Kirppulöytöjä ja krakelointia

Aivot on ihanan keväisessä lepotilassa, ja sitä myötä väkertelyt melko vähissä.
Tai no, keskeneräisiä pyörii nurkissa kyllä, mutta eivät mokomat valmistu itsekseen :D
On vissiin sen verran vaisuja ideoita, että inspiraation ylin taso ei pysy loppuun saakka vireessä!
Ja niitä inspiksen huippuhetkiä (?) heikentää sellainenkin seikka, että jokin tarpeellinen osa/materiaali puuttuu... :o

Esim. yksi kudelmakin oli vaiheessa, kun lanka loppui kesken, ja samaa ei löytynytkään mistä tahansa.
Mutta nyt on taas kasa lankoja ja peittoprojekti etenee :)

Urputus sikseen :), jotakin tulee valmiiksikin - nyt kirpulta löydettyjä juttuja lievällä tuunauksella uuskäyttöön.
Löysin esim. näitä jo talven aikana, mutta ovat vain odottaneet uutta tulemistaan.

Näitä viinipullolaatikoita olenkin pitänyt silmällä aina kun olen kirpulla käynyt. Ei näistä montaa euroa pitänyt pulittaa, mutta kylkiäisenähän ne tulee muutenkin. Kerran muistin kysyä näitä varsinaisesta "tukkuliikkeestäkin", vaan ei silloin ollut saatavilla. Myyjä kävi katsomassa oikein varastossakin :)

Kaksi näistä saivat pintaansa krakeloinnin.
Toinen isoista laatikoista odottaa käsittelyä, voi olla, että saa vain petsiä.

Sivelin pintaan suoraan pelkän halkeilulakan ja kuivuttuaan maalia. Halkeamat erottuvat näköjään näinkin ilman tummempaa pohjamaalia. Laatikoiden tekstejä hioin haaleammiksi ennen käsittelyä.

Ja sama käsittely tavalliselle säilyketölkille: halkeilulakka suoraan pintaan ja kuivuttuaan maali päälle.
Toimii.



Tämän pienen kaapin löysin kerran kirpulta poislähtiessäni. Vanhaa kaappia oli jo uudistettu listoilla ja petsattukin.

Tälle ei tapahtunut muuta kuin sisäpuolelta lähti yksi vino hyllylevy pois ja tilalle tuli naulakkotappeja.
Tämä toimittaa nykyään siis avainkaapin virkaa eteisessä.
Ja hyvin toimittaakin -> jos avain lipsahtaa naulasta, niin tipahtaa hyllyn pohjalle, joka on riittävän leveä pitääkseen hutiloidustikin laitetut säilössä.
Oli 10,- löytö.









Tässä huushollissa tulitikkujen säilytyspaikkana on ollut iänkaiken vanha ladon ovi saunan oven vierustalla.
Ei vähä mitään :)
On tämä ennenkin esitelty:
http://www.mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/09/puisevat.html

Mutta kun löysin tällaisen perinteisen tulitikkujen säilytykseen tehdyn tapauksen yhdellä vaivaisella eurolla, niin...

Joku kätevä on kovertanut
siihen kuvionkin.

Enpä tehnyt tuollekaan muuta kuin petsasin kauhtuneen uuteen kuosiin.

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa - ja sade roudan.
Ulkokelit ovat kovin kosteat, joten pihahommat saa vielä odottaa :)
Tosin, onhan vasta huhtikuu! Paitsi, että ylihuomenna on jo vappuaatto...

Mukavaa kevään etenemistä :) - se tulee kun on tullakseen.

Risuromantiikkaa

Voikohan noin sanoa...
Mutta jos risuista syntyy sydämiä, niin eikö se ole romantiikkaa se :)
Ja varsinkin tässä tapauksessa, kun risut liittyvät keväthäihin <3



Tällä rantsilla kaadettiin pari koivua ja niistä sai mukavasti risuja näihin hääjuttuihin.
Morsmaikku esitti vienon toiveen risusydämistä jo ennen joulua, ja on tulossa lähiaikoina katsomaan näitä ensiversioita (jotka tässä vielä osin vaiheessa) ja suunnittelemaan pieniä koristejuttuja. Saas havaata, mihin päätyy...


