19.10.2015

Pulleita palloja



Jos nurkilla kasvaa sammalta summuuta sen sukulaista väärissä paikoissa ja se on vaarassa tärveltyä (!?!), niin talteenhan se on haettava.

Väärän paikan sammaleet pääsivät sammalpallokokeilun kohteeksi.


Ja sisusta. Niin. Enpä taiteillut pajusta palloa vaan muotoilin kanaverkkoa sinnepäin pallomaiseksi. ja sulloin sisustaan vastaharavoitua lehtimoskaa... Hmmm. Tuskin kutistuvat kasaan tuolla sisustassa ihan heti.



Sammaleet sidoin pallojen päälle sidontalangalla. Kolme palloa päällekkäin seivästettynä keppiin ja keppi pystyyn kukkalaatikkoon.

Pallojen kaveriksi kokeilin muotoilla sammalsydämen, mutta niin, että sammal tuli kanaverkon sisäpuolelle.
Tikulla seivästetty niin ikään kukkalaatikkoon pystyyn.

Tiedä tuota onko tuo kanaverkko nyt niin kiva näkyvillä. Mutta hyvä tuota oli muotoilla, ronskinpaakin otetta kesti.

Onpa kokeiltu.




Tässäkin yhden lajin verkkopallokokeilu :) Toinen meistä voitti 2-1.


Kyllä nuo ruukutuspöydät on vaan kätsyjä. Mulla niitä on kaksin kappalein, yksi siellä ja toinen täällä :)
Vanhoista jostakin mistä lie kasattuja - ei niin kauniita, mutta asiansa ajavat.




Myskikurpitsa taittui keitoksi.
Kurpitsanpalat suolaveteen kiehumaan, taisin heittää sekaan pari pientä perunaakin. Sauvasekoittimella sileäksi ja tuorejuustoa sekaan. Maun tarkastus ja lautaselle. Omnomnom...
Niin oli kiirus lautaselle, ettei ehtinyt saada mitään kivaa lisuketta pinnalleen. Esim krutonkeja tai ruskistettua sienisipulisilppua tai rapsakkaa pekonimurua tai smetanaa tai... :)


Ei mulla muuta.




14 kommenttia:

  1. Onpa ihania pulleita palloja.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pullistusidea toimi - ainakin toistaiseksi :) :)

      Poista
  2. Aivan mahtavaa kun noi kakaratkin sais laitettua välillä tuollain verkon sisään pakettiin rauhottumaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) :) :)
      Toimiskohan tuo maalin verkko kovin kauaa...

      Poista
  3. Onneksi et tohkeissasi tökkinyt tikulla verkkopoikaa ;) joka tietysti voitti sut?!

    Mulla on jäkäläpalloja ollut koristeena, mutta aina joku käy jäkälät repimässä verkoistaan. Seurasin vasiten eilenehtoolla ja bongasin tuholaisen: raivohullu tilitantti repi apinanraivolla pallerojäkäliä pation pöytäasetelmasta lattialle. Katseli sitten tuhon jälkiä niin tyytyväisenä ja ruikkasi vielä loppukaneetiksi.

    Ei tuo verkko sydämessä ainakaan mua haittaisi, jos tommoisen joku mulle tekisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en toki mummin mussukkaa tökkinyt!
      1-1 tilanteesta poika keksi ovelan juonen (piti nopeuttaa loppuratkaisua) - seuraava joka saa maalin, voitti sen kolmannen erän ja koko potin. Se en ollut minä.
      Juu, kyllä ne lintuveitikat osaa - mulla on se puurunkomökki, jossa on sammalkatos (on jo kasvanut kiinni alustaansa!) - vaan kovasti kaljua kohtaa on tullut pienen läntin verran ja maassa nypittyjä sammalia (grrrr).
      Kyllä ne kirurgitkin verkottaa aorttaa, notta...

      Poista
  4. Ihanat sammaltyöt, tuo sydämen verkkohan on kaunis sen väri sopii hyvin yhteen sammaleen kanssa.
    herkullista kurpitsakeittoa, nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juu - kyllä se silmä tuohon verkkoon tottuu :)
      Kurpitsasoppa on kyllä hyvää, kuinka sitä(kään) ei sitten tule tehtyä useammin...?

      Poista
  5. Mun mielestä tuo kanaverkko tuossä sydämessä on piste iiiin päällä ja sopii tosi kauniisti, pallotkin ovat kauniita!

    Kyllähän sen tietty jo ilmeestäkin näkee kuka on kohdannut voittajansa! Eli sinun täytyy vielä reenata tuota maalintekoa...joskus ehkä voit voittaa...

    Ihanan näköinen keitto, mullakin on muutama kurpitsa odottelemassa jotta niistä keitto valmistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on omakin silmä tottunut tuolle kanaverkolle - eihän se toisin voisi ollakaan :)
      Pallot ovat saamassa pienet koristeet.

      Juu, treeniä tarvitaan - pallosilmään ja vastusta lisääntyviin älynväläyksiinsä :) :)

      Luulen, että keitoksi päätynee toinenkin kurpitsa - oli sen verran hyvää.

      Poista
  6. Kivoja kauniita palloja kaikki,varsinkin tuo poikapallero:) Ihana sydänkin. Minun on myös pitänyt jalkapalloa joskus pelata yhden poikapalleron kanssa. Hän hoki mulle,mummi juokse,älä löntystä ja mä koetin kaikkeni kipittää:) Sitten jos mä olin pääsemässä voitolle,niin yhtäkkiä säännöt muuttui.Sanottiin vain,että ahas,nyt on rangaistuspotku. Semmosia velikultia nuo pojanpalleroiset ovat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, poikapallero se vasta onkin kiva - kuten kaikki nuo mummien pikkupallerot :)
      Ja näin just, säännöt saattavat muuttua kesken kaiken - varsinkin jos mummi meinaa olla tosissaan ja voitolla ;)
      Sammalpallerot ovat saaneet muutosta - pitää napata uusintakuva... Se(kään) nyt kerrasta valmiiksi tullut... :)
      Otin muuten just äsken sun ohjeella tehdyn omenaraastekakun uunista ;) Vaikuttaa siltä, että siinä on taas yksi lisää idioottivarmojen luetteloon :D

      Poista
    2. Äläs ny leuhota sielä raastekakkuks kanssa. Tää megaidiootti sai sen lässähtämään niin maan perusteellisesti, että Intsu meinas tikahtua nauruunsa, kun kuvailin kakun tiukantaikinaista koostumusta ja varsinkin sitä rotanrepimää ulkonäköä. Aina ei voi voittaa, ei.

      Poista
    3. :) Jaa, mulla oli sitten sattumanvarainen ja erittäin harvinaislaatuinen onnenkantamoinen kakun teossa :p :)
      Mutta hui hai rotanrepimät - onhan sulla nyt jo kolme takuuvarmaa reseptiä!
      Eiliset sukutreffit olivatkin sitten osin nyyttärimeiningillä, joten ei tarvinnut kauheasti jauhoja mittailla - yks toi kentuckylaisen - oli jäänyt keskeltä melko kosteaksi, notta ;)

      Poista