Keittäisinkö meille perunan... ja valoa elämään

Syksyn perunasato nostettiin ylös lokakuun alussa. Sieltä tulikin varsin muhevan kokoista pottua...

Osa perunoista on sen verran kookasta, että yhdestä riittää melkein kahdelle särvintä :D
Perunalajikkeen nimi on Opera. Jos on peruna mahtipontinen, niin sitä on nimikin :)

Eikä täällä pelkät perunat saaneet mittaa tulitikkuaskista - kurpitsatkin kasvoivat perunan mittoihin... :D :D :D  Ehkä vähän isommiksi olisivat saaneet kasvaa...
Mutta olipa melko tasalaatuista kasvatusta vissisti :D

Jos omista kurpitsoista ei nyt ihan mahtisatoa tullutkaan, niin kaupasta löytyy; myskikurpitsaa ja hokkaidoa olen ostoskoriin lastannut tänä syksynä useaan otteeseen. Erinäisiä kurpitsakeittosovelluksia onkin tullut keiteltyä.
Joskus pelkästään kurpitsaa, joskus seurana porkkanaa ja/tai bataattia. Ja höysteeksi passaa valkosipulituorejuusto.

Ja vielä erästä syksyn herkkua on tullut askarreltua: kaalikääryleitä :)

Pannun kautta väriä pintaan ja uuniin muhimaan...

 

Että voi olla hyvää tuoreen puolukkasurvoksen kera...
Mutta kyllä näiden valmistaminen on sellaista väkertämistä, että harvoin tulee tehtyä. Pakkaseen kun viitsisi vielä yhden satsin vääntää. Täytteenä on seos, joka koostuu riisipuurosta, ruskistetusta jauhelihasta (hirven), sipulista ja silputusta kaalista (muutama lehti hajoaa aina keitettyä kaalia kuoriessa...).



Valotaulu

Innostuin se minäkin vihdoin ja viimein väsäämään tällaisen valotaulun. Meillä tälle oli selkeä paikka kun seinässä oli kapea ovi, jonka ei vienyt minnekään... tyhjä taustalevy vain. On joskus muinoin ollut komerona, vaan ei ole sitä virkaa toimittanut enää vuosiin.
Oven kohta piti levyttää ja häivyttää pois, mutta on leijunut vain suunnitelmana. No nyt ovi lähti ja tämä valojuttu tuli tilalle (kunnes koko seinälle keksitään jotakin muuta...).
Kehyksen kankaaksi hankin Vallilan Kelohonkaa mustavalkoisena. Leikkelin keskeltä sopivan palan niin, että mustat puunrungot jäivät pois.
Niittasin kankaan suht napakasti kehikkoon ja teippailin ledvalot taustalle.
Kehikko seinään ja kehykset ympärille.

On tuo nyt huomattavasti mukavampi katsella kuin se ovi... :)
Lopusta kankaasta ompelin sohvatyynyille uusia päällisiä.



Piipahdin tyttären kanssa Seinäjoen Käsityömessuillakin.
Olipa monenmoista, mutta tiukalla aikataululla mentiin ja lähinnä tyttären mielenkiintojen mukaan (trikookankaat ja lasten vaatteet...).
Mutta kyllä minäkin sieltä bongasin kaikkea mukavaa perässä kävellen :)

Mutta jäi mulle uus ompelukone matkasta mukaan, suht perusmallia. Tytär hieman patisti hankintaa (lienee kyllästynyt kun olen entisen toimimattomuutta moitiskellut... :D).
Merkkiuskollinen olen, entinen 33 v vanha ja saumurikin ovat Pfaffeja :)
 
Syksy lienee ollut kiireinen, kun tämä lokakuukin on taas lopuillaan...

Ja tytölläni on tänään synttäripäivä - onneaonnea <3
Saikin tänään yhden tunnin pidemmän juhlapäivän :)