Ja kun on taas, mistä ottaa, niin kokeilin tehdä kevään esimmäiselle orvokkiruukulle risukehikon muoviruukun peittämiseksi.

 
Kas näin:
Tein helpoimman kautta, eli pyörittelin pari pajua pyöryläksi ja niihin sidontalangat tasaisin välein.

Sen jälkeen pieni nippu
risuja kerrallaan langalla kiinni kiertäen.

.Valmista tuli ja asiansa ajaa,

eli peittää tuon muovisen istutusruukun -  melkein :)

Lisää kukkien istutusruukkujen piilotusta.
Tämä on pääsiäisen ajalta, kun niitä narskuja oli melkein jo liiaksi saakka.

Tarvikkeet: tyhjä pesty muovipurkki (tässä 1 kg jogurttisanko), jotakin peittävää paperia tms., hieman liimaa ja sidontanarua.










Pyrörittelin paperia purkin ympäri ja muotoilin samalla purkin mukaiseksi. Muutama liimatippa sinne tänne ja lopuksi narua rusetiksi.

Asiansa ajaa tämäkin.

Itseasiassa tein pari versiota ja vein tämän narskuineen töihin - siellä nyt ei ole suojaruukkuja senkään vertaa ja aina silloin tällöin sinne näyttää ilmestyvän jotakin purkkikukkaa :)








Kevyt katsaus taaksepäin eli pääsiäiseen!

Nyt pitää hieman hehkuttaa tätä astiaa, joka on Arabian Emilia-sarjan tarjoilulautanen.
Tämä on äitini ja isäni kihlalahja v. 1962, mutta nyt äiti oli päättänyt antaa sen minulle!
Olen tuota vissiin riittävästi (ja riittävän kauan) ääneen ihaillut :)

Kaapin perukoilla on viettänyt leppoisia aikoja kolhiintumatta. Minä ajattelin laittaa sen framille, oikein sitten seinälle, jahka löydän kyllin pitävän kiinnikkeen.

Mutta ennen Emilian päätymistä seinäruusuksi, katoin sille pääsiäisen kunniaksi pashakakun. 

--> Eli se aiemmassa postauksessa mainostamani leivonta onnistui (parempi niin!) ja hyvää oli. Pitänee muistaa ohje jatkossakin, koska menee juustokakun sijastakin.

Ja vielä vähän tuosta tarjoilulautasesta: kuvitukset astioihin on suunnitellut Raija Uosikkinen ja astiat ovat Kaj Franckin ja Kaarina Ahon Kilta BA-sarjaa. Kilta-nimihän on sittemmin vaihtunut Teema-nimeen. 

Kaiken tietävä Google :) kertoo, että: "Raija Uosikkinen suunnitteli 1950-luvulla sarjan kauniita mustavalkoisia koristelautasia, jotka kuvaavat hänen Emilia-tätinsä elämää Amerikassa." 

Mahtoi tädillä olla siellä leppoisat olot astioiden kuvituksista päätellen :) 

Mitäs muuta pääsiäisenä...

No virpomisvitsoja tehtiin yhteistuumin mummin pikkumiehen kera. Poika innostui oikein askartelemaan! Tottapa se pääsiäislauantainen "palkkion metsästys" motivoi :D Trullittelemaan mennessä suostui laittamaan vain pupunkorvat päähänsä, "eikä naamaan sitten mitään pilkkuja ja maaleja." :D

Samsam ei paljoa pääsiäishulinoista piitannut. Ei vaikka sai kaveriksi oikein pääsiäispupun (pattereilla käyvän).

