Toukokuu 2016

Tässä sitä ollaan, toukokuun lopussa. Kuukausi kului kuin unessa, omia aikojaan - sikäli mikäli katsoo aikaa viime postauksesta...

Toukokuun ensimmäiset viikot menivätkin surullisissa merkeissä, kun erityisen läheinen, iäkäs tätini menehtyi heti vapun jälkeen.
Sairaala-osastolla oli viikon verran ja päivää ennen suunniteltua kotiutumista loppui jaksaminen. Tätini suunnitteli vielä kevättalvella heinäkuisia 90-vuotispäiviään - vaan saikin nyt jo ennakkoon kukkia, kummulleen :(
Hyvä mieli jäi kuitenkin, kun ehdin äitini mukaan häntä tervehtimään Seinäjoelle sairaalaan. Silti niin surullista tämä luopuminen.


Loppukuu menikin sitten iloisemmissa merkeissä, kun saimme osallistua hääjuhlaan.
Siviilisäätyä vaihtoi mieshenkilöni sukulaistyttö, joka luotti meikäläisen kykyyn koristella hääpaikka... Olemme olleet paljon tekemisissä ja hän tietää meikäläisen väkerrysinnon :D Olivat mokomat :) kuvanneet heille tekemäni risusydämen vihki/hääkutsunsa etukanteenkin! :)
Mutta olipa virkistävää puuhaa tämä hääväkertäminen, ja siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olen häähumussa ollut näin alkumetreiltä alkaen :)

Tässä muutamia tekeleitä, mitä väkersin pitkin kevättä (ja muutaman viime metreillä):

Sitä sun tätä ennen autoon pakkaamista ja juhlapaikalle viemistä.

Tarkempaan esittelyyn pöytäkoristeita - risusydämiä silattuna harsokukalla. Heittokimpun pyöräytin morsion toiveesta viime metreillä :)

Risusydämiä esittelinkin jo aiemmassa postauksessa, ja osa niistä päätyi juhlapaikalle, muun muassa oviaukkoon koristeeksi, kuten tämä ja parinsa.

Hääparin pöytään tein lopulliset sydämet vasta hääpäivän aattona.
Itsekritiikki hylkäsi muutaman version...
Siis mitä väliä, onko koukero pari senttiä väärään suuntaan vai ei... :D Se oli sitä loppumetrien omaa kriittisyyttä... (morsiolle kävi kaikki :))







Morsian oli pessyt (paljon) pieniä lasipulloja etiketeistä puhtaaksi, ja osaan niistä keksin liimata koivukiekot, joihin rustasin vihreällä tussilla pöytänumerot. Puteleihin vielä vihreää puolukanvarvuista.

Morsian oli omia aikojaan askarrellut hääväelle jaettavia lahjoja, eli sydäntikkareille pidikkeet: samaisiin pulloihin paalinarurusetit ja puusydämet.
Ja pöydän koristeeksi väänsin epämääräisiä risukiekuroita, joihin kiepsuteltiin ikivihreitä liekoja.
Huom! Nämä kaikki materiaalit pysyvät kuosissa pitkääääään ilman vettä - kätevää!

Vähän hassutteluakin :)
Juhlapaikalla oli valmiina vanhasta laudasta tehdyt kehykset, joten päätimme kerätä kaikkea naamiaisrekvisiittaa yleisön huviksi.

Mallikappale (kälyni) kuvassa :D ->



Innostuin väsäämään jo valmiiksi löydettyjen härpäkkeiden lisäksi muutaman maskin :D
Yhden valmiin tuunasin ja loput syntyivät muutamasta isommasta jätskirasian muovikannesta akryyliväriroiskeilla, liimalla, hileellä, lahjapaperilla, silkkikukilla, sulilla jne... :)

Valokuvanurkkauksessa kävikin kuhina :) Naisvieraat pääsääntöisesti innostuivat aiheesta! Ja kyllä siellä pariskunnatkin kävivät ilmeilemässä. Hienoa heittäytymistä!

Kuvien ottoa varten laitoimme kehysten edustalle roikkumaan helppokäyttöisen pokkarikameran tukevaan naruun, joten kuvia sai ottaa ihan kuka tahansa.
Se oli hyvä idea.
Kuvassa virallinen hääkuvaaja ikuistaa valokuvanurkkauskuhinaa :D

Pöydät ilman servettejä ja serveteillä. Kevään vihreää, risuja, valkoista ja valmiina oli miljöö, jossa oli muun muassa heinäseipäitä, hillittyjä led-valoja... - tunnelmaa luomaan ei tarvittu isosti rekvisiittaa.
Ja miljöö mielessä suunniteltiin paikan koristelukin. Ei tänne istu esim. tekokukat, bling-bling tms.

