3.9.2013

Puukortti

Viime viikonloppuna vietimme kummitytön ynnä sulhonsa hääjuhlaa.
Juhlapaikka oli komia, Lakeavaara Vimpelin Lakeaharjulla. Korkealta kelpasi katsella maisemia: Lappajärveen rajoittuvaa pelto- ja metsämaisemaa.













Käsittelin hieman kuvaa
tunnistettavuuden heikentämiseksi...


Meidän pikkunassikan nojaileman terassin lasiseinämän taustalla siintää Lappajärvi. Upea tausta vihkimiselle.
Huom. Jonsku ei halunnut luopua rakkaasta auringon haalistamasta Salama-lippiksestään. Mutta eipä se hääimago siitä juuri kärsinyt :)


Sääkin oli mainio, aurinkoa riitti, joten vihkiminen onnistui suunnitellusti terassilla ->
katso linkistä http://lakeavaara.fi/wp/ ja klikkaa auki juhlapaikka.


Niin, se puukortti. Onneksi ei tullut puiseva, vaikka kaikki kortin materiaalit onkin puusta lähtöisin. 
Lähtökohta tälle väkerrykselle löytyi metsästä: viime syksyn sienestysreissulla vastaan tuli vanhoja ohuita harmaantuneita puunpalasia. Lienevät olleet aikoinaan maamerkkinä lentokoneesta tehdylle maamittaukselle (vaimiksisitäsanotaan...) Enhän voinut niitä sinne jättää, joten mukaan vaan.
Hyvin on puupalaset hyödyntyneet kortteihin. En ole muistanut korttitekeleitä ennen kuvailla, mutta tämä viimeisin osui kameran linssiin ennen luovutusta.


Puupohjalle veistelin kauhavalaasella kaarnasta pari sydäntä, paperinarusta avasin muutaman "rakkauren lieskan", jotka pujotin puupalasen yläosaan koverrettuun reikään. Takaosaan jääneet paperinarunpätkät letitin ja solmin kiinni.
Taakse leikkelin pinkin värisen paperin, johon kirjoitin ennen liimausta onnittelut.

Notta tälläästä tänään :)

6 kommenttia:

  1. Oi,oi sentään miten ihana puukortti. Kerrassaan upea ja varmaan ikimuistoinen,kun ei taatusti tule vastaan toista samanlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanuudesta en osaa sanoa, mutta uniikki se ainakin on!
      Ja kyllä kummiflikka kummitätinsä ja poikkitaiteelliset korttinsa tietää (mahtoi se rahakuori olla silti kiinnostavampi :).

      Poista
  2. Jonsku vaan hoksas, että lakki sopii pöksyjen kanssa sävysävyyn. :) Kauniit on maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, just niin. Jonskulla on värisilmää. Lempiväreikseen sanoo punaisen ja ruskean (mustaa kyllä tarkoittaa :) ).
      Kesällä huomautti väärästä värivalinnasta: "Etkö mummi tiedä, että punainen on minun lempivärini", kun vein sinisävyisen t-paidan. Paita tosin pääsi käyttöön rinnuksissa komeilevan Salama McQueenin ansiosta...

      Poista
  3. Kyllä sulla nuota ireoota piisaa, mahtuuko kaikki eres päähän. Hieno on kortti. Kiva, että poijalle kelepaa punaaset kuteet. Meillä se on jo tyttöjenväri eikä serkkulikan punaaset kuteet kelepaa. Se siitä kierrätyksestä siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No ei ne mahdu, siksi niitä pitää välillä toteuttaa pois viemästä tilaa kovalevyltä - ja, että mahtuu tulla uusia idiksiä tilalle ;)

      Jonskulla on (vielä ainakin) niin, että vain pinkki rajautuu tyttöjen väriksi :o Oranssikin käy. Pojilla tuo punaisen hyväksyntä liittyy useimmiten vissiin Autojen Salamaan, Angry Birdseihin ja Ferrareihin...

      Poista