Kesä?kuu

Niin, kalenterin mukaan nyt on kesäkuu, vaikka lämpö?lukemat ovat mitä ovat. Vaan näinhän se on kulunut jo muutama kesäkuu ennenkin.
Ja se yks Salomon, joka laittoi jäitä hattuun (kirjaimellisesti) ja haetutti villasukat jalkoihin...
Tälläkin hetkellä tuuli tuivertaa vettä vihmoen täällä Pohjanmaalla(kin), mutta onneksi normaalilla vauhdilla, eikä enää myrskylukemissa kuten eilen illalla, viime yönä ja vielä aamullakin. Eilen illalla sai ihmetellä taas sähkötöntä elämääkin pariin otteeseen. Vika korjaantui tosin suht nopsaan.

Aamun näkymä meidän rantsilla oli tällainen:

Pientä puupuuhastelua siis tiedossa, kun pari koivua meni nurin. Vapaapäivän kunniaksi kävin jo sahaamassa pellolle kaatuneet oksat ja siirtämässä tielle - saa mieshenkilö hoitaa loput kun kotiutuu sorvilta :)
Naapurissa näyttää samoin pari koivua menneen nurin, mutta taloa päin nojailevat... Onneksi ei näytä rikkoneen rakenteita.

Taipuu, taipuu, vaan ei katkea.

Ulkopuolelta saa pestä muutaman ikkunan uusiksi. Mur mur.
On kyllä erinomaisen sottaisen näköistä sisätiloista ulos katsoen.

  Mahtoi tuo Salomon karsia puista kaikki kuivat oksat kerralla.
Hyvä, ettei irrottanut puista kaikkia lehtiäkin!

Pahkun tähän samaan saumaan :) samaa, mitä moni muukin tänä keväänä - talvi vei mennessään sitä sun tätä: liki kaikki mansikat, toisen kirsikkapuun, puolet toisesta pionipenkistä (havusuojaus ei vissisti ollut riittävä), alppiruusun, yhden ruusupensaan. Tarha-alpit, arovuokot ja päivänkakkarat eivät ole nousseet pintaan, joten... mur mur.

Ja osalle tämän maakellarin oviaukkokatoksen istutuksille kävi kato :(
Hauskoja silti nuo sinnikkäät kukkivat! Ja viime kesänä Merikarvian edustan saaristosta siirretty maksaruoho jaksaa hyvin.

Villiviininkin sain kietoa kranssiksi!
Kuivukoot tuon malliseksi.

Urputus sikseen - on siitä kauniista kesäkelistäkin saatu nauttia!
Ja vihreyttä on yllin kyllin jäljelläkin :)


Vanha Sarah Bernhardt -pioni pukkaa nuppua.

Kotkansiivet, talonpoikaispionit, kielot, taikinamarjapensaat, havut, marjapensaat summuut kukoistavat.


Onpa ollut päiviä, jolloin on saanut kutoa ulkona auringon paisteessa, liki hellelukemissa - rusketusraidat on siis hankittu! :D

Unikot putkahtavat kukkaan paikkoin.

Syksyllä istutetut tulppaanit nousivat pintaan - mutta muistan istuttaneeni tuonne sekaan muutakin, mitkä eivät nähneet päivän valoa... :o







Istutusten iloiseen joukkoon liittyivät tänä keväänä muun muassa nämä uutukaiset:

<-- köynnöshortensia
(vihdoinkin!)


...ja syyshortensian alku puuveneen suojaan -->

Puuveneeseen viime kesänä istuttamani lumipalloheisi vaihtoi paikkaa venhosen viereen ja tilalle pääsi uusi valkokukkainen alppiruusu, joka sekin on jo hyvässä kasvussa.


Pari havukasviakin on ilmestynyt tontille :)






Ja niitä kesäkukkia!




Kevään ensiostos violetti orvokki jaksaa kukkia.

Kukkaa pukkaa myös valkoinen pelargonia...
















