Tutte le strade portano a Roma

No teistä en tiedä, viekö ne kaikki Roomaan, mutta lentokoneella sinne ainakin pääsee :)

Tälle vuodelle osui muutaman vuoden paussin jälkeen kaksi unelmareissua; kevään Egypti-turnee - http://mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/04/egyptin-ihmeita_25.html - ja nyt kävähytettiin "tyttö"porukalla Roomassa.

Tämän yhteisen matkan suunnittelu aloitettiin n. parisen vuotta sitten ja jossakin vaiheessa päädyttiin Roomaan, tammikuussa tilattiin reissu ja viime viikko sitten vierähti kohteessa historiallisia monumentteja tutkaillessa. Rooma otettiin muuten haltuun kävellen -> olisi vain pitänyt ottaa mukaan askelmittari; uskoisin lukemien olleen suht mittavia :) Ensimmäisenä päivänä tosin ostin uudet kengät (italialaiset tietty ja hyvät oli tallustella, vaikka uudet olivatkin), kun päkiät oli illasta hellänä liian ohutpohjaisten kenkien ansiosta -> hyvä syy ostaa kengät!

Mitäpä sitä reissusta muuta kuin että nähtävää riitti kun tallusteltiin Vatikaani läpikotaisin, Piazza Navona, Trevin suihkulähde, Espanjalaiset portaat, Colosseum ja mitä kaikkea - ja mukavaa oli. Mutta miksei olisi ollut mukavaa, kun reissuseurue tuntee toisensa läpikotaisin. Tyttöporukka koostuu "vanhasta jengistä"; neljä meistä osui aikoinaan 6/7-vuotiaina koulun ekalle luokalle ja viides jäsen tuli mukaan samalle luokalle keskikoulussa 11/12-vuotiaita ollessamme. Jos on Roomalla pitkä historia, niin sitä on myös meidän tyttökerholla :D

Ohessa muutama kuvakulma di Roma:

Katoissa riitti maalauksia...
Tässä erään rakennuksen sisäänkäyntiaula.

Kadulta näkymä sisäpihalle. Auto pysynee tuolla paremmin tallessa.

Katu, joka vei Vatikaaniin. Taustalla siintää Pietarin kirkko.

 Paavilla on melko hulppea työpaikka.

Mosaiikkityöt kirkon ylätasanteella - pikkutarkkaa suunnittelua.

Kavuttiin 320 rappua Vatikaanin korkeimpaan näköalatorniin. Sieltä oli hyvä zoomailla kirkon aukealle.

Riittävän korkea rauta-aitaus varmistaa tornissa pysymisen.

Ja taas ne kolmisensataa rappua alas tornista, eri reittiä tosin kuin ylösnousu. Kapeita kulkureittejä - ehkei ahtaanpaikankammoiselle oikein unelmajuttu :)










Vatikaanin museossa riitti käveltävää, salista saliin on mitä prameampaa nähtävää.

Vatikaanin museosta oli kaunis ulostuloportaikko.

Vanhaa Roomaa matkalla Colosseumiin.

Leijonanluolat Colosseumilla. Täällä on kansa hurrannut verisiä taistoja katsellessaan... Raakaa on elo ollut jo aikojen alusta :(

Roomaa halkova Tiber-joki. Vihertävä sellainen.

Kauniita ovia oli joka paikassa.

Rooma on rakennettu Rooman päälle. Tässä pala vanhaa, nykyistä matalampaa Roomaa.

Rakennukset ovat liki kauttaaltaan kovasti kruusattuja.

Kiva idea laittaa ruukkuihin aitakasvillisuutta.

Turistimenuja ei voinut välttää keskustassa.
Totesimme, että Rooman ruoka oli yllättävän mautonta meikäläisten makumaailmaan. Toki pari perfettoa annosta osui kohdalle pienissä tavernoissa.

Piazza Navonan taiteilijoilla oli kauniita akvarellimaaluksia. Tosin osa kauppiaista myi prikulleen samanlaisia töitä :)

Pikkuusen tyyriimpi kauppakatu :)

Rooman ainoa pyramidi oli paketissa restauroinnin takia. Noh, tulipa jo keväällä nähtyä ne Gizan pyramidit.

Vuoristoa...

Paluumatkalla pakaasit katosivat ilmeisesti Amsterdamissa koneen vaihdon yhteydessä, joten Helsingistä lennettiin kevyillä kantamuksilla Vaasaan. Viidestä yksi sai laukkunsa heti Helsingissä, kolme (minä mukaanlukien) seuraavana päivänä ja yksi vielä odottelee (on jo saanut ilmoituksen, ettei se kaukana ole)...

Todettiin, että mitä siitä - reissu oli upea, joten tätä pientä sattumusta ei just huomioida :)

Matkailu avartaa -lause pitää niin paikkaansa. Mutta nyt pysytellään kotikulmilla :) ja unelmoidaan uusista reissuista joskus hamassa tulevaisuudessa...

Puuta päin

(Päin puuta?)


Kiinnitysvoimaa

Jääkaapin ovi on just hyvä paikka vuosikalenterille.

Vaan milläpä laitat sen siihen kiinni.
Magneetti lienee liki ainut konsti, mutta niitä pieniä härpäkkeitä pitäisi olla sata, ennen kuin kiinnitysvoima olisi riittävä 12-sivuiselle A4-kokoiselle kalenterille.

Minä ratkaisin kiinnitysongelman tuhdilla veitsimagneetilla.

Voimaa ja pituutta on. +++

Hyvin pysyy ovessa. +++
Mutta, mutta - ruma ku mikä se tausta on kattella. - - -
Ja tätä kätevää rumuutta on katteltu siis alkuvuodesta saakka :/

Jo silloin ajattelin, että tuo pitää tuunata, sen voi päällystää - what ever. 
Ensimmäinen ajatus oli päällystää taustapuoli kaarnalla.
Nyt loppukesällä puukorttien sydämiin kaarnaa rantteelta etsiessä vastaan tullut
sopivan levyinen kaarnasuikale ratkaisi asian sadasosasekunnissa ->
sopiva pala poikki ja äkkiä liimalla kaarna magneetin taustaan kiinni.
Ne muut ajatelmat olivat mm. pieniä kiviä, ohuita oksia vieriviereen,
kaarnasta tai paperimassasta tms. muotoiltuja tähtiä/sydämiä...

Onhan tuo nyt mukavampi kattella kuin se tylsä taustapuoli.
Ja tätä kestää irrotella ovesta kerran kuukaudessa!

+++++

Paikka tulitikuille

Tuli pari talvea sitten surku vanhan harmaahirsisen heinäladon hankeen repsahtanutta ovea - se mitä siitä oli jäljellä piti pelastaa talteen.

Alunperin ovi on ollut kaksi lautaa leveämpi, 

mutta ne olivat jo mennyttä puuta.

Ovi nojailee nyt saunaan menevän tilan edessä muuriseinää vasten.

Se tulitikkujuttu: mies on ottanut oven jossakin vaiheessa hyötykäyttöön ja tehnyt siitä tikkuaskitelineen -> löytää kuulemma nopsaan tikut tulentekoa varten, kun ei tarvitse etsiskellä tikkuja ympäri huushollia.
Eli turhakkeesta tuli hyödyke!

Oven entinen lato :) on purettu nyt keväällä ja koottu uudelleen miehen veljen mökkipaikalle meren rannalle;
on nyt puulatona uusine ovineen. 

Happy End, niin ovella kuin entisellä ladollaan :)

Hyvin löytyy tulitikut paikaltaan.
Jos tuunaisi tikkuaskeille jonkin
oveen passelin säilytyssysteemin... Ehkei kuitenkaan.

Alkuperäinen ja aikoinaan itsetaottu
ovenhaka on edelleen omalla paikallaan.

Siivousta vai syyssoppailua...

No soppailua tietenkin :)
Mies lähti kaupungille hakemaan jotakin varaosaa -> minä hyppäsin kyyttiin ja tipautin itseni Kodin Terraan, mistä mukaan lähti yksi iso saviruukku, muutama syyskasvi ja iso lyhty. Tällaista niistä väkertyi:

Kolme ehjää pienenpää saviruukkua löytyi varastosta.

Pätkä pyöröterästä löytyi niinikään varastosta.

Ja tässä veikeä lopputulos. Pystyssä pysyy.

Idea ei putkahtanut omasta päästä, vaan täältä:
http://pinterest.com/pin/335940453423748268/


Lyhty pääsi koristamaan hiljalleen ränsistyvää kukkapenkkiä.

Olisin halunnut harmahtavan taikka pellisen lyhdyn, mutta eipä osunut silmiin. Pari mukavaa harmahtavaa toki oli, mutta ne oli puuta ja vain liimattu kiinni -> kokemus sanoi, että jätä ostamatta, ei kestä kelejä ja paloina löytyy penkistä...

