Mittumaari

Mikäs tuo koivunoksahuiteluväline teillä on, vihta vai vasta? Ikuisuuskysymys - ja paikkakuntakohtainenkin.
Meillä se on aina ollut vihta :)

Kesä etenee ja mansikat kypsyy

Kyllä tämä kesä on etuajassa, ja reilusti. Tänään hoksasin katsoa mansikkakärryjä (on istutettu vanhoihin kärryihin kun se vanha puuvene mansikkamaaksi on vielä haussa...), ja hops, siellä oli jo poimittavaa. Tomaatissakin (yksi taimi :)) on jo vihreitä isohkoja terttuja - punastumista odotellaan...

Ja kukat kukkii niiiiiiiin etujassa, ettei heinäkuulla kukkapenkissä ole varmaan muuta kuin vihreää lehdistöä, ja nämä etualalla olevat angervot :o

Nämä mesimarjat näyttävät olevan iloisesti leviävää sorttia, pari tainta istutin toissa vuonna kivikkoryhmään ja nyt se on vallannut kolon sieltä ja täältä :)

Kesäkukkaistutuksetkin ovat jo kovasti pöyhkeinä - yleensä tämän näköistä on vasta heinäkuussa. Mutta liekö niin, että esim. tähän kuvassa olevaan laatikkoon olen laittanut liian montaa sorttia... Etualalla pari miniruusua, keskellä lankaköynnös, takana pari harsokukkaa ja kiipeämisen alkuun päässyttä keijunmekkoa.

Miniruusut (ja ruusut yleensä) rehottavat ja kukkivat kun katkaisee kuivahtaneen ruusun seuraavaan lehtikertaan saakka. Nämäkin ovat jo tehneet runsaasti uusia versoja ja nuppuja. Yksi punainen miniruusu omassa ruukussaan rehottaa niin, että ei kohta miniruusuksi tunnista :)

Yrttilootakin alkaa kukoistaa pikkuhiljaa. Saa napsia tilliä kalalle, sitruunamelissaa, korianteria, persiljaa, rosmariinia, tinjamia ja basilikaa marinaadeihin, salaatteihin ym.
Pari ruukkusalaattijämääkin (rucola ja jäävuori) on jo uudessa kasvussa.

Tämä projekti etenee \o/ Kohta on enää ovia vailla. Huom, roskiskin sai (pyynnöstä ja suunnitelma piti antaa melkein paperilla :)) oman lisäulokkeellisen katoksen :). Nyt saa sutia punaista maalia aina kun vaan sää ja aika sallii; yläosan naularivistöt saisi maalailla piiloon vielä...

Puut ja tarhat, osa 2

Kesä, ihanaa aikaa - tehdä KAIKKI ne asiat, joita ei voi talvella tehdä. Huoh...
Kevättalvisin on niin mukava selailla kaikkia ihania lehtiä, missä on valmiita puutarhoja ja mukavia rakennelmia ym, pää pullistelee ideoita ja visioita ja sielun silmin näkee ulkona jos vaikka ja mitä...
Mutta sitten...

Keväällä kaadettiin nurin ISO leppä, lahovikaanen sellaanen.

Nyt se on sahattuna kahteen eri paksuuteen. Vasta ladottiin ne pinoksi kuivumaan - eikä mitään hajua, mitä näistä tuleman pitää... No yksi pöytäryhmä pihasaunan vierustalle kenties - joskus.

Kukkapenkkishow... Tämä entinen valioyksilö oli lievästi heinittynyt ja kesäleinikkiytynyt - jo pari vuotta sitten alkoi olla kaaosmainen.

 Joten vihdoinkin tänä keväänä lapio laulamaan ja kaikki pois...

Ja taas käytin tukevasti katekangasta, muutama pieni havukasvi ja lopulle osalle katekangasta reilusti kivituhkaa (jota on viime kesältä mukavan kokoinen kasa edelleenkin...)

Ja sitten nämä pääprokkikset, yksi rakennelma tässä - vanha, osittain laho, ent. tilatankkirakennelma nurin ja tilalle uutta varastoksi. Tässä tuunattiin tavallaan hyvä kivijalka uusiksi :)
Ne muut prokkikset on sitten autokatos (ei aloitettu), kellarin lattian kaakelointi (pohja valettu viime kesänä), parin huoneen ikkunaseinien uuslevytys ja tapetointi + katto uusiksi... (muut seinät ja lattia valmistuivat sentäs talven aikana).

