Tällä kertaa pelastuskohteena on - ei iänkaiken vanha, mutta siinä ja siinä, etteikö 100-vuotisjuhlat alkaisi olla jo käsillä - kotikyläni puusepän (E. Nikula) tekemä talonpoikainen astiakaappi, joka oleili kotoni vintillä.
Kaappi tulee tyttärelle ja väri muttuu valkoiseksi. Jos kaappi tulisi omaan käyttöön, maalipinta lähtisi kokonaan pois ja puupinta otettaisiin esiin :)
Ensimmäinen hiontakerta on tehtynä, seuraavaksi kolot (ei montaa) saa pakkelia ja uusintahionnan jälkeen pohjakerroksen valkoista maalia. Kanssaoperoija sanoi, että tämä pääsee jouluksi uuteen kotiin ja saa näin aloittaa uuden elämän n. 40 vuoden vintillä huilaamisen jälkeen. Tosin tytär sanoi, ettei siellä vanhassa navetassa tarvitte asumaan ruveta tämän kaapin kera... :D
Leveyttä alakaapilla on 149 cm ja yläkaappi on hieman kapeampi ja sirompi muutenkin. Mutta päällekäin näille kertyy korkeutta kiitettävät 2 m ja 38 cm.
Helat oli kiinni millinