13.10.2015

Vastauksia haasteeseen, sudenkorentoja ja kummituksia







Liisan kotona laittoi minulle tällaisen :) - jo syyskuun puolella, kiitos Liisa.

Hän kertoo sivullaan haasteen merkityksestä seuraavaa:

Liebster Awardilla palkitaan itselle merkityksellisiä ja tärkeitä pieniä blogeja, ja palkintona on hyvän mielen ja otetuksi tulemisen lisäksi se, että yleisö ja kivat blogit löytäisivät toisensa.





Palkinnolla on säännötkin, jotka ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.




Ja tässä Liisan kysymykset minulle:
1. Miksi aloitit bloggaamisen?
Oli jonkinsortin ajatus pitää ”päiväkirjaa” väkerryksistäni, omaksi ilokseni.
Ja kun joku sanoi, että sä väkerrät koko ajan, niin nimikin oli valmiina :)
2. Kauanko olet blogannut?
Näyttää olevan 28.8.2011, kun julkaisin ekan tekeleeni...
3. Mitä harrastat?
Oikein harrastamalla harrastan vesikenkäjuoksua ent. työkaveriystäväisen kera. Epäsäännöllisen työn haittapuolia on se, ettei oikein montaa pitkäkestoista juttua voi tehdä, vrt. entiseen, kun kävin jos jollakin kurssilla kansalaisopiston puitteissa! Mutta - kaikki se, mikä näkyy näilläkin sivuilla on huvini ja harrastukseni!
4. Mitkä asiat sinua kiinnostavat erityisesti eri blogeissa?
Mikä milloinkin; uudet ideat, kauniit kuvat… kaikenmoiset kässä- ja puutarhajutut pääasiassa, matkailujututkin ovat inspiroivia.
5. Mistä haaveilet?
Ajasta - että olisi aikaa kaikelle (ja kaikille <3), mitä haluaisi tehdä!
Tätä blogiakin ajatellen ideat ovat usein vaiheessa, joko ajatus- tai tekotasolla.

6. Mieleenpainuvin paikka, missä olet käynyt?
Gizan pyramidit. Se oli niiiin pitkäaikainen haave.
7. Suosikkiruokasi, jota itse teet?
Kaalikääryleet - onnistuvat aina - harvoinpa tosin teen.
8. Kumpi on mieluisampi, perjantai vai maanantai ja miksi?
Perjantai – vesijuoksu- ja ent. ns. kotipaikanpäivä.  Vuorotyöläiselle se voi olla hyvin maanantaikin.
9. Lempikukkasi?
Pioni. (Ja moni muu...
)
10. Mitä haluaisit vielä erityisesti oppia?
Kärsivällisyyttä saisi olla hitusen verran enemmän. Saksan kielen uudelleen – on ruostunut pahasti käyttämättömänä. Soittamaan pianoa…
11. Suosikkimusiikkisi?
Kaikkiruokainen, paitsi humppa ja tekno! Tuo on ollut vakiovastaukseni jo kauan.
Kaikki swingahtava saa jalan naputtamaan lattiaa. Fly me to the moon...



Voivatkohan nämä sudenkorennot lentää kuuhun...?

Ja hei, minäkin voin heittää haasteen - mietin vain, että kuka olisi halukas vastaamaan kysymyksiini...

1. Ostatko uutta harkiten?
2. Kierrätätkö? Ja jos, miten?
3. Lähtisitkö ensisijaisesti teatteriin vai konserttiin?
4. Viimeisin kulttuurikokemuksesi?
5. Mietitkö jo tulevaa joulua?
6. Vaalitko perinteitä (yleisestiottaen)?
7. Osaatko keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, esim. tehdä monimutkaista käsityötä samalla kun katsot tv:tä?
8. Mietitkö tarkkaan blogisi postausaiheen vai ihan vain extempore-fiiliksellä?  
9. Koetko koskaan blogiväsymystä?
10. Elämisen keveys – mikä saa mielesi ja olosi keveäksi?
11. Kysy nyt itseltäsi se paras kysymys, mitä minä en kysynyt!