...lilat tähtisilmät...
(tätä on valkoisenakin)














...ja ihana terassihortensia.
Ja kas, sinilila sekin :)

Meiksin värit tälle kesälle ovat siis sini-lilasävyt ja valkoinen :) Värit ovat valikoituneet yksiin vähän kuin huomaamatta...



Kokeiluluontoisesti laitoin kukkapurkkeihin kastelugeeliä - josko se pitäisi yllä tasaista kosteutta.
On näyttänyt toimivan, koska muualle istutetut harsokukka (lila), marketat (valkoinen) ja pitsikaulus (lila) ovat pysyneet hyvin kuosissaan :)










Ja vielä tähän loppuun tällainen ihanuus, joka ei - ikävä kyllä - majaile meidän puutarhan kaunistuksena.
Jos jonkun kruusatun jutun haluaisin, niin se olisi juuri tällainen. Vähän jo olenkin vastaavia silmäillyt ;)

Muuttuukohan tuo Saku-sammakko pususta prinssiksi? :)

Toukokuu 2016

Tässä sitä ollaan, toukokuun lopussa. Kuukausi kului kuin unessa, omia aikojaan - sikäli mikäli katsoo aikaa viime postauksesta...

Toukokuun ensimmäiset viikot menivätkin surullisissa merkeissä, kun erityisen läheinen, iäkäs tätini menehtyi heti vapun jälkeen.
Sairaala-osastolla oli viikon verran ja päivää ennen suunniteltua kotiutumista loppui jaksaminen. Tätini suunnitteli vielä kevättalvella heinäkuisia 90-vuotispäiviään - vaan saikin nyt jo ennakkoon kukkia, kummulleen :(
Hyvä mieli jäi kuitenkin, kun ehdin äitini mukaan häntä tervehtimään Seinäjoelle sairaalaan. Silti niin surullista tämä luopuminen.


Loppukuu menikin sitten iloisemmissa merkeissä, kun saimme osallistua hääjuhlaan.
Siviilisäätyä vaihtoi mieshenkilöni sukulaistyttö, joka luotti meikäläisen kykyyn koristella hääpaikka... Olemme olleet paljon tekemisissä ja hän tietää meikäläisen väkerrysinnon :D Olivat mokomat :) kuvanneet heille tekemäni risusydämen vihki/hääkutsunsa etukanteenkin! :)
Mutta olipa virkistävää puuhaa tämä hääväkertäminen, ja siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olen häähumussa ollut näin alkumetreiltä alkaen :)

Tässä muutamia tekeleitä, mitä väkersin pitkin kevättä (ja muutaman viime metreillä):

Sitä sun tätä ennen autoon pakkaamista ja juhlapaikalle viemistä.

Tarkempaan esittelyyn pöytäkoristeita - risusydämiä silattuna harsokukalla. Heittokimpun pyöräytin morsion toiveesta viime metreillä :)

Risusydämiä esittelinkin jo aiemmassa postauksessa, ja osa niistä päätyi juhlapaikalle, muun muassa oviaukkoon koristeeksi, kuten tämä ja parinsa.

Hääparin pöytään tein lopulliset sydämet vasta hääpäivän aattona.
Itsekritiikki hylkäsi muutaman version...
Siis mitä väliä, onko koukero pari senttiä väärään suuntaan vai ei... :D Se oli sitä loppumetrien omaa kriittisyyttä... (morsiolle kävi kaikki :))







Morsian oli pessyt (paljon) pieniä lasipulloja etiketeistä puhtaaksi, ja osaan niistä keksin liimata koivukiekot, joihin rustasin vihreällä tussilla pöytänumerot. Puteleihin vielä vihreää puolukanvarvuista.

Morsian oli omia aikojaan askarrellut hääväelle jaettavia lahjoja, eli sydäntikkareille pidikkeet: samaisiin pulloihin paalinarurusetit ja puusydämet.
Ja pöydän koristeeksi väänsin epämääräisiä risukiekuroita, joihin kiepsuteltiin ikivihreitä liekoja.
Huom! Nämä kaikki materiaalit pysyvät kuosissa pitkääääään ilman vettä - kätevää!

