17.3.2019

Phu Quoc, osa 2



Lisää reissukuvakavalkadia - saa tässä itsekin muistella, mitä kaikkea sitä tulikaan nähtyä.
Välillä kuvia selatessa aivan tuntee sen trooppisen lämmön, vaikka nyt ulkona on lunta ja välillä tuiskuttaa mitä sattuu!

Meidän huoneiston sisäänkäynti kahden viikon ajan.




Hotellialueen kulkureittejä.



 
Hotellimme rantaravintolan työntekijöitä. Hattupäinen Hai on hauska mies, tarttuva nauru ja hyvät jutut. Kertoi myös omasta elämästään, perheestään jne. Tuli töihin klo 11 ja illalla pääsi kotiin klo 22. Kuukaudessa on kolme vapaapäivää, notta.
Pojat halusivat tulla kuvatuiksi kalansilmälinssillä - kummastelivat sitä kovasti :)




Samoin puhelimeni irtokalansilmälinssi herätti kiinnostusta kodinkoneliikkeessä Duong Dongissa  :D Liikkeessä työskentelevät myyjät kokeilivat sitä sekä mun (vähän niin ja näin toimivalla) että omilla kännyköillään.
Kävimme liikkeessä pari kertaa ja toisella kerralla muistivat oitis meidät (vissisti oltiin niin huvittavia) :)
Ostimme liikkeestä bluetooth-kaitsareita, pikkuväki sai tuliaisiksi pöllö- ja koala-kaitsarit <3


Likikaupan pikkuisella on myyntityö jo hallussa :) On kyllä vanhempiensa silmäterä. Pienen katukaupan seinällä on tyttärestä mm. A2 kokoinen 1-vuotiskuva <3
Kuvassa oli erikoista se, että siihen on merkitty sekä syntymäpäivä ja päivä n. 9 kk ennen syntymää... Kauppiasvanhemmat selittivät, että se on päivä kun lapsi on saanut alkunsa :o Lapsihan on ollut olemassa jo silloin!

Yleisesti ottaen pikkulapset olivat vanhempiensa mukana arjen työssä.
Siestan kaltaisena aikana vanhemmat saattoivat laittaa kaupan oven säppiin ja ottaa koko perhe tirsat myymälän lattialla.

Duong Dongissa ala- ja yläkoulua vastaavien vieressä nähtiin yksi päiväkodin tyylinen paikka. Koulu on muuten nykyään ilmaista ja kaikille kuuluvaa! Eräs hotellillamme työskentelevä mies kertoi, että olisi halunnut käydä koulua aikoinaan, mutta se oli liian kallista... Oli itseoppinut mm. englanninkieltä. Kuukausipalkka on jonkin verran isompi kun osaa englantia.

Summa summarum: paikalliset ovat todella ystävällisiä ja vielä turisteista innostunutta väkeä, tulivat kysymään heille uusista asioista ja halusivat harjoitella englanninkielen taitoaan; kysyivätkin meiltä, että kuulostaako puheensa hyvältä. Arveltiin, että kun olimme itse ystävällisiä ja aina-tervehtiviä, niin ottivat meihin kontaktia herkemmin ja moni kysyikin suoraan, että puhuuko hyvin, saako puheesta selvää jne. Aasialaisille r-kirjain on vaikea, mutta kyllä sekin rohisee osalla siellä mukana jo ihan mukavasti. 


Kylää yläilmasta kuvattuna. Piipahdimme "sisäänheitettynä" eräällä Skye-kattoterassilla, missä kuulo oli koetuksella kun nupit käännettiin kaakkoon sitä mukaa kun väki lisääntyi - mutta saimmepa katsella kylänraitin iltamenoja korkealta sen aikaa kun siellä oltiin - ei kauaa.


Paikallisten suosittu iltaruokailupaikka. Päivällä katu oli tyhjä, mutta iltaisin koko "kävelykadun" leveydelle ja ravintolaa pidemmälle matkalle oli aseteltu punaiset matalat muovipöydät ja -tuolit. Ruokailuun tulleiden skootterit olivat molemmin puolin parkissa. Ja väkeä riitti.

Jos tuon paikan mieli ohittaa, niin se oli joko askellettava ajokadun puolella skoottereita ja takseja väistellen tai sitten koukattava myyntitiskin viereltä liki köksää.
Kadun ylittäminen oli sekin operaatio, koska suojatiekäytäntö oli tuntematon käsite. Ripeä kadun ylitys siinä vaiheessa kun oli vähiten kulkuneuvoja tulossa kohti...




Nämä akvaariosta lautaselle valittavat mereneläväiset näyttivät freeseiltä, mutta ei me sitten kuitenkaan, en edes minä :D


Ja fisualtailta aasinsiltana muutamiin reissueväisiin:

Tom yam, inkivääri(kana)- ja pho-keittoja, munariisiä, riisinuudelia, kevätkääryleitä jne... Kaikki useinmiten merenelävillä höystettynä eli katkarapuja ja mustekalaa. Paras ruokakokemus oli kuitenkin intialaisessa Ganesh-ravintolassa, siellä koko seurue söi indianstylesti.

Minä olin ryhmästä ainoa, joka olin asianfoodheavenissa. Ja kun vain tarkasti katsoin, että nuudelit olivat riisi- tai lasinuudelia, niin gluteeniton linjakin pysyi helposti. Kroppa piti tästä ruokavaliosta, ei mm. leipää kahteen viikkoon, ja joka aamu mm. kananmuna erittäin hyvin paistettuna tai keitettynä, lisukkeena maukkaita hedelmiä, ja vihanneksia (jotka tosin eivät maistuneet hongalta ei haavalta...).

