Juu, joskus kyllä kakuttaa.
Ja kun itselle itseä varten ei viitsi leipoa (hyvä niin!!!), niin vieraita varten sitten.
Eikä hätiä mitiä, vaikka yksi vieraista olisi viljattomalla ruokavaliolla; jauhot vain vaihtoon - puhtaat välineet ja tarkkuutta, ettei pöllytä samalla kertaa normijauhoja.
No niin, leipomusinnostuksen alkulähteille: pari viikkoa sitten olimme tupareissa ja emännys oli tehnyt meille Brita-kakun. Erittäin Iso Maiskis!
Ja kun meille sitten oli tulossa vieraita (tuttuja), ja Brita oli mielessä edelleenkin, niin kulhot ja vatkaimet esiin ja teko-ohjetta googlettamaan. Tämän ohjeen mukaan tein:
http://www.valio.fi/reseptit/brita-kakku/
Jaoin paistuneen levypohjan kolmeen osaan (tarjoiluvati saneli muodon), kermavaahdot ja marjakimara puutarhan antimista kakkulevyjen päälle. Paitsi päällimmäiseen.
Rennoin ottein, ei tarvitse sievistellä - sehän passaa meikäläiselle.
Marjakimarassa oli mukana mansikkaa, saskatonea, vadelmaa, punaista viinimarjaa ja ostettua pensasmustikkaa.
Ja kun saimme vieraita (tuttuja) myös parin päivän kuluttua ensimmäisistä, niin sama kakku uusiksi, gluteenittomista jauhoista taas.
Britan seuraksi tein myös suolaisen piirakan, gluteenittoman niin ikään.
Ohjeessa kehuttiin pohjaa todella hyväksi, ja kommenttikentässä oli todettu sama asia, niin työn alle tämä ohje. Hyvä pohja olikin, ei mureneva, eikä kova. Gluteenittomien jauhojen kanssa värkkääminen kun ei aina ole niin yks yhteen normijauhoihin verrattuna. Pohjataikinaan lisätty juustoraaste auttoi varmaan asiaa...
Piirakkaohjeen nappasin täältä:
http://www.gluteenitontaleivontaa.fi/2012/08/kinkkupiirakka.html
Pohja:
100g voita/margariinia
1/4 tl suolaa
2 rkl kylmää vettä
½ dl juustoraastetta
Täytteeseen nyt laittaa kukin mitä laittaa, minä laitoin tällä kertaa näitä:
kesäkurpitsaa kuutioituna
kirsikkatomaatteja paloiteltuna
savustettua hirvenlihaa kuutioina
Ja päälle seos näistä aineksista:
1 prk kermaviiliä
2 munaa
1/2 dl juustoraastetta
hyppyselliset suolaa ja pippuria
sopivan vähän tinjamia :)'
Kun nyt on gluteenittomat framilla, niin tässä vielä nopsakka yhden sämpylän/leipäsen ohje:
1 muna rikotaan kuppiin
1/2 dl gluteenittomia jauhoja + olematonta vähäisempi hyppysellinen suolaa seataan kananmunaan
Kuppi mikroon -> 1 min. täydellä teholla.
Ps. kupin voitelu etukäteen helpottaa tiskausta...
Jauhoina käytin tällä kertaa hirssihiutaleita ja tummaa täysjyväriisijauhoa.
Tätähän voi tuunata mielensä mukaan miten vain, muun muassa ripauksella juustoraastetta, yrttejä...
Näppärästi yksittäinen sämpylä gluteenittomalle vieraalle - tai vaikka itselle.
Loppuun vielä tietoisku: kiinnitä kaupassa huomiota gluteenittomaan jauhovalintaan - eräskin tunnettumerkkinen kuohkea jauhoseos sisältää gluteenitonta VEHNÄtärkkelystä, joka ei käy keliaakikoille eikä vilja-allergisille. Ainesosa on mainittu jauhopussin tuoteselosteessa, mutta pussin tuotenimikkeessä mainitaan gluteeniton jauhoseos. Eihän vilja-allergikko/keliaakikko voi tietää, jos joku on tietämättömyyttään leiponut ko. jauhoista... Eikä vissisti viitsi kyläpaikassa pyytää näyttämään, mistä jauhopussista emännys on leipomukset tehnyt :)
Gluteeniton -merkintä muuttui muutama vuosi sitten. Ennen oli merkintä: luontaisesti gluteeniton, joka oli vissisti täysin puhdasta.