Hääparin pöydän taustalla oli valmiina hyllykkö, johon mittailin somistetta morsiamen edesmenneen mummon vanhoista pitsiverhoista. Hyllykölle asettelin myös pienemmän peltiastiarisusydämen. Se isompi somisti tarjoilupöytää.

Häät vietettiin Keski-Pohjanmaalla. Vihkiminen tapahtui Kokkolassa, ja hääjuhla oli Lohtajalla Jukkolanmäen Navetanvintillä:
http://www.navetanvintti.com/
kuvia

Tuonne navetanvintille pääsee tutustumaan kuka tahansa, koska siellä on Navettakaffila avoinna joka sunnuntai klo 14-20 kesäkuun alusta elokuun loppuun. Tarjolla on kahvin yms. virvokkeiden seuraksi itsevalmistettuja herkkuja kauniissa miljöössä. Suosittelen poikkeamaan.



Näytänpä vielä väkertämäni kortinkin. Ja millepä muulle kuin puulle tehty tämäkin.
Kun löysin tämän päreen kaltaisen puupalasen, niin siitä se idea sitten lähti taas viemään eteenpäin: keväthäät, lintuset laulaa, vihreää... :)

Löysin vielä puukortti"kokoelmastani" kuvan samaiselle parille pari vuotta sitten tekemästäni kihla- & tuparikortista.
Tämän tein harmaantuneelle puupalalle.
Hyvä kun tämä kuva löytyi, etten tehnyt taas samanmoista :) Herkästi olisin taas kuviosahaa ohjaillut sydämen muotoon :D
Nyt sain vain katkoa sopivan palan "päreestä", liimata oksan linnuille ja väsätä ne linnut (liikkuvine siipineen), ja vihreät lehdet :D

Kortin taustalle kevään vihreälle pohjalle löytyi aiheeseen sopiva runomittainen onnitteluteksti:

Olkoon teillä vehreä pesäpuu
ja jatkuva toukokuu (kesäkuu).
Tuuli leuto, hempeä,
paljon, paljon lempeä!

Paljon oli kaunista ja hyvää <3

---------

Viherryspuuhia sitten seuraavalla kerralla - uusia istutuksiakin olen sentäs tehnyt tässä välillä... :)

Söpöstelyä syyskiireiden keskellä

Kovin on jo syys värittänyt luontoa ja lehdet irtoilevat kesän koitoksen jälkeen.
Koitos se alku(ja väli)kesä olikin :o
Ulkokalusteetkin saisi jo kantaa talviteloille, etteivät peity lehtien alle piiloon.
Tuo itsetehty pöytä saa jää paikalleen - on sen verran jykevä, ettei hevillä liikahda. Ja pintasävy suojaa, saakin ajan kanssa harmaantua lisää.

 
Syyskiireet jatkuvat kun puinnit ovat vielä aivan vaiheessa. Omat on puitu, mutta tilauksia muualle riittää. Kuivaaja käy ja koneet ovat liikkeellä aina säiden salliessa - kohtuullisen hyvin ovat sallineet, onneksi.

Vastapuidun viljan tuoksu on kyllä niin aromaattinen, että.



Pienen paussin saimme kun oli tiedossa söpöstelyviikonloppu Turussa -> tällä kertaa reissasimme miehen kummitytön vihki- ja häätilaisuuteen.
Sää Pohjanmaalla oli sopivasti (!?!) sateinen ja siksipä matkaan lähdettiin oikein yökunnissa, eikä vain käymään edestakaisin. Ja toki kuivaaja kävi koko ajan, kun toinen osakas piti vahtivuoroa.

Kyllä tuo Turun tuomiokirkko on vaan vaikuttava ilmestys. Alttariosio on syvänteessä, joten isosti ei vihkiparin tahtomiset hääväelle kuuluneet. Niin kuitenkin tekivät :)

Hyvää ja kaunista oli muutakin:
juhlapaikka, tarjoilut ja ohjelma muun muassa.
Ja näkihän siinä sukuakin kerralla enemmän ja uusia ihmisiä toisesta suvusta.

Väkersin onnittelukortin, vaan otinko kuvaa...
No, harmaata puuta pohja taas, päälle kaksi kaarnasydäntä.
Vähän samalla idealla kuin tämä omalle kummityttärelleni pari vuotta sitten tekemä:
http://mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/09/puinen-onnittelukortti.html

Puukko pysyi kädessä kaarnaa veistellessä, joten ei tarvinnut käsi paketissa lähteä häihin!








Tavanomaisesti yövymme Turun käynneillä miehen sisaren luona, mutta nyt otimme hotellihuoneen torin reunalta.

Häiden jälkeisenä sunnuntaiaamuna olikin torilla vipinää heti aamusta kun torikansa oli levittäytynyt turuille ja toreille hyvissä ajoin - tuolloin vietettiin myös Turku-päivää.