Vähän hassutteluakin :)
Juhlapaikalla oli valmiina vanhasta laudasta tehdyt kehykset, joten päätimme kerätä kaikkea naamiaisrekvisiittaa yleisön huviksi.

Mallikappale (kälyni) kuvassa :D ->



Innostuin väsäämään jo valmiiksi löydettyjen härpäkkeiden lisäksi muutaman maskin :D
Yhden valmiin tuunasin ja loput syntyivät muutamasta isommasta jätskirasian muovikannesta akryyliväriroiskeilla, liimalla, hileellä, lahjapaperilla, silkkikukilla, sulilla jne... :)

Valokuvanurkkauksessa kävikin kuhina :) Naisvieraat pääsääntöisesti innostuivat aiheesta! Ja kyllä siellä pariskunnatkin kävivät ilmeilemässä. Hienoa heittäytymistä!

Kuvien ottoa varten laitoimme kehysten edustalle roikkumaan helppokäyttöisen pokkarikameran tukevaan naruun, joten kuvia sai ottaa ihan kuka tahansa.
Se oli hyvä idea.
Kuvassa virallinen hääkuvaaja ikuistaa valokuvanurkkauskuhinaa :D

Pöydät ilman servettejä ja serveteillä. Kevään vihreää, risuja, valkoista ja valmiina oli miljöö, jossa oli muun muassa heinäseipäitä, hillittyjä led-valoja... - tunnelmaa luomaan ei tarvittu isosti rekvisiittaa.
Ja miljöö mielessä suunniteltiin paikan koristelukin. Ei tänne istu esim. tekokukat, bling-bling tms.

Hääparin pöydän taustalla oli valmiina hyllykkö, johon mittailin somistetta morsiamen edesmenneen mummon vanhoista pitsiverhoista. Hyllykölle asettelin myös pienemmän peltiastiarisusydämen. Se isompi somisti tarjoilupöytää.

Häät vietettiin Keski-Pohjanmaalla. Vihkiminen tapahtui Kokkolassa, ja hääjuhla oli Lohtajalla Jukkolanmäen Navetanvintillä:
http://www.navetanvintti.com/
kuvia

Tuonne navetanvintille pääsee tutustumaan kuka tahansa, koska siellä on Navettakaffila avoinna joka sunnuntai klo 14-20 kesäkuun alusta elokuun loppuun. Tarjolla on kahvin yms. virvokkeiden seuraksi itsevalmistettuja herkkuja kauniissa miljöössä. Suosittelen poikkeamaan.



Näytänpä vielä väkertämäni kortinkin. Ja millepä muulle kuin puulle tehty tämäkin.
Kun löysin tämän päreen kaltaisen puupalasen, niin siitä se idea sitten lähti taas viemään eteenpäin: keväthäät, lintuset laulaa, vihreää... :)

Löysin vielä puukortti"kokoelmastani" kuvan samaiselle parille pari vuotta sitten tekemästäni kihla- & tuparikortista.
Tämän tein harmaantuneelle puupalalle.
Hyvä kun tämä kuva löytyi, etten tehnyt taas samanmoista :) Herkästi olisin taas kuviosahaa ohjaillut sydämen muotoon :D
Nyt sain vain katkoa sopivan palan "päreestä", liimata oksan linnuille ja väsätä ne linnut (liikkuvine siipineen), ja vihreät lehdet :D

Kortin taustalle kevään vihreälle pohjalle löytyi aiheeseen sopiva runomittainen onnitteluteksti:

Olkoon teillä vehreä pesäpuu
ja jatkuva toukokuu (kesäkuu).
Tuuli leuto, hempeä,
paljon, paljon lempeä!

Paljon oli kaunista ja hyvää <3

---------

Viherryspuuhia sitten seuraavalla kerralla - uusia istutuksiakin olen sentäs tehnyt tässä välillä... :)

Kirppulöytöjä ja krakelointia

Aivot on ihanan keväisessä lepotilassa, ja sitä myötä väkertelyt melko vähissä.
Tai no, keskeneräisiä pyörii nurkissa kyllä, mutta eivät mokomat valmistu itsekseen :D
On vissiin sen verran vaisuja ideoita, että inspiraation ylin taso ei pysy loppuun saakka vireessä!
Ja niitä inspiksen huippuhetkiä (?) heikentää sellainenkin seikka, että jokin tarpeellinen osa/materiaali puuttuu... :o

Esim. yksi kudelmakin oli vaiheessa, kun lanka loppui kesken, ja samaa ei löytynytkään mistä tahansa.
Mutta nyt on taas kasa lankoja ja peittoprojekti etenee :)

Urputus sikseen :), jotakin tulee valmiiksikin - nyt kirpulta löydettyjä juttuja lievällä tuunauksella uuskäyttöön.
Löysin esim. näitä jo talven aikana, mutta ovat vain odottaneet uutta tulemistaan.

Näitä viinipullolaatikoita olenkin pitänyt silmällä aina kun olen kirpulla käynyt. Ei näistä montaa euroa pitänyt pulittaa, mutta kylkiäisenähän ne tulee muutenkin. Kerran muistin kysyä näitä varsinaisesta "tukkuliikkeestäkin", vaan ei silloin ollut saatavilla. Myyjä kävi katsomassa oikein varastossakin :)

Kaksi näistä saivat pintaansa krakeloinnin.
Toinen isoista laatikoista odottaa käsittelyä, voi olla, että saa vain petsiä.

Sivelin pintaan suoraan pelkän halkeilulakan ja kuivuttuaan maalia. Halkeamat erottuvat näköjään näinkin ilman tummempaa pohjamaalia. Laatikoiden tekstejä hioin haaleammiksi ennen käsittelyä.

Ja sama käsittely tavalliselle säilyketölkille: halkeilulakka suoraan pintaan ja kuivuttuaan maali päälle.
Toimii.



Tämän pienen kaapin löysin kerran kirpulta poislähtiessäni. Vanhaa kaappia oli jo uudistettu listoilla ja petsattukin.

Tälle ei tapahtunut muuta kuin sisäpuolelta lähti yksi vino hyllylevy pois ja tilalle tuli naulakkotappeja.
Tämä toimittaa nykyään siis avainkaapin virkaa eteisessä.
Ja hyvin toimittaakin -> jos avain lipsahtaa naulasta, niin tipahtaa hyllyn pohjalle, joka on riittävän leveä pitääkseen hutiloidustikin laitetut säilössä.
Oli 10,- löytö.









Tässä huushollissa tulitikkujen säilytyspaikkana on ollut iänkaiken vanha ladon ovi saunan oven vierustalla.
Ei vähä mitään :)
On tämä ennenkin esitelty:
http://www.mitamilloinkin.blogspot.fi/2013/09/puisevat.html

Mutta kun löysin tällaisen perinteisen tulitikkujen säilytykseen tehdyn tapauksen yhdellä vaivaisella eurolla, niin...

Joku kätevä on kovertanut
siihen kuvionkin.

Enpä tehnyt tuollekaan muuta kuin petsasin kauhtuneen uuteen kuosiin.

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa - ja sade roudan.
Ulkokelit ovat kovin kosteat, joten pihahommat saa vielä odottaa :)
Tosin, onhan vasta huhtikuu! Paitsi, että ylihuomenna on jo vappuaatto...

Mukavaa kevään etenemistä :) - se tulee kun on tullakseen.

Risuromantiikkaa

Voikohan noin sanoa...
Mutta jos risuista syntyy sydämiä, niin eikö se ole romantiikkaa se :)
Ja varsinkin tässä tapauksessa, kun risut liittyvät keväthäihin <3



Tällä rantsilla kaadettiin pari koivua ja niistä sai mukavasti risuja näihin hääjuttuihin.
Morsmaikku esitti vienon toiveen risusydämistä jo ennen joulua, ja on tulossa lähiaikoina katsomaan näitä ensiversioita (jotka tässä vielä osin vaiheessa) ja suunnittelemaan pieniä koristejuttuja. Saas havaata, mihin päätyy...


Ja kun on taas, mistä ottaa, niin kokeilin tehdä kevään esimmäiselle orvokkiruukulle risukehikon muoviruukun peittämiseksi.

 
Kas näin:
Tein helpoimman kautta, eli pyörittelin pari pajua pyöryläksi ja niihin sidontalangat tasaisin välein.

Sen jälkeen pieni nippu
risuja kerrallaan langalla kiinni kiertäen.

.Valmista tuli ja asiansa ajaa,

eli peittää tuon muovisen istutusruukun -  melkein :)

Lisää kukkien istutusruukkujen piilotusta.
Tämä on pääsiäisen ajalta, kun niitä narskuja oli melkein jo liiaksi saakka.

Tarvikkeet: tyhjä pesty muovipurkki (tässä 1 kg jogurttisanko), jotakin peittävää paperia tms., hieman liimaa ja sidontanarua.










Pyrörittelin paperia purkin ympäri ja muotoilin samalla purkin mukaiseksi. Muutama liimatippa sinne tänne ja lopuksi narua rusetiksi.

Asiansa ajaa tämäkin.

Itseasiassa tein pari versiota ja vein tämän narskuineen töihin - siellä nyt ei ole suojaruukkuja senkään vertaa ja aina silloin tällöin sinne näyttää ilmestyvän jotakin purkkikukkaa :)








Kevyt katsaus taaksepäin eli pääsiäiseen!

Nyt pitää hieman hehkuttaa tätä astiaa, joka on Arabian Emilia-sarjan tarjoilulautanen.
Tämä on äitini ja isäni kihlalahja v. 1962, mutta nyt äiti oli päättänyt antaa sen minulle!
Olen tuota vissiin riittävästi (ja riittävän kauan) ääneen ihaillut :)

Kaapin perukoilla on viettänyt leppoisia aikoja kolhiintumatta. Minä ajattelin laittaa sen framille, oikein sitten seinälle, jahka löydän kyllin pitävän kiinnikkeen.

Mutta ennen Emilian päätymistä seinäruusuksi, katoin sille pääsiäisen kunniaksi pashakakun. 

--> Eli se aiemmassa postauksessa mainostamani leivonta onnistui (parempi niin!) ja hyvää oli. Pitänee muistaa ohje jatkossakin, koska menee juustokakun sijastakin.

Ja vielä vähän tuosta tarjoilulautasesta: kuvitukset astioihin on suunnitellut Raija Uosikkinen ja astiat ovat Kaj Franckin ja Kaarina Ahon Kilta BA-sarjaa. Kilta-nimihän on sittemmin vaihtunut Teema-nimeen. 

Kaiken tietävä Google :) kertoo, että: "Raija Uosikkinen suunnitteli 1950-luvulla sarjan kauniita mustavalkoisia koristelautasia, jotka kuvaavat hänen Emilia-tätinsä elämää Amerikassa." 

Mahtoi tädillä olla siellä leppoisat olot astioiden kuvituksista päätellen :) 

Mitäs muuta pääsiäisenä...

No virpomisvitsoja tehtiin yhteistuumin mummin pikkumiehen kera. Poika innostui oikein askartelemaan! Tottapa se pääsiäislauantainen "palkkion metsästys" motivoi :D Trullittelemaan mennessä suostui laittamaan vain pupunkorvat päähänsä, "eikä naamaan sitten mitään pilkkuja ja maaleja." :D

Samsam ei paljoa pääsiäishulinoista piitannut. Ei vaikka sai kaveriksi oikein pääsiäispupun (pattereilla käyvän).

Ilme kyllä kertoo, että: "Höh - antakaa mun lepäillä täällä hyllyn päällä ja viekää tuo tyyppi vaikka jonnekin Kyöpelin vuorelle..." :D

Ja kun mahdollisuus oli, niin tietysti käytiin myös 

pääsiäiskokolla, tai -valakialla.

Kuinka vain :)

Hain jo haravan esille, mutta märkää on, joten antaa haravan jatkaa vielä talvihuiliaan.
Kylläpä tuonne ulos ehtii huhtomaan, ei kai se kevät niin nopeasti sujahda ohi... :)