Mutta onhan keksitty spray-maali! ;) Jonakin päivänä väri vaihtunee.

Heinäseiväs ja rautapidikekin löytyi omasta varastosta, kas kummaa :)

Runkoruusu se jaksaa pukata kukkaa. Viihtyy vissiin puskien suojassa.

Rinnalla oleva Kosmos-kukka kukkii ja ränsistyy samaan aikaan.

Ps. siivota ehtii sateisenakin päivänä \o/ :)

Puukortti

Viime viikonloppuna vietimme kummitytön ynnä sulhonsa hääjuhlaa.

Juhlapaikka oli komia, Lakeavaara Vimpelin Lakeaharjulla. Korkealta kelpasi katsella maisemia: Lappajärveen rajoittuvaa pelto- ja metsämaisemaa.

Käsittelin hieman kuvaa

tunnistettavuuden heikentämiseksi...

Meidän pikkunassikan nojaileman terassin lasiseinämän taustalla siintää Lappajärvi. Upea tausta vihkimiselle.
Huom. Jonsku ei halunnut luopua rakkaasta auringon haalistamasta Salama-lippiksestään. Mutta eipä se hääimago siitä juuri kärsinyt :)


Sääkin oli mainio, aurinkoa riitti, joten vihkiminen onnistui suunnitellusti terassilla ->
katso linkistä http://lakeavaara.fi/wp/ ja klikkaa auki juhlapaikka.

Niin, se puukortti. Onneksi ei tullut puiseva, vaikka kaikki kortin materiaalit onkin puusta lähtöisin. 

Lähtökohta tälle väkerrykselle löytyi metsästä: viime syksyn sienestysreissulla vastaan tuli vanhoja ohuita harmaantuneita puunpalasia. Lienevät olleet aikoinaan maamerkkinä lentokoneesta tehdylle maamittaukselle (vaimiksisitäsanotaan...) Enhän voinut niitä sinne jättää, joten mukaan vaan.

Hyvin on puupalaset hyödyntyneet kortteihin. En ole muistanut korttitekeleitä ennen kuvailla, mutta tämä viimeisin osui kameran linssiin ennen luovutusta.

Puupohjalle veistelin kauhavalaasella kaarnasta pari sydäntä, paperinarusta avasin muutaman "rakkauren lieskan", jotka pujotin puupalasen yläosaan koverrettuun reikään. Takaosaan jääneet paperinarunpätkät letitin ja solmin kiinni.
Taakse leikkelin pinkin värisen paperin, johon kirjoitin ennen liimausta onnittelut.

Notta tälläästä tänään :)

Purkeille kurkkua

Tämä mainio kurkkusalaatin ohje on ollut täällä aiemminkin, mutta kertaus on opintojen superäiti, ja tulipa taas tehtyä.

Kurkkusalaatti:

3 kg avomaakurkkua

reilu 1/2 kg sipulia

(paprika raasteena)

5 dl sokeria

3 rkl suolaa

1 plo = 4 dl etikkaa

Kurkut ja sipulit raastetaan sankoon. Sokeri, suola ja etikka sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon. Kansi päälle ja annetaan maustua viileässä yön yli. Purkitetaan seuraavana päivänä ja laitetaan kylmään pariksi viikoksi odottelemaan ensimaistelua. Meillä purkit eivät mahdu jääkaappiin, mutta onpa lattiakellari, joten sinne.

 Käsipelillä kurkut raasteeksi.
Huom. ensin käsin ja loput kurkusta sitten tuohon "turvasuojukseen" kiinnitettynä,
ettei tule kurkku-sormisalaattia...

 Sipuli hakkeloitui sähköisellä raastimella.
Ei itkettänyt niin kovin ja tuli varmasti pientä hakkelusta :)

Puhtaat purkit täyteen kurkkusalaattiherkkua...

Elossa pysyi -kooste + marjoille rommia

Niin, elossa ovat pysyneet koko kesän niin uudet istutukset kuin kukkasetkin. Jei!

Kuvan keskivaiheilla olevassa kuvassa (Jonskukin siellä taustalla juoksentelee) on isoja kuunliljoja -> ne on äiteen. Otin sen tähän mukaan kun luulin, että mulla on iso kuunliljapöheikkö. Noh, vaatimaton on noihin äitin omiin verrattuna :D

Alhaalla vasemmalla kärrymansikat. Ne oli sitten liian tiuhaan istutettu siihen kärryyn, joten alkoivat kasvattaa uusia raakileita taivasta kohti -> siellä on vielä tilaa. Koko ajan kypsyy lisää, ettei ne siitä nokkiinsa ottaneet.