Ilme kyllä kertoo, että: "Höh - antakaa mun lepäillä täällä hyllyn päällä ja viekää tuo tyyppi vaikka jonnekin Kyöpelin vuorelle..." :D

Ja kun mahdollisuus oli, niin tietysti käytiin myös 

pääsiäiskokolla, tai -valakialla.

Kuinka vain :)

Hain jo haravan esille, mutta märkää on, joten antaa haravan jatkaa vielä talvihuiliaan.
Kylläpä tuonne ulos ehtii huhtomaan, ei kai se kevät niin nopeasti sujahda ohi... :)

Kevään juhla-aikaa

Tällä viime vuotisesta pupukranssista ( Pupukranssi )  tuunatulla versiolla toivottelen hyvää pääsiäisaikaa!
Hyvin oli säilynyt kranssi kuosissaan suojaisassa paikassa, eli en tehnyt muuta kuin lisäsin härpäkkeitä.

Paperinarua, mustikanvarvuista minikranssi munan kuorelle, ja sellaista pientä :)

Nämä tipuset eivät lentele luudallaan Kyöpelin vuorelle, vaan päivystävät pääsiäislauantain trulleja tulevaksi :)

Nämä rautalankatiput taas päivystävät sisällä. Ostin nämä toissa vuonna Takataskun joulukaupasta. Nättejä ovat, viisi kappaletta ei muistaakseni edes paljoa maksanut.

Talven yli säilyneet ovat saaneet ulos seurakseen mininarskuja, joille tosin oli käydä huonosti parina pakkasyönä...



Eksyin taas kokeilemaan uutta leipomusta... Siis en se minä ollut vaan Pirkka :)
Selasin Pirkka-lehteä ja siitä osui silmiini Pashakakku (löytyy myös netistä: pashakakku )
Huomenna tietää, miten onnistui, kun tarjoan sitä ruokavieraille :)

Kyllä pääsiäinen on sama asia kuin kevään aloitus, osuu tämä aika sitten maalis- tai huhtikuulle.
Hyvää pääsiäisen aikaa!

Pääsiäistä päin

Palmusunnuntai on tuota pikaa, joten jos aikoo koristella pääsiäiseksi, niin nyt on sen aika. Kukkasia on jo hankittuna, muun muassa helmilija, mininarsisseja ja perunanarsissi.
Entisiä koristeita on hieman tuunattu ja muutaman uuden jutunkin tein kun osui silmiin sopivat värkit.

Tässä yksi, pääsiäistaulu, jonka idea lähti kehyksistä.
Tuonne kehyksiin olikin ideaa tyrkyllä, mutta tällaiseen lopputulokseen päädyin:

Kruusatut kullanväriset kehykset saivat alareunaansa mustikanvarpuja ja yläosaan laitoin nauhaan niitä jo aiemmin itsetehtyjä munakennomassamunia.
Mustikanvarvut kiinnitin pahviin kuumaliimalla ja pahvi pysyy kehysten takaosassa kiinni niin ikään kuumaliiman avulla (irtoaa helposti ja kehykset saa taas muuhun käyttöön).
Kokeilin kehystä ensin ulko-oveen...

...mutta säät voivat runnella kehystä, joten toin sen sisätiloihin, missä tiputkin pääsivät esille "ruohikkoon"...
Nyt se roikkuu ikkunassa, ja siihen jääkin tipuineen.



Lusikat vs. syömäpuikot!

Alkuvuodesta kuvasin tänne linnuille tekemiäni kuppikakkuja, joissa vanhoissa kahvikupeissa oli orreksi kiinnitettynä vanhoja kahvilusikoita ja murkinaa nokittavaksi.
Kupit tyhjenivät ja kiikkuvat yhä paikallaan (kiitos kettingin) - vaan lusikoita ei ole näkynyt sen koommin...

Joku varis/harakkaperhe tietty myhäilee jossakin kun sai kerättyä kolme lusikkaa jemmaansa.
Mahtavat odottaa, että saavat ainakin puoli tusinaa täyteen kevään mittaan...
Turha luulo.