Leivontaintoa - gluteenittomasti tai ei. Täällä käy molemmat, toistaiseksi.
----------------------------------
Kesäkukat muhkistuivat, kun pilvet väistyivät aurinko-armaan tieltä hieman pidemmäksi aikaa :)
Vaan tässä ei-niin-muhkea. Venhoseni edustalle kylvämäni niittykukat kukkivat kyllä, mutta hieman harvahkosti. Ja kovasti pinkkivoittoinen siitä tuli..
Yksittäiset valkoiset ja siniset ruiskaunokit ja moniväriset unikot eivät juuri tuosta erotu.
No, kukkiva mininiitty se nyt on kuitenkin :)
Nukenkauluksen purkissa ei ole juuri muuta kuin juuria :) Mutta kukkaa pukkaa.
Kärhökin kauneimmillaan.
Marjasadosta tulee myös todella hyvä.
Mansikkaa on tullut yli odotusten vuosi sitten keväällä istutetuista taimista.
Vadelmaa, kirsikkaa, saskatoonea ja punaista viinimarjaa pursuaa puskista ja puista. Muutama mustaherukkakin on poimittu vuoden vanhoista puskista. Kun vaan pakastin vetäisi...
Jaaha, se olisi sitten loma kätelty, "sorville" mars ja takaisin ruotuun ajastamalla kello aamu(ja välillä ilta-)herätyksille.
Kelit olivat kyllä kohdillaan!
Hyvä vaan kun ei tullut vuoden takaisen kaltaista helleaaltoa, tämä likimainkin oli oikein riittävä.
Oi mitä herkkuja, ja ihanat kukat.
VastaaPoistaOnneksi ei tarvitse ihan joka viikko leipoa :) Paisuisi itse kuin pullataikina...
PoistaHokasin just, että pari kukkakuvaa on jäänyt sivulta - mihin lie...
Voi kiitos ohjeista. Tuota Britakakkua ei olekaan tehty pitkään aikaan. Pitäisikin kokeilla taas. Kaunis ja herkkä tuo sinun pieni niittysi. Sopii niin tuon venhosi viereen. Vai loma loppuu. No ainakin sinulla oli hyvät ilmat. Terkuin Liisa
VastaaPoistaOle hyvä vain. Monta kertaa nuo "vanhat" hyvät, perinteiset reseptit jäävät unholaan kaiken uuden reseptiikan tieltä.
PoistaNiin, onhan tuo herkkis niittynen, itseasiassa paremman näköinen luonnossa - kuva ei tee oikeutta, vaikka kuvakulmaakin hain sieltä ja täältä :)
Kaikki loppuu aikanaan, noh - hyvä olla ruodussa välillä :)
Ihania herkkuja! Vanhjoja reseptejä ei todellakaan kannata laittaa naftaliiniin, ennen rouvat tekivät herkutuksia myös voista ja kermasta...no voi joskus keventää toisaalta ja kiva kun jauhovaihtoehtoja jotka myös leipoutuvat hyvin, on saatavilla.
VastaaPoistaKauniita kukkia Sinulla! Pieni niitty on niin herttainen ja tuo tummaa seinää vasten oleva nukenkaulus! Ihana uimakoppi!
Kiitos kommenteista :)
PoistaJa sen verran ihania herkkuja, että tuli tehtyä kahdesti.
Samaa mieltä, että kyllä "vanhan ajan" leipomusohjeet on hyvä kaivaa esille aika ajoin - ovat niitä takuuvarmoja ja tuhannesti testattuja :) Raakakakun tekoa meinaan tosin testata lähiaikoina :)
Ja jauhovaihtoehdoista löytyy kyllä.
Nukenkaulus ja pitsikaulus samaten ovat kyllä kiitollisia ruukkukukkasia, eivät vähästä nuupahda.
Tuollainen uimakoppi on kyllä rantojen kaunistus :)
Mikä tämä ihana tötterörakennus on???
VastaaPoistaIhana "tötterö" on uima- siis oikeammin pukukoppi - tönöttää pohjanmaalaisella rannalla, dyynin takana merestä. On jotenkin niin nostalginen malli - tulee Hanko mieleen, vaikka onkin kaukana sieltä :)
Poistakaikkea ihanaa ... jotenkin niin ahkeraakin...
VastaaPoistaIhanaa on se, kun sä aina saat tuon ahkera-käsityksen näistä postauksista :)
PoistaNami, nami!
VastaaPoistaNo oli kyllä - ei parane kovin usein leipoa :)
Poista