Sinne mekin suuntasimme ennen paluumatkaa Pohjanmaalle.





Kiertelimme kojuja, ja mitään ei tarttunut mukaan. Kunnes...

...tämä söpöliini osui silmiini viimeimmässä käyntinurkkauksessa.
Oli vähän sen näköinen, että tahtoisi lähteä mukaan :)

Ja niinhän se lähtikin. Kotona sai söpönherkän Callunan suojakseen :)

Kovasti tuota jo pyörittelin, että mitenköhän on tehty... :)



Kesän kukkasetkin ovat vielä voimissaan.

Kokosin niitä tosin jo tuohon katoksen alle suojaan, ettei sattuvat sateet runtele niitä ennen aikojaan. Kukkasipuleitakin on ilmestynyt sinne tänne - josko tällä viikolla saan ne maahan saakka.
Takimmaisena näkyvä Bougainvillea on a) pysynyt hengissä ja b) rehevöítynyt kesän aikana. Nyt vain pitää miettiä miten sen talvehditan...

Tuo valkoinen pöytäryhmä on muutamien vuosikymmenien takaa. Löydettiin se jo aikoja sitten hylättynä varastojen kätköistä ja hiottiin sen alkuperäinen vanha kulahtanut punainen pois ja maalattiin valkoiseksi. Tänä kesänä sai taas kertaalleen uuden värin pintaansa. Kauniisti reunoiltaan kaarevat pöytä ja penkit, ei siis tullut mieleenkään jättää sitä ehostamatta.

Naisten päivänä saatu Gerbera pääsi osaksi ulkoistutusta, lähti todella hissuksiin uusintakasvuun, mutta nyt kukkaa on pukannut keskikesästä lähtien.

Yksi siamialainen kukkakaksonenkin putkahti esille :)

Pitsi- ja nukenkaulukset kukkivat myös aina vain. Tämä violetti pitsikaulus huilasi hetken ja kukkaa taas.
Yksi valkoinen nukenkaulus lopahti tyystin, toinen on kuosissaan.

Kukkapenkki on kuin viidakko. Niin tyhjä keväällä ja näin nyt taas...

Keltainen ruusu on myös ollut sen verran korkealle kukkivaa sorttia, että tukea on tarvinnut.

Näin. Söpöstellään syksyä.

Venetsialaiset - muutaman vuoden takaa

Mitä siitä seuraa kun siivoaa kuvakansioita?
Siitä seuraa läjäpäin muistikuvia menneestä. Ja kansioiden "siivous" hidastuu kuva kuvalta kunnes sitä pysähtyy kokonaan tutkimaan tarkemmin löytöjä :)
Niinpä niin, silmiini putkahti kansio, jossa oli talletettuna tyttäreni (ja vävyn :)) häähumua - silloinkin oli venetsialaisviikonloppu!
Tarjoilen siis tämänvuotisen venetsialaisviikonlopun iloksi tuon hääkuvakavalkadin tee-se-itse -kulmasta :)


Niin, mistä ne häävalmistelut alkavat?
No päivämäärän valinnasta (juhlapaikka, vihkipappi ym.) ja hääkutsun suunnittelusta.
Tällainen neliskanttinen kutsu toteutui ja postitettiin - n. 100 hlöä oli kutsuttujen listalla.
Mami (minä) "myi" kutsuidean hääparille, teki ja painatti (oli kätevää olla kirjapainossa töissä siihen aikaan).

Komensin nuoren parin ottamaan käteensä ison vaalean paperin tms., kuvauttamaan itsensä ja lähettämään kuvan minulle. Kutsun tekstin asemoin tuolle vaalealle paperille, mitä pitävät käsissään.

Ja kun alkuun pääsi, niin sain päähäni tehdä myös menut pöytiin, tötteröt teksteineen (=rakkaus-merkitys lasten suusta) valmistamiini nekkuihin (hääkarkit), hääohjelman ym...

Tötteröt ja kakkukoriste - done.
Ja koska oli kyseessä venetsialais-lauantai, niin teemavärinä oli kaikki värit!

Kengät tyttö oli jo ostanut ennakkoon, joten sen pohjalta hääpuku...

Löysin kuin löysinkin kenkien väristä - cafe latte/maitokahvi - raakasilkkiä ja ompelijalle mars. Lopputulos oli kaunis ja tytölle sopivan tyylinen.

Myös sopivat korut piti valita...
Kello- ja koruseppä ystävättäreni lainasi korva- ja kaulakorusarjan, sillä olihan oltava jotain lainattua, jotain sinistä, jotain vanhaa...

Sinistä oli sukkanauha.
Vanhaa oli muun muassa Just Married -kyltti, josta harmi kyllä ei ole kuvaa... Oli tyylikäs tyttäreni tädin tekemä, ovaalin muotoinen.
Vanhaa oli hääauto, hääparin istuinpenkki ja vaikka ja mitä :)

Tarvikelaatikot alkoivat täyttyä hiljalleen.

