Makiaa elämää

 

 

Tänä kesänä marjat ovat saaneet luonnonmukaista makeutta yllin kyllin - aurinko on tehnyt tehtävänsä.

Eikä se kuivuuskaan ole kovin pahasti satoa pienentänyt. Kirsikkaakin pukkaa niin notta.
Mansikat on ostettuja, omasta mansikkamaasta kypsyneet on syöty samantien :)

Punaiset viinimarjat ja vadelmat odottavat jatkotoimenpiteitä, josko sen mehumaijan nostaisi framille ensi viikolla, ja keittelisi edes yhden satsin mehua - enempään ei ole kysyntää.

-------------------------------

Isonkyrön 1700-luvun markkinat

Markkinatunnelmaa oli, sää suosi (no pari kertaa sade virkisti) ja kansaa oli liikkeellä.

Mikäs se on ollessa näin jyhkeän kirkon juurella. 

Auttaa hyvinkin 1700-luvun tunnelmaan pääsyssä.

 

Jotakin olin minäkin väkertänyt äitini sukkien sekaan, vaikka juuri ne Pohjaiset perinnesukat olivat myyntikojussamme se pääasia.
Sukkavihkosillekin on yhä vain kysyntää - ja netissäkin tieto leviää (tilaukset: st.erkkila@gmail.com).

Meidän yhteinen (mieshlö ja minä) tekele juustolauta sai huomiota.
Tätä mallia on tehty ja myyty ennenkin.
Muistitaulut saivat aikoja sitten tekemäni keraamiset valkosipulin puolikkaat koristeekseen. Ja muutama sauna-kyltti syntyi kun löysin sopivan teksityypin. Valkoinen maali erottuu harmaasta.

Lauantaina Isossakyrössä oli väkeä todella runsaasti (arviolta 10 000) seuraamassa Isokyrön Vanhan kirkon alueen pappilanvainiolla käytyä Pohjan sotaan liittynyttä Napuen taistelun/Kyröön tappeluksen 300 vuotismuistopäivän (19.2.2014) ennallistamisnäytöstä, joka jäljitteli aitoa vuonna 1714 käytyä Napuen taistelua.
Näytökseen osallistui n. 350 historianharrastajaa aseineen ja tykkeineen Suomesta, Ruotsista, Ukrainasta ja Venäjältä.

Tässä "kasakat" valmistautumassa esitykseen leirissään. Ratsastajat ovat Niinisalosta.
Hevoset ovat koulutettuja, armeijan huutokaupasta ostettuja ja ovat osallistuneet näytöksiin ja elokuviin (Härmät), joissa paukkuu ja tömisee, joten tottumusta on takana.

Tositilanteessa aikoinaan oli reilusti pakkasta, metri lunta, kohtauspaikka oli joen jäällä, aseet vähäiset ja tilanteeseen epäsopivat vaatteet lumesta märät ja pakkasesta kohmettuneet.

Kovasti hanakasti lähinnä kyrönmaalaisia hävitettiin tuona päivänä 19.2.1714, 300 vuotta sitten. Ruotsin joukoista ei tuolloin paljoa apua ollut (vaikka Ruotsin vallan alla olikin), ja siksi taisto jäikin liki paikallisten varaan.

Sysisynkkää aikaa, jäljelle jääneille se oli varmasti yhtä piip! Mieti nyt, että miehesi päivät päättyvät raa´asti metriseen hankeen joen jäälle, itse joudut ryöstetyksi, lapset samaten vieraaseen maahan, naisia vietiin jalkavaimoiksi ja pakkotyöhön ja myytiin jopa kaukomaille orjiksi... Pakkanen puri, suru ja kauhu oli varmasti käsinkosketeltavaa.

Tätä sietää ajatella, vaikka jotkut sanovat, että mitä näitä vatvoa, se oli sitä aikaa se, nyt on nyt. Mutta historia on hyvä tuntea - liki tyhjästä on Pohjanmaan rannikko tuolloin noussut uudelleen. Ne tuhothan aloitettiin Pohjoisrannikolta...

Tosin, onko mikään muuttunut - tämänkaltaisia julmuuksia tapahtuu edelleenkin tässä maailmassa. Mistä lienee vallanhimo istutettu ihmismieleen?
Se tästä.

-------------------------------

Reissu, joka toteutui nopeammin kuin Iisakin kirkko

Käväästiin viikko ennen Venäjän vastatalouspakotepäätöstä Pietarissa. Risteily oli pikapäätös, ja kun Turussa jo olimme, niin sieltä ajoi nopsakkaa moottoritietä isoolle kirkolle, mistä St. Peterlinen laiva lähti seilaamaan.

Sää oli helteinen, eli juuri mainioin mahdollinen risteilylle. Illalla myöhäänkin tarkeni hihattomalla käyskennellä laivan kannella.

Pietarissa olimme puoliska päivän, ja kun laivayhtiö oli järjestänyt mainion kulkuyhteyden kaupungille, niin tottakai kävimme. "Päivä"viisumin (72 h) sai planketin täyttämällä, eli sopiva tällaiselle pikareissulle, ei tarvinnut ennalta hakea.

Iisakin kirkko tuli tutuksi niin kupolista kuin sisätiloistakin käsin. Totesin, että Iisakin kirkko on Vatikaanin Pietarin kirkkoa pienempi, yltäkyltäistä prameutta oli yhtälailla.
Kaikista komein kirkko on tietysti tuo kotipitäjän keskiaikaanen Vanha kirkko ;)

Näkymät Iisakin kirkon edustalta, kupolista ja sisältä.

Neva-joki.

Hotelli Astoriassa kävimme juomassa - ei tsajut vaan kahvit.
Kaunis hotelli, tyylikkäästi remontoitu. Kaunis kahviastiastokin :)

Kaupungilla oli siellä täällä kauniita kukka-asetelmia.

Ja sitten seilattiin takaisin.

Hyvä reissu. Tosin mietimme jälkeenpäin, että jos reissuidea olisi tullut viikkoa myöhemmin, niin olisimmeko laittaneet itsemme "vientikieltoon" kun niitä kieltoja tuli sitten viikon kuluttua tännekin päin... :o

Mukava kesä on ollut - ja hei, sehän jatkuu vielä pitkään!