Nämä kysymykset ja Liebster Award - tunnustuksen saatte te kaikki!
Ja Zakuskapöydän Vanha Rouva ja

Kivipellon Saila ja
Intsu ja
..., niin kaikki mukaan vaan!


 ---------------------------------------


NIIN, nuo kuuhun lentelevät...

Sudenkorentoheijastin sai minutkin innostuksen valtaan!


Jemmassahan oli (myös) kasa helmiä, sivuleikkurit, ja Lankavasta hiljattain ostettu heijastinnauha.
Monessa ohjeessa kokoamiseen käytetään korupiikkiä, vaan minä otin esille vain sidontalangan, hopean värisen, toimii sekin oikein hyvin.

Leikkelin vapaalla kädellä siivekkäälle siipiä.

Hakaneulalla reijitin valmiit reiät langan mennä.

Sitten vain pujottelemaan.




Ensin kiersin pihdeillä stopparin, että päähelmi pysyy paikallaan.
Sitten siivet peräkkäin ja sudenkorennon loppukroppa helmistä ja lopussa kiersin viimeisen helmenpään pihdeillä umpeen. 
Sopivaa lankaa (kestävää) ja pieni hakaneula: sudenkorentoheijastin on valmis!


---------------------------------------


Lokakuu on jo puolivälissä (melkein) ja tapahtumia on ollut niin, että hengästyttää (melkein). 

Viimeisin meno oli menneen viikonlopun äiti-tytär -reissu isoolle kirkolle - Oopperan kummitus odotti siellä meitä :)


Kertakaikkiaan menemisen väärti!

Hotellihuoneemmekin oli kovin tyylikäs.

Tämä Oopperan kummitus on kummitellut mielessäni jo "muutamia" :) vuosia... Yksi haave sekin - nähdä ja kokea tuo musikaali livenä, nyt kotimaisen oopperaväen esityksen muodossa. Oli upea esitys!


Aikoinaan innostuin tuon musikaalin tunnussävelmästä "Phantom Of The Opera" - aiheutti kylmiä väreitä mennen tullen...
No, sen aikaiset työkaverit olivat tämän huomioineet :) ja yllättivät tasavuosia täyttävän ilmestymällä Oopperan kummituksina onnittelemaan puoliyön jälkeen... Huhuu!
Ja lehdessä kun oltiin töissä, niin kaikki ilo irti - kuva minusta kummitusten keskellä kaiken (paikallis)kansan nähtäväksi...
Jep.

Josko meno nyt rauhoittuisi...





10 kommenttia:

  1. Sudenkorentoja oli tänä syyskesänä tosi paljon. Ykskin nökötti mun pottuvarpaallani melkein tunnin, kun istuin paukkupuutarhassa lukemassa. Nuita voi tehdä joulukuuseenkin ;)

    Vai kummituksia olet ollut katsomassa. Hmm, liippaa aika läheltä mun nykyistä työolomuotoani... Oonjust lähdöössä ompelijan kanssa kangaskauppaan etsimään mahdollisimman autenttista kummituspukukangasta... kerron joskus.

    Jaa että haaste. Kiitos ja anna mun jahkailla vähän aikaa, joohan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä nuo sudenkorennot taipuvat moneksi (kirjaimellisesti), mulla on tekeillä yks isompi syyskukkien sekaan - muuten ok, mutta siipivärkki ei toiminut, pitää keksiä uudet siivet...
      Jaa, odotellaan sun kummitusjuttuja.
      Jahkaale vaan aikas, niinhän mäkin jahkasin omani kanssa ;)

