat hillityt värit - samat sävyt olivat morsiuskimpussakin.
Aivan yhtä hyvin kirkkoon olisi sopinut yksinkertainen meriheinä-asetelma - keskiaikainen kivikirkkohan sijaitsee Isossakyrössä Kyrönjoen varrella, Isonkyrön Vanha kirkko.

http://isokyro.fi/?id=144&lang=fi

Juhlapaikalle tehtiin värikkäämpää, mm. kahdenlaisia kukka-asetelmia. Matalia, joissa oli äitini kasvattamia kehäkukkia ja kerättyjä niittykukkia, sekä muutama korkeampi asetelma, joissa oli karkeaa matalaa meriheinää ja keltaisia kultapalloja äitini kukkatarhasta.
Matalien kukka-asetelmien veden värjäsin punertavaksi muutamalla tipalla punaista elintarvikeväriä.

Juhlapaikan katon parrut koristeltiin kreppinauhoin. Leikkelin etukäteen nauhat sopivan kapeiksi ja yhdistelin pitemmiksi - just hyvä venetsialaisten Kaikki värit -teemaan.

Tuo "väririsuhärpäkkä" osui silmiini jostakin alepöydästä ja löysi paikkansa tarjoilupöydälle. Sekin sai lisäkoristeekseen ruusupapua. Seurakseen sai servetit samoissa eli kaikissa väreissä :)...

 ...joita näkyy muun muassa tässä hääkakkukahvikattauksessa.
(Näyttääpä mansikkakakku muuten vinolta kuin Pisan torni tässä kuvassa :)d )

Pöydissä oli erivärisiä tuikkukynttilöitä. Ulkoterassilla oli lisäksi venetsialaiskynttilöitä, värivalosarjoja, soihtuja lammessa...

Hääpotrettien otto ennen vihkimistilaisuutta vihkikirkon Isonkyrön Vanhan kirkon seinustalla.
Tyttäreni oli tuumannut tämän jo aikoja sitten vihkikirkokseen, jos ja kun naimisiin menee. Ja näin kävi, kahdeksan vuotta (ja muutama päivä päälle) sitten. Onnea heille.

 Hääauto - sen verran iäkäs oli, että piti uudelleenkäynnistää kammesta vääntäen kirkon pihamaalla :)


Ah ja voih näitä muistoja. Hienoa, että on tallenteita tapahtumista, tässäkin yksi niistä muistorikkaimmista.
Väkertämistä riitti, ja kaikesta ei ole edes kuvaa.
Eikä tämä bloggaaminen ollut silloin mielessä edes harmaana aavistuksena :D

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä sinne sinullekin.