Phu Quoc, osa 1

Heliätä helmik... - eikun maaliskuuta JA laskiaistiistaita :o
Helmikuun postaus jäikin sitten välistä, hups :)

Pitemmittä jaaritteluitta, alla kuvakavalkadia parin viikon reissusta, joka suuntautui Vietnamiin kuuluvalle Phu Quoc -saarelle. Varasimme reissun vasta tammikuussa - heti kun sain lomani varmistettua. Kolme muuta reissulaista odotteli kynsiä purren, että saanko edes vapaaksi tuon kaksi viikkoa...

Heti kentällä suoritimme rahanvaihtoa - siinä olikin olo kuin miljonäärillä...
1 euro = noin 25 000 dongia, 50 euroa = 1 250 000.
Onneksi setelit olivat kooltaan suurin piirtein euroseteleiden kokoisia.

Eli tällaisiin maisemiin Long Beachille kookoksien seuraksi se hattu sitten päätyi...

Uusi vuosi oli juuri vietettynä, kun saavuimme saarelle. Tänä vuonna TET-juhlaa vietettiin 5.2.2019 ja vuosi vaihtui sian vuodeksi.
Juhlien jälkimaininkeihin päästiin kyllä, koska juhlakoristeita oli vielä joka puolella, Budha-alttarit olivat koristeltuina niin myymälöissä kuin kauneushoitoloissa jne. Yksityissairaalassakin oli isot juhla-asetelmat esillä (sielläkin käytiin, koskapa reissumiehemme dippasivat majoneesia kielloistani huolimatta...).

 Hotellimme TET-koristeita niin etupihalta kuin rannaltakin.

Rantahiekkaa pitkin ja poikin tallustellessa löytyi mm. matkailumainoksista tuttu kaareva kookospalmu keinuineen.

Näitä auringonlaskuja jaksoi ihailla mennen tullen ja palatessa.
Aurinko laski n. klo 18 paikallista aikaa, eli klo 13 Suomen aikaa.


Vaikka rantamaisemat olivat kauniita katsella, niin ei meidän ryhmä koko kahta viikkoa rantaa tepsutellut, vaan tutustuimme melko ahkerasti saareen, joka on n. 50 km pitkä.
Ja kun taksilla oli edullista reissata (meidän mittapuun mukaan), niin työllistimme innokkaita, ystävällisiä ja osaavia taksikuskeja.


Ja koska ensimmäisen viikon maanantai näytti olevan puolipilvinen päivä, niin päätimme lähteä tutkimaan saaren eteläpäätä.

Ensiksi pysähdyimme helmitehtaalle.
Ja tehdas se oli todellakin. Alakerrassa saimme esittelyn helmien synnystä.
Sitten meidät pukattiin rullaportaita yläkertaan, jossa olikin melkoinen helmimyymälä... Myyjiä pyöri ympärillä ainakin kaksi/asiakas, ja melko herhiläisiä olivatkin...
Lähdettiin pois ilman ostoksia - alkoi vähän jo ahdistaa :) Miehet saivat olla siellä suht rauhassa, tottapa myyjät tarkkailivat vain, etteivät karkaa minnekään, jos lompsa sattuisikin olla heillä...
Kävimme seuraavalla viikolla lähellä sijatsevassa saaren pääkaupungissa Duong Dongissa iltamarkkinoilla ja siellä pienessä helmimyymälässä, missä teimme huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä ostoksemme.
Jo miljoonalla ! sai hyvälaatuisia helmiä :D Eli noin 40,- ekkua.

Seuraavaksi kävimme siellä missä pippuri kasvaa, eli pippurifarmilla. Käymämme paikka oli pieni perheyritys, sukupolvet asuivat siinä samassa ja kun perheen äiti lähti kesken kaupanteon ruokkimaan vauvaansa, niin anoppi jatkoi myyntiä. Taksikuski toimi tulkkina.

 Ja pippuritilalta siirryimme Budha-temppeliin. Aivan valtavan kokoinen alue, loistoa riitti.

Retken lopuksi kävimme melkomoisen synkeässä paikassa, eli Vietnamin sodan aikasella vankileirimuseoalueella, joka tunnetaan nimellä Coconut Tree Prison, joka sijaitsee An Thoissa.
Alue on alkuperäistä pienempi, mutta tälle museoalueelle oli jätetty mm. peltisiä halleja, joissa aidon kokoisten nukkejen avulla havainnollistettiin julmia kidutusmenetelmiä.
Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä kun kävelimme muutaman hallin läpi - nukkehahmot (niin kiduttajat kuin kidutettavat) olivat aidon kokoisia ja ilmeisiä!

Jotenkin asia tuli iholle entistä tiukemmin kun todettiin, että Vietnamin sota loppui vasta v. 1975 - meikätyttö on silloin leikkinyt paperinukeilla onnellisen tietämättömänä maailman kauheuksista.
Mutta, taas kerran: jos ei tiedä historiaansa, ei tiedä tulevaisuuttansa. Mutta ihminen on ihmiselle susi, edelleenkin, ikävä kyllä.

Etelän hetelmät olivat yksi reissun parasta antia. Vakituiseksi rantamyyjäksemme heittäytyi tämä ahkera nainen - kyllä siinä kuoriutui näppärästi ananakset, melonit ja papaijat - mitä milloinkin.

Kuvakavalkadi osa 2 seuraavalla kerralla, ettei tule kuvaähkyä...
Niitä kuvia tuli kyllä napsittua, vaikka uitin phoneni heti ensimmäisellä viikolla - sain kyllä jenkkiläisen elvytettyä vietnamilaisella riisillä siihen kuntoon, että kuvia sain otettua koko reisun ajan ja puhelin toimi joten kuten muutenkin. Hankin silti jo uuden phonen.
Kalliiksi käy reissaamisen oheistrukommit :o