Vai pitäisikö otsikoida, että Oodi sipulinkukalle, eikä koko sipulille...
Mutta kuitenkin, havainto on se, että enpä olekaan ennen huomannut, tai ehkä ennemminkin kiinnittänyt huomiota, että sipulinkukka on näin kaunis, suorastaan tyylikäs!
Näin ryhdikäs yksilö erottuu kauas.
Nostohommissa huomasin, että tämän vierellä oli kiemura kaverikin kasvamassa:
Muut lajitoverinsa kasvoivatilman kukkivia varsia.
Siellä ne nyt kuivuvat katoksen
alla tikapuun askelmilla.
alla tikapuun askelmilla.
Huvittavaa on, että minä kävin ennen sipulinvastaista taistoa - pienenä nypin sipulit järjestelmällisesti pois lihapullista ja jos perunamuusiin oli sekoitettu sipulimurskaa (sipulimaitoa), niin syömättä jäi. Äiti kyllä laittoi sitten annoksen muusia sivuun ennen sipulimaidon lisäämistä, ja sipulipalat jätti lihapulliin isoiksi, että ne oli helppo kaivaa pois :)
Nyt käytän sipulia monessa muodossa, mutta vieläkin kartan raakaa sipulia, mutta toisaalta olen sietänyt sitä aina muun muassa sienisalaatissa...?
Ehkä se sipulin sietäminen alkoi miedosta ruohosipulista...
Tapaan saksia ruohosipulit pieneksi silpuksi ja pussittaa pakkaseen.
Kasvattavat uutta satoa aina leikkaamisen jälkeen, joten tätä riittää.
Niin, että kun ne sipulit keväällä maahan istuttaa, niin pitää ne sieltä syksyllä poiskin nostaa - mikäli niitä aikoo käyttää.
Käyttöä oli heti reilulle puolelle kiloa sipuleita, kun pääsivät muhiintumaan perinteiseen kurkkusalaattiin.
Ohje kurkkusalaattiin viime vuodelta löytyy täältä:
http://mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/08/purkeille-kurkkua.html
Täysverinen TSI-martta muuten kasvattaisi itse kurkut - tämä martta oikaisi ja haki ne kaupasta :)
Mustikatkin pussittuivat kurkkusalaatin ohella.
Ei muuten ole nekään itsekerättyjä, notta tässähän alkaa sädekehä himmentyä :o
Hui hai, sekään ei haittaa :D
Mukavaa "virallista" syksyn alkua!