Ja kyllä kannatti nyppiä miniruusuista kuivuneet kukkaset pois -> uusia nuppuja on tullut tiuhaan tilalle.

Ja ne marjat...

ROMMIMARJAT

Naamakirjassa eräs naamakaveri julkaisi kuvan rommimarjapurnukoistaan. Siitä sitten tuumasta toimeen, kun sattui olemaan hyljeksitty rommipullo puolillaan kaapin perällä :)

http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/rommimarjat

Sokeri-rommiliemeen säilöttyjä marjoja voi purkittaa sadon kypsyessä. Mittaa noin 5 dl sokeria ja tilkka rommia kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri liukenee. Sekoita sokeriseokseen hieman lisää rommia (yhteensä noin 3⁄4 l). Laita purkkiin kerroksittain noin 2 litraa marjoja ja kaada päälle rommi-sokerilientä sen verran, että marjat juuri ja juuri peittyvät. Lisää purkkiin marjoja ja sokerilientä sitä mukaan kun sato kypsyy. Hyvin suljettu purkki säilyy pitkään viileässä.

--------

Googlaamalla löytyy erilaisia ohjeita, kokeile hakea: rommimarjat, rommiruukku, marjaruukku jne...

Laitoin omaan versiooni muhimaan: kahden värisiä karviaisia, punaherukoita, mansikoita ja vadelmia (menevät tosin liiskaksi, että voi unohtaa ensi kerralla) sekä muutaman marjatuomipihlaja-marjan (saskatoon, joka tässä ohimennen mainiten näyttäisi olevan oikea supermarja: http://www.linnansaskatoon.fi/

Sokerina kattilaan sulamaan laitoin puolet ruskeaa ruokosokeria ja puolet valkoista tavallista.

Ja kuten kuvassa taustalla näkyy, puristin sitruunamehuakin kattilaan porisemaan... En osaa sanoa, toiko tuo happamuus mitään lisäarvoa asiaan - kunhan nyt yksinäinen sitruuna pääsi mukaan partyihin :D

Nyt odotellaan - luulisi, ettei voi onnistua epä.

------------

Lisäpostaus: lahjaksi aiottuja (jos säästyy jouluun...) purkitettu muhimaan, niinikään rommiliemeen. Tällä kertaa rommin makuun pääsi mansikkaa, punaherukkaa ja karviaista.

Elokuun hämärtyvät illat

Niin, mitäs tänne runoilinkaan alkukesästä: oli siis ajatus jos toinenkin, mitä saada aikaan kesän aikana...
Noh, lopussa tarinaa ja räpsy yhdestä toteutuneesta :v

Niitten tarpeellisten suunnitelmien lisäksi oli (on) mielessä liuta ideoita ja suunnitelmia turhakkeista :) Yksi sellainen on väkertää ulos pihasaunan ja -mökin keskellä olevalle alueelle patiota varten pystypuut (näen jo sieluni silmin rehottavan villiviinin sitä kiertämässä... :D ) JA ulkotulisijan elikkäs pihatakan -> ihan vain tunnelman vuoksi. Kasa vanhoja tiiliä olisi nurkilla odottamassa uusiokäyttöä, eli ajatuksena on tuunata taas vanhasta käyttökelpoista - samalla vaivalla siitä tulisi kuin itsestään rustiikkisen rouhea, ei mikään siloteltu ja sievä.

NIIN, joo, saahan sitä suunnitella!
Mutta tulisija tuli: vanha musta pata pääsi kyljelleen framille kapean kaivonrenkaan päälle -> puita pataan ja tulta tuoheen! Siinäpä se, tunnelmallinen "sijais"takka ensihätiin. Kiva on, hämärässä.

Puuotsokin näytti nauttivan tulen loimotuksesta :)

Tässä puuotso ja patatakka päivänvalossa, milloin "takka" ei juuri silmiä hivele. 

Mutta jos tuunais tuon jalustan -> laastia ja kiviä, hmmm... :)

 -----------------------

Tässä vielä yksi valotusjuttu. Tein testimielessä tämän "valopurkin" lähinnä kummitytön venetsialaisviikonlopun häitä ajatellen. Jemmassa oli yksi valotikku, jonka hajotin ja valutin lasipurkkiin. Hauskasti näytti pimeässä hohtavan, kuin fosfori konsanaan. 12 h oli arvioitu kestoaika ko. valotikulle. Mahtoi se ainakin yön yli hohtaa.