Ruokakulttuurissa näkyy ripaus myös muinaista Ranskan siirtomaavallan aikaa, mm. patonkia oli tarjolla täytettynä, valkosipuliyrttivoilla silattuna jne - ne kelpasivat hyvin muulle seurueelle.


Illan tullen mustekalan pyyntialukset lähtivät merelle apajilleen.



Vinpearl Safari

Tämä alue on saaren pohjoisosassa. Todella mallikas ja kaunis paikka, siellä on eläimillä luxusoltavat, lääniä riitti. Eikä ollut tiikereitä piikitettynä tainnoksiin turistien kuvamaskoteiksi, hyvä!



Rach Vem Beach - meritähtiranta



Saaren pohjoisosaa tämäkin. Otettiin eräänä kuumana päivänä taksi ja käytiin katsomassa tämä erityisen kaunis paikka! Kambodzan ääriviivat näkyivät myös tänne.
Rannan hiekka on kuin hienonnettua kalkkikiveä tjn. Ja meritähdet ovat suloisia. Idylliä rikkoi vain joissakin vesinotkoissa lojuneet roskat...


Jäteongelmahan on saarella ilmeinen. Roskia kyllä kerätään ja niitä nähtiin kuljetettavan pohjoisessa olevalle todella isolle kaatopaikka-alueelle. Mutta silti katujen varsilla roskaa riitti. Hotellialueella poltettiin roskia iltaisin - kivat katkuthan siitä lähti (ei pitäisi olla ongelmaa polttaa puita meikäläisten takoissa ja puukiukaissa). Ja ongelma ei ainakaan vähene kun isoja hotelleja rakennettiin tiuhaan... Parin vuoden kuluttua lienee rannat täynnä turisteja ja roskamäärät kasvavat...
Long Beachille ei ajautunut mereltä muoviroskaa, vielä.


Sähköverkko saarelle vedettiin vasta n. 10 v sitten. Joskus tuli tunne, että onkohan kaikki kytkökset tehty turvallisesti...
Adapteria ei tarvittu, joten kännykät ja kamerat lataantuivat ilman välikappaletta (joka oli mukana kyllä).


Skootteri on paikallisten pääsääntöinen kulkuväline.
Enimmillään nähtiin yhden skootterin päällä kaksi aikuista ja kolme lasta. Pienintä, n. 1 v., pidettiin muiden välissä keskellä seisomassa... Ja aina aikuisilla oli kypärät päässä, lapsilla ei useinkaan, tai sitten joitakin lelukypäriä kuten Pokemon tms.


Kaiken sai kulkemaan mukana, kunhan sitoi kunnolla. Tai ei se sidontakaan aina niin nopon nuukaa ollut...


Duong Dongin iltamarkkinoille mars. Kaikkea oli tarjolla, melkein kaikkea - paitsi, että vaatteet olivat kokoa "barbi" :D


Muistithan jättää sandaalit eteiseen!




Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

Niin - paluulentohan meillä myöhästyi liki vuorokaudella kun lentsikka oli kaput...
Saatiin onneksi jäädä samaan hotelliin ja me jopa samaan huoneistoon, että ei tarvinnut raahautua jonnekin muualle...  Tuumasinkin, että ei väliä ajan kulumisesta kunhan tarkasti laittavat koneen joka mutterin paikalleen... Hieman on jännittävää tämä lentomatkustaminenkin välillä, mutta 11 h ilmassa meni hyvin. Ja siitä vielä Pohjanmaalle ajo. Kyllä tiesi matkustaneensa.


Ensi kerralla jotakin ihan muuta!


9 kommenttia:

  1. Ääh, ei kandeis näyttää tämmöisiä kuvia palelevalle umpijään rantamailla. Maistan ja haistan kaiken liiankin elävästi. Mikset ottanut mua mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kuin sä et olisi näyttänyt yhtään kivoja reissukuvia :)
      Ja yhtään et uukuttanut, että olis ollut innostusta lähteä mukaan??? :D

      Poista
    2. Mä lähden ihan koska tahansa minne tahansa, ettäs tiedät!

      Poista
  2. Liisan kotona24.3.2019 19.34

    Olipa taas kiva matkapostaus :) Mukavaa maaliskuun loppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tästä reissusta olisikin ollut kuvia vaikka ja kuinka, jotakin pientä karsintaa nyt kumminkin :D
      Kiitos samoin - kohta ollaan huhtikuussa!

      Poista
  3. Mä olen jo monta kertaa käynyt tätä katselemassa/lukemassa. Mä niin,niin tykkään matkakertomuksista. Aina sitä näkee ja oppii jotain uutta. Huomaa,että ei tämä meidän tapa elää ole ainut oikea. Voi noita eläimiäkin. Muut olen nähnyt myös livenä,mutta en sarvikuonoa. Kamelilla olen joskus ratsastanutkin Saharan erämaassa katsomaan auringonlaskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain sitä avartuu katse ja kokemus kun maailmalla käy, ei kaikki aina mene kuin kotona on tottunut :)
      Mulla ei olekaan Saharan kamelikontaktia, en sitä tohtinut koettaa Egyptin pydamidien juurella, missä sitä tarjottiin, suorastaan tyrkytettiin :o :D

      Poista
  4. Voi hyväänen aika...olen aivan sanaton...ihana matkakertomus hyvine kuvineen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan sanattomaksi (melkein) menin minäkin välillä tuossa kohteessa. Monenmoista ihmettä ja kummaa on maailmassa :)
      Ja ajatella, kuvia vain räpsin Siiaminlahdessa uitetulla kännykällä :O Se melkein veti sanattomaksi...

      Poista