Notta näillä mennään tämä kesä. Mutta hyvä, kun aina joskus jotakin - vähän päivässä on paljon viikossa (tai vuodessa).
Arvauksia siitä, mikä näistä siirtyy hamaan, otetaan vastaan :)

Puut ja tarhat - muuttuvia tekijöitä

Kevätaika innostaa, vaikka ei niin suunnittelisikaan innostuvansa.

Nyt sai kauhian isoo tuoksuvatukkapuska lähdön, tai oikeammin siirron reunamille, pois pihakeskiöstä. Paikka kaivettiin (= traktori kauhoineen) puhtaaksi tuoksuvatukan juurista (ainakin suurimmasta osasta), uutta maata tilalle, suodatinkangas ja päälle kivituhkaa -> jota on vielä viime kesältä reipas kasa jäljellä :) Istutusten kuoppiin tuli reilu satsi havu- ja rodomultaa, reilusti vettä sekä vielä mustaa multaa loppusilaukseksi.

Tilalle tuli havupöheikön alku. Ryhmään valikoitui pari kartiotuija brabanttia, timanttituija, pilarikataja ja vielä hidaskasvuinen kartiovalkokuusi. Yksi pieni tuiviokin pääsi kivenkoloon levittäytymistä odottamaan.

Loppusilaukseksi siippa sahasi muutaman askelman vastakaadetusta koivusta - uudelle kivellekin olisi vielä paikka vapaana... Onneksi on se traktori etukauhoineen :)

Kuvan etureunalla tönöttää jäljelle jäänyttä ja leikeltyä angervopuskaa - lienee rusopajuangervoa.
Kivituhkalla silattu alue on pyöristettyreunainen, joten jäljelle jäänyt alue pitää muistaa vielä kylvää nurmelle.

Vappupäivänä käväästiin mökkisaaressa risu/puusavottatalkoissa ahertamassa kera muiden mökkiläisten. Lahovikaasia kaatui niin keskeltä saarta kuin rantamiltakin. Ja mikäs se oli arskan helottaessa taivaalla näissä maisemissa savotoida (sabotoida :) ).

Ja kas näin on päästy pyramideista yli ja uudet jutut saaneet tilaa kovalevyltä :D

Vielä vähän pyramideja - syötäviä sellaisia :)

Mä en nyt pääse tästä aiheesta yli ollenkaan, mutta josko tämän postauksen jälkeen aihe vaihtuisi... :)

Siis, pidettiin toissa lauantaina reisun jälkeen pienet kekkerit perhepiirissä erinäisten tapahtumien johdosta, ja tytär sanoi, että hänkin voisi leipaasta jotakin. Noh, heitin ajatuksen pyramidikakusta, ja tällaisen hän sitten toi tullessaan :)

Pohjan hän oli soveltanut banoffee-kakusta, eli irtorengasvuokaan keksimurupohjan päälle banaaniviipaleita, ja näiden päälle maltillisesti kinuskikastiketta. Kermavaahto-turkkilaisen jogurtin sekaan liivatteet (tiivisti kakun) ja massa vuokaan.
Lopulta pyramidituunaus: päällimmäiseksi keksimurukerros (hiekkaa, autiomaata) ja ne pyramidit, jotka muotoiltiin aikapulan vuoksi valmiista sitruunakakusta.
Niin tuli ihana kakku ja reissuteemaan sopiva :D

Alla sitten oma tekemä, muuten oli samanlaisella ohjeistuksella, mutta turkkilaisen jogurtin sijasta laitoin jääkaapissa ollutta mascarponea kermavaahdon sekaan. Variaatioiden määrä on rajaton!
Kovasti oli tykätty tämäkin, ja kun kinuskia laittaa säästeliäästi, on tämä raikas kakku.

Oikeanmoisen banoffeen-ohjeita löytyy netistä pilvin pimein, tässä yksi:

260 g LU Bastogne Kandikeksejä
70 g voita tai margariinia sulatettuna

Täyte:
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa
2-3 banaania viipaleina
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria
(ripaus sokeria)

Pinnalle:
muutama LU Bastogne Kandikeksi murustettuna
2 banaania viipaleina
mintun- tai sitruunamelissan lehti

Aloita keittämällä tiivistemaito.
Poista purkista etiketti ja laita purkki avaamattomana kattilaan.
Laita vettä niin paljon, että purkki peittyy.
Keitä miedolla lämmöllä kahdesta kolmeen tuntiin. Lisää keittämisen aikana vettä tarvittaessa.
Anna purkin jäähtyä hieman ennen avaamista.