Tärkeä valinta oli myös hääkimpun kukkaset. 

Tällainen oli tyttären valitsemien kukkien lopputulos. 

Valkoinen orkidea ja punertava kalla pääosassa, taikinamarjaa ja vihreää lisukkeena.
Seassa on myös viherkasvin lehtiä, nurja, punertava puoli esillä. Olikohan Nukkumaijan lehtiä...

Väkersin kaksi massiivista risusydäntä juhlapaikan seinille. Niihin piilotettiin pienet pullot, että ruusupavut saivat vesivirkistystä juhlapäivänä.
Nämä risusydämet ovat yhä vain kuosissa ja ovat koristaneet monet kihlajaiset summuut juhlat tuttavien piirissä.

Ruusupapua laitettiin myös hääparin pöydän (vielä liinaton) reunamille tehtyihin lyhtypidikkeisiin.
Lyhtypidikkeen "kaariosat" ovat vanhoja heinäkarhottimen piikkejä. Taivutus-ja hitsaushommat suorittti mieshenkilöni. Minä spreijasin niin pidiketangot, lyhdyt, ruukut kuin kaikki muutkin irtonaiset osat kuparisävyllä.
Kahdenistuttava penkki oli lainassa vanhempieni vintiltä - tein vain uudet irtopehmusteet, jotka päällystin hääpuvun sävyyn sopivalla kankaalla.

Tienvarsikylttiopasteet teimme mieshenkilän kanssa laudasta. Kolvasin niihin hääparin nimikirjaimet - erottuivat hyvin, eikä tuuli heilutellut.
Kasvikoristelut juhlapaikan terassille/sisääntuloon keräsimme rantaheinistä...

... ja kirkkoon laitoimme rusopajuangervosta yksinkertaiset asetelmat. Kukkaruukut/maljakot oli alunperin muistaakseni keltaiset, vaan spray-maalilla sävytin ne kupariksi :)
Mielestäni keskiaikaiseen kivikirkkoon ei sovi mikään pramea ja pöyhkeä kukka-asetelma, ja rusopajuangervossa oli/on kirkkoon sopivat hillityt värit - samat sävyt olivat morsiuskimpussakin.
Aivan yhtä hyvin kirkkoon olisi sopinut yksinkertainen meriheinä-asetelma - keskiaikainen kivikirkkohan sijaitsee Isossakyrössä Kyrönjoen varrella, Isonkyrön Vanha kirkko.

http://isokyro.fi/?id=144&lang=fi

Juhlapaikalle tehtiin värikkäämpää, mm. kahdenlaisia kukka-asetelmia. Matalia, joissa oli äitini kasvattamia kehäkukkia ja kerättyjä niittykukkia, sekä muutama korkeampi asetelma, joissa oli karkeaa matalaa meriheinää ja keltaisia kultapalloja äitini kukkatarhasta.
Matalien kukka-asetelmien veden värjäsin punertavaksi muutamalla tipalla punaista elintarvikeväriä.

Juhlapaikan katon parrut koristeltiin kreppinauhoin. Leikkelin etukäteen nauhat sopivan kapeiksi ja yhdistelin pitemmiksi - just hyvä venetsialaisten Kaikki värit -teemaan.

Tuo "väririsuhärpäkkä" osui silmiini jostakin alepöydästä ja löysi paikkansa tarjoilupöydälle. Sekin sai lisäkoristeekseen ruusupapua. Seurakseen sai servetit samoissa eli kaikissa väreissä :)...

 ...joita näkyy muun muassa tässä hääkakkukahvikattauksessa.
(Näyttääpä mansikkakakku muuten vinolta kuin Pisan torni tässä kuvassa :)d )

Pöydissä oli erivärisiä tuikkukynttilöitä. Ulkoterassilla oli lisäksi venetsialaiskynttilöitä, värivalosarjoja, soihtuja lammessa...

Hääpotrettien otto ennen vihkimistilaisuutta vihkikirkon Isonkyrön Vanhan kirkon seinustalla.
Tyttäreni oli tuumannut tämän jo aikoja sitten vihkikirkokseen, jos ja kun naimisiin menee. Ja näin kävi, kahdeksan vuotta (ja muutama päivä päälle) sitten. Onnea heille.

 Hääauto - sen verran iäkäs oli, että piti uudelleenkäynnistää kammesta vääntäen kirkon pihamaalla :)


Ah ja voih näitä muistoja. Hienoa, että on tallenteita tapahtumista, tässäkin yksi niistä muistorikkaimmista.
Väkertämistä riitti, ja kaikesta ei ole edes kuvaa.
Eikä tämä bloggaaminen ollut silloin mielessä edes harmaana aavistuksena :D

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä sinne sinullekin.