Saavat heittäytyä ruokailemaan aasialaiseen tyyliin ja ruveta keräämään syömäpuikkoja!
Kas kun leikkelin uusiksi orsiksi oksanpalat :)

 Täydellisen hyvät orret näinkin :)

Maisemakahvilan marjapiirakka

Sopivia ja uusia reseptejä on aina hyvä kokeilla. Nyt oli taas tilaisuus sellaiseen kun vieraita oli tulossa viime viikonloppuna puoliltapäivin ja pakastimessa ei niin mitään kelvollista sulatettavaa. En sitten tiedä, onko tällainen paras hetki kokeilla uusia juttuja, mutta ei viitsi aina samojakaan tarjota.
Ystäväinen vinkkasi edellisiltana (jolloin sain tiedon vieraista) tämän marjapiirakan reseptin ja sellaisen sitten tein aamulla kun sattui olemaan kaapissa suht koht kaikki ainekset.

Tabletille hain netistä reseptin ja sitä soveltamaan.
Asiasta kolmanteen: nuo tabletit on sitten kätevän kokoisia "keittokirjoja" keittiössä :) Eivätkä näköjään säikähdä pienistä jauhopöllyistäkään - tuo meidän vekotin olisi ainakin jo tukossa, jos olisi herkkää laatua :D

Murupohjataikina, päälle niitä marjoja/hedelmiä mitä on, niiden päälle rahkaseos ja lopuksi murustettua pohjataikinaa.

Ohje löytyy täältä:
Maisemakahvilan marjapiirakka

Minä sovelsin rahkan tilalle tuorejuusto-turkkilaisjogurttiseoksen (enkä laittanut sokeria kuin nimeksi ja sekin vähä oli intiaanisokeria), ja täyteosuus koostui puolukkahilloon seatuista pieniksi kuutioiduista omenapaloista ja kourallisesta pensasmustikoita.

Ei huono, hyvin maistui (eikä kukaan hoksannut vaikka oli gluteeniton - eihän mulla muita jauhoja olekaan).














Ajattelin tehdä tästä pääsiäisversionkin, johon laitan persikan paloja ja... jotakin - ei voi vielä tietää :D


'

Munamuotteja

Olen pohdiskellut (vähiinsä) miten tehdä muotteja, helposti.
Päivänä eräänä keksin yhden nopsan muotti-idean pääsiäismunien tekoon. Kas kun pitkästä aikaa askarrutti ja tämän myötä huomasin :o silppuavani vihreitä kananmunakennoja vettymään.
Alkutalvi onkin sujunut enempi kutoessa, lukiessa yms, joten on jo aikakin heräillä kevääseen :)

Niin - muotti syntyi oasis-sienestä. Näin ja näin:

Kananmunan otin malliksi, mutta pikkulusikalla kaivelin ensin enimpiä oasiksesta ja tuolla kananmunalla pyörittelin kuopan varovasti lopulliseen muotoonsa. Munat eivät olleet keitettyjä... - kun idea tulee, on toimittava! :)

Ennen paperimassan laittoa laitoin muotteihin pienet muovipalat helpottamaan muotoutuneen paperimassan irrottamista.

Lopun paperimassan laitoin muottiin kuivumaan arkiksi - kylläpä tulee käytettyä joskus johonkin omatekoiseen korttiin.

Liimailin puoliskat yhteen hetken kuivattelun jälkeen ja muotoilin saumakohtia näkymättömiin ennen kun läpeensä kuivuvat.

Asiansa ajoi tämäkin muotti, ja tulipa kokeiltua!
Mahtavat kuivuttuaan päästä pääsiäiseksi framille tipujen kera :) Jos tuo värikin tuosta kirkastuisi kuivumisen ohessa...


Mukavaa Naistenpäivää!

t. Väkertäjä

Pata kattilaa soimaa?

""Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin" on vanha suomalainen sananlasku. Kielitohtorilla ei ole tietoa sananlaskun alkuperästä, mutta se tarkoittaa sitä, että toisia on turha soimata, koska kaikissa on jotain vikaa." Tässä seloste ja suora lainaus Kielitohtorilta, ja...

...aasinsiltana Arabian Uunikokki-pataan, jossa ei todellakaan ole soimaamista, paistoi oikein hyvän pataleivän(kin)! Kaiken kaikkiaan on padoista mitä parhain, pinta pysyy kuosissaan vuodesta toiseen, ikää tällä klassikolla kyllä on.

Pintaa koputellessa kuului kops kops, rapsakkaa oli.
Toisen pataleivän tein gluteenittomista jauhoista. Senkin pinta oli kops kops, mutta sisus oli liian tiheää. Mahtoi tekeentymisaika jäädä turhan lyhyeksi...

Hyviä pataleipäohjeita löytyy pilvin pimein googlaamalla.



Aina on aihetta juhlaan!

Nyt menneenä viikonloppunakin oli, kun (iänkaiken vanha :)) ystäväisviisikko pitkältä juoksulta kokoontui taas - tällä kertaa meikäläisen osoitteeseen.

Jotakin pientä oli tarjollakin.

Jälkiruuaksi keittelin muun muassa kermaa vaniljatangosta kaavittujen pilkkujen ja itse tangon kera (kuvassa taustalla pöhisee suppiksia ja kanttiksia salottisipulien kera).

Tästä kermakeitoksesta syntyi siis panna cotta.

Kun päälle lorautettiin vielä mansikka-aronia -kastiketta, niin tulipa vähän kuin vahingossa Italian lipun värit vanhojen vihreäjalallisten lasien kera :) Vaan onhan tällä jälkkärillä italialainen syntyperäkin :)

Helppo on tehdä, ainekset ja teko-ohje:

2 liivatelehteä - 5 dl kermaa - 1 vaniljatanko - 0.5 dl sokeria

1. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.
2. Kaada kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kermaan. Keitä kermaa, sokeria ja vaniljasiemeniä ja -tankoa noin 15 minuutin ajan. Ota kattila liedeltä, poista vaniljatanko ja lisää liotetut, puristetut liivatteet.
3. Huuhdo annosvuoat kylmällä vedellä ja jaa kerma vuokiin/tarjoilulaseihin.
4. Anna jälkiruokien hyytyä jääkaapissa tai viileässä vähintään 3 tuntia.
5. Jos aiot kumota panna cotat lautaselle, kasta vuoat hetkeksi kuumaan veteen, irrota reunat ja kumoa.
6. Tarjoa esim. marjakastikkeen kanssa.

Ennen jälkiruokaa oli tarjolla toki muutakin - alkupaloiksi vähäisesti "sydän"pannariblinejä (ohjetta hehkutin :) edellisessä postauksessa).
Asiantuntevalla opastuksella löytyi täydellinen kuohari blineille (ja sopi pääruuallekin): Vincent Chaudray Crémant de Bourgogne Brut
Pääruokana oli muun muassa lohta paloina ja NYHTÖNÄ :D, joka kävi hyvin uuniperunoille muiden täytteiden kera :)

Pari pientä kevätkukkaakin on jo kotiutettu. Tämä helmilija heräilee hissuksiin kevättä kohti - kuten minäkin, toivottavasti :)

Tavallisesti tänään olisi jo maaliskuun ensimmäinen päivä, vaan nyt vietetään tätä helmikuun ylimääräistä, karkauspäivää, joka 4. vuosi toistuvaa helmikuun lisäpäivää.
"Kustaa Vilkunan mukaan karkauspäivä-sana perustuu mahdollisesti karata-sanan vanhaan merkitykseen "hypätä". Kun merkkitikkua puukalenterissa muulloin siirrettiin seuraavaan päivään, karkauspäivänä sitä vain hyppäytettiin sormilla paikallaan."

Onkohan tiedossa enemmän hamekankaiden menekkiä vai häähulinoita... :)