Ota muutama keksi sivuun koristelua varten.
Murusta keksit ja lisää joukkoon sulatettu margariini tai voi, sekoita tasaiseksi.
Leikkaa leivinpaperista halkaisijaltaan 24-26 cm ympyrä ja laita se irotpohjavuoan pohjalle.
Painele keksiseos vuoan pohjalle.
Levitä päälle keitetty tiivistemaito ja viipaloidut banaanit.

Vaahdota kerma ja mausta vaniljasokerilla ja halutessasi ripauksella sokeria.
Levitä päälle kermavaahto.
Irroita Banoffee veitsellä pyöräyttäen vuoasta ja vapauta vuoan reunat. Vedä torttu tarjoiluvadille.
Koristele hieman ennen tarjoilua banaaniviipaleilla ja mintun- tai sitruunamelissan lehdillä, sekä karkeaksi murustetuilla kekseillä.

Egyptin ihmeitä

Pitkäaikaisesta haaveesta nähdä pyramidit tuli vihdoinkin totta!


Taivas: Ensinäkymä n. 12 km korkeudesta - siellä ne ovat... :)

Kairo: Ensinäkymä maan pinnalta - siellä ne todellakin ovat! Oi onnea, tätä mä oon odottanut jo liki - noh, muutamia vuosia :) Ja kolmas kerta toden sanoi - todellakin!!!

Suurin Kheops takana, Khefren etualalla. Pienin Mykerinos jäänyt kuvan ulkopuolelle...? On sekin jossain kuvassa...

Kheops, korkeutta 139 m. Sinne kiipesin muutamia kivipaaseja ylöspäin, mutta hautaan en mennyt selkä kyyryssä - ajatus ahdisti jo etukäteen :(

Sfinksi ja nenän arvoitus -> nenän katoamiseen sisältyy (ainakin) kaksi tarinaa:
joko Napoleon tykitti sitä tämän löytäessään tai paikalliset maatyöläiset testasivat Sfinksin jumalallisuuden nakertamalla nenää, joka ei vuotanut, eikä muutakaan, ja näin menetti jumalallisuutensa...

Luxor: Karnakin temppelin ylväitä pylväitä. Täällä oli paljon ihmeteltävää - ja kuvia on vaikka ja kuinka - paljon siis :)

Luxor: Karnakin temppelialueella on myös skarabeelle omistettu veistos.
Skarabee on muinaisegyptiläinen amuletti, joka oli egyptiläisille elämän symboli ja se omistettiin auringonjumala Ra:lle.
Kuvassa ihmiset kiertää skarabeeta, ja tarina kertoo, että kiertämällä tätä vastapäivään sai onnea niin, että riitti. Kolmestihan se piti meiksienkin kiertää, ja ukot kiersi perässä - eivät uskaltaneet jättää tarjolla olevaa tuuria käyttämättä :)

Luxor: Niilin ylityksen kohteena oli Kuninkaiden laakso. Niilikin oli tällä kohtaa siisti ja kaunis.

Venhettä vei - kukas muukaan kuin Ahmed :) Mohammed tai Ahmed kun on yleisin nimi Egyptissä.

Kuninkaiden laaksossa ei saanut kuvata...
Pääsylippuun sis. käynti kolmessa hautakammiossa, ja lisämaksusta pääsi moikkaamaan Tutankhamonin muumiota - ja mehän käytiin.
Laskeutuminen hautoihin oli helppokulkuista, mutta yksi hautakammio laskeutui melko alas, ja sieltä ylösrappuaminen paluumatkalla vaati pienen paussin  meiltä kaikilta :)

Luxor/Deir el-Bahari: Naisfaarao Hatshepsutinin kuolintemppeli.
Paikalla on ikävät muistot vuodelta 1997, kun miliisiterroristit hyökkäsivät turistien kimppuun...
Egyptin turismi tyssäsi siihen hetkeksi aikaa.
Ihmetystä herätti seikka, ettei paikalla ollut muistomerkkiä ko. tapahtumasta.










Majapaikka (Three Corners) Sunny Beach Hurghadassa. Hiekalle rakennettuja lomaparatiiseja riitti, ja lisää rakennettiin. Kaunis ja siisti paikka, tosin melko erillään keskuksista (taksilla pääsi) ja kaukana Egyptin arkitodellisuudesta.