      Poista
  2. Kiva postaus tämä. Mukava lukea sinun vastauksiasi kysymyksiin. Ja nuo sudenkorennot hurmasivat minut täysin. Pitäis itsekin kokeilla. Kuule,olenhan sanonut,että koko elämä ei riitä kaiken kivan toteuttamiseen mitä haluaisi! Meillä tyttösillähän syntyy ideoita niin nopeessa tahdissa ettei tiedä mihin ensiksi tarttua. Suurkiitos haasteesta. Vastaan siihen toki,kunhan vähän mietin ja syvennyn ajattelemaan. Vai onkohan se syventyminen ja ajattelu min tapauksessa mahdollista!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin kivaa noissa sudenkorennoissa on - ei kai niitä muuten olisi tullut tehtyä. Ja oikeassa oli joku, kun sanoi, että näitten tekemiseen jää koukkuun -> jos laittaisi näitä helmiä näin tai sittenkin näin... :)
      Ehtisi nyt edes jotakin aina välillä tehdä oikein alusta loppuun saakka yhdellä kertaa, mutta niitä vaiheessa olevia pakkaa kertyä, kun aina pitää muka aloittaa just mieleen putkahtava ajatus...
      Kiva, sä oletkin eka, joka sanoo suurkiitoksen haasteesta :) Hienoa. Syvenny rauhassa tuumaamaan, en pitänyt minäkään kiirettä ja valmista vaan tuli; eli on mahdollista! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No oli! Ollaan sitä muisteltu nyt oikein urakalla :)
      Heillä soi tuo Oopperan kummitus -kappale c-kasetilta sieltä terassin kautta tullessaan, olivat siis nauhoittaneet samaa kappaletta koko kasetillisen... Siinä olikin ollut työtä sen aikaisilla värkeillä!

      Poista
  4. Kiitos, että otit haasteen vastaan. Kiva, että pääsit katsomaan Oopperan kummitusta. Yllärisynttäri oli varmasti kiva kokemus. Noi heijastimet on kyllä ihania. Pitäis joskus itsekin kokeilla. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan se tosi mukava kun tällaisen haasteen sai, kiitos vain Liisa.
      Ja tosi mukava oli vihdoinkin kuulla, nähdä ja kokea kummitus, yllärisynttäreistäkin on aikaa, joten kauan on kytenyt tuo haave :)
      Sudenkorennot sopivat kyllä moneen juttuun, ei vain heijastimiin - missä ovat hyödyllisimmillään.

      Poista
  5. Kiitos haasteesta! Vastailen hetken tuumattuani! Vastauksiasi oli mukava lukea, taitaa kaikkien hääräävien toive olla saada lisää aikaa, kun pää on pyörällään ihania ideoita!

    Kylmät väreet värähtelivät, ihana kun pääsit kummitusta katsomaan, mulle se vielä kummittelee huikeana haaveena...josko oikein Lontooseenkin joskus sitä katsomaan pääsisi! Musiikki siinä on niin ihana ja tarina tietenkin! Näitä upeuksia...Oopperan kummitusta ja lyhentämätöntä Joutsenlampea haikailen joskus näkeväni ja kuulevani!

    Ihania sudenkorentoja olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, tuumailin minäkin aikani :) Niin se taitaa olla, että tekevän aika ei tule pitkäksi, päin vastoin, aika ei aina riitä kaikkeen!
      Ei ole huono haave tuo kummitus :) Mullakin kesti parikymmentä vuotta... ;)
      Kerran mietittiin tosissaan ystäväisen kanssa Lontoota ja josko samalla sitten tulisi tuo kummituskin nähtyä.
      Tämä nyt nähty versio oli kyllä erinomainen (tähän superlatiiveja, paljon), kansallisoopperahan oli saanut vapaat ! kädet tehdä oman sovituksensa. Paikan päällä tavattiin muutama asiaan perehtynyt, ja he pitivät tätä versiota parempana kuin tuota alkuperäistä Lontoossa näkemäänsä... Notta.
      Ja sama täällä, monta klassikkoa livenä on toivelistalla...

      Poista