Morsmaikku ei ole vielä kommentoinut lähettämääni kuvasarjaa, onko idea toteuttamisen väärti vaiko ei. Lasipurkkeja ainakin pitäisi saada jostakin muutamia - spreijata kannet haluamallaan värillä ja ostaa muutama valo- tai fosforitikku. Tulipa kokeiltua. Jos ei omasta päästä, niin viimeistään täältä niitä ideoita pursuaa:
https://pinterest.com/

-----------------------

Lista toteutuneista ja toteutumattomista:
Kellarinlattia on edelleen vaiheessa, mutta saunaan valettiin uudelle puulämmitteiselle kiukaalle uusi korotettu pohja, ja kiuas on nyt hyvä Harvialainen :).
Olohuoneen ja ruokatilan ikkunaseinät (+ yksi aiemmin tekemättä jäänyt seinä) saivat uudet levyt pintaan, ja ovat myös maalissa ja tapetissa \o/ Myös kuistin sisäseinät saivat uuden maalin pintaan.

Ja tässä vielä se valmis aikaansaannos. Tämä tosiaan valmistui rivakkaan tahtiin heti alkukesästä, mutta sitten tuli tuhannen muuta juttua, ettei se autokatos valmistune näillä näkymin, ei ainakaan ensipakkasille...
Joku voi ajatella, että onhan kesää vielä jäljellä, mutta meillä alkoi eilen kuminanpuinti, joten kuukausi - puolitoista - tästä eteenpäin mennään säiden, puintien ja kuivaajan ehdoilla.

Oven ikkuna. Mies teki vasiten tuollaisen salmiakki-ikkunan:

tielle asti näkyy, että rantsilla asuu yks eteläpohojalaanen :D

(... ja nyt huomaan, että ovenkahva puuttuu :) - aina jotakin pientä)

Mustia ja makeita

Jokakesäinen marjastusrumba on taas todenteolla pyörähtänyt käyntiin. Tänä vuonna sato on vain hurrrrrrrjan paljon makeampaa kuin viime vuonna --> aurinko on tehnyt tehtävänsä ja sokeroinut marjat kuin marjat makeiksi.

Tämän päivän marjasadon kokokin on melko kiitettävä - kolmelta ihmiseltä (meitä oli kolme sukupolvea puskissa) ei mennyt kuin tuokio kerätä puolitoista sangollista, niin isoja oli mumman mustaviinimarjat.

Nämä marjat eivät päädy mehuksi - kuten yleensä - vaan pussitetaan sellaisenaan minigrip-pusseihin - talvella maistuu mainiosti muun muassa maustamattomien jogurttien kanssa. Passaavat hyvin myös liivatekakkuihin, ja mihin vain.

Leikki se on lapsen työtä

Meillä on ollut Jonsku, 3 v 9 kk, viime torstai-illasta saakka kesälomahupulaasena. Tänään äiskä ja iskä hakevat pojan omiin hoteisiinsa ja meille alkaa arki :/, vaikka lomaa vielä onkin jäljellä.

Meillä oli monenmoista puuhaa; käytiin eläinpuistossa, missä oli myös vanhoja museokoneita ja -tavaroita, ajeltiin traktorilla ja ruohonleikkurilla, meressä käytiin uimassa kolmena päivänä ja rakennettiin hiekkalinnoja ja -pyramideja (poika muisti!), ongella myös käytiin ja mansikoita hakemassa, vähän kyläiltiin ja meillä kävi vieraita.

Parasta oli kuitenkin paikalliset iltakisat, joissa oli sarja myös alle 5-vuotiaille, joille maanantai-illalla ohjelmassa oli sukkulaviesti ja temppurata. Palkinnoksi jokainen sai saippuakuplapurkin :)
Ennen omia lajeja jokainen sai harjoitella pituushyppyä ja siihen poika olisi halunnut osallistua isompien mukana oikein oikeasti kisaamaan :)

Nyt ollaan katseltu netistä pojan kotipaikkakunnan vastaavia viikkotapahtumia, johon osallistua - kiinnostusta kun tuntuu riittävän.

Ennen maanantai-illan kisoja ainoa mietintä oli: "Mitä jos minä voitan ne kaikki?" :D

Kilpailuhenkeä siis on.

Mutta summa summarum: kiva kun tuollaisia jaksetaan järjestää!