Pavlovaa pyramideja odotellessa

http://siskotkokkaa.blogspot.fi/2012/04/marenkitorttu-eli-pavlova-olivian.html

Täältä löytyi "täydellinen" Pavlovan ohje, joten tuumasta toimeen ja kokeilemaan - ja (liki) täydellinen siitä tulikin :) Päältä rapsakka ja sisältä tasaisen pehmeä. Pavlova juhlisti siipan syntymäpäivää, ettei kokeilu ollut ihan huvin vuoksi vaan... Kermavaahtokerroksen päällä siipan lempi"purkki"hedelmää, eli persikkaa :D

Hoh hoijaa... Matkalaukkuja pakkailen ja mietin mitä mukaan. Ohessa Iltalehden sivuilta bongattu kuva kohteesta. Ensi lauantain jälkeen - toivottavasti - omassa kamerassa on ihan itte otettuja otoksia kohteesta :)

Kevättää -> pönttöilyttää

Kevättää, kevättää ja siksi pojat tekaisivat muuttolinnuille uutta asumusta. Isompi pojista värkkäsi vanhasta laudasta valmiit palat ja kasaus sitten jäi yhteistuumin tehtäväksi.

Pienempi sai asetella ruuvit paikoilleen ja painaa vauhtia ruuvariin isomman pidellessä painavaa kapistusta.

Pienempi pojista kuvasi valmista tekelettä suunnalta jos toiselta, muun muassa tämä "oviaukko" tuli kuvattua tarkkaan :)
Nyt ihmetellään, kuka muuttaa asumukseen - vai muuttaako kukaan...

Pikassooluja

Pikkupoika oli mummilassa viikonloppuhupina parisen viikkoa sitten, ja välillä on mukava keksiä muutakin tekemistä (mummin mielestä) kuin auto- ja traktorijutuulla pörräämiset. 

Niinpä alettiin tehdä taidetta rennoin ottein ja hyvin avoimin mielin. Otettiin tällä kertaa esille oikein siveltimet, akryylivärit ja tyhjä taulupohja, ja annettiin mennä. Pikkuusen poika innostui punaisesta ja veteli välillä "rallireittiä" pikkuautoolle, mutta talouspaperitupsukoolla loivennettiin enimmät vauhtiraidat kuriin :D Pienellä harjoituksella poikakin loiventeli hienosti, ja uniikisti!

Ei siinä mitään, luovuus sai kukkia, mutta että parin päivän lopputuloshan on ihan merellinen - tyrskyissä kuohuu väriä jos toista. Tämän yhteisteoksen voi laittaa oikein seinälle asti, mun mielestä, ja poika oli hyvin samoilla linjoilla, kun tauluksi sitä sanoo :)

Yllä olevan innoittamana otin nurkasta keskeneräisen, inspistä odottaneen prokkiksen uudelleen framille, ja sutaisin tämän lähinnä vasurilla valmiiksi. Vasurilla siksi, kun oikea (käyttö)käsi oikkuilee. Joskus sitä inspiraatiota ei vain voi pysäyttää!

Ei vaiskaan

Nyt tulee esimerkki, miten nähty malli/kuva inspiroi joskus ottamaan kutimet käteen, ja miten sitten kävikään...

Noh, kävi niin, että kun langanloppu aloitettuun neulomukseen ei riitänytkään, niin ei-tullut-sellainen-kuin-ajattelin -pipo purkaantui hetken mielijohteesta toisenlaiseen muotoon, eli kaulurihuiviksi.

Linkki + ohjeet inspiraation lähteelle:
http://merjanleivonta.blogspot.fi/2012/12/kaulurihuivi.html

Tässä muodonmuutosta + lopputulos, joka on malliaan hillityimmillä reunavirkkauksilla
- ehkä jopa hieman liian hillityilläkin näin jälkeenpäin ajatellen.

Mukavasti istuu kaulalle tämäkin versio, eikä tursua yli ei ali.

Lankana Novita Puro ja 40 cm:llä 3,5 mm pyöröpuikoilla tikkusin menemään koko ajan oikein-neulontaa, reunat huolittelin virkkaamalla.

------------------------------------------

Vielä vähän diipa daapaata, tunnelmointia ja ihmetystä, miten paljon kuuraa ja lumihiutaleita mahtuukaan neulasiin...  :)

Mukavaa alkanutta tätä uusinta vuotta 2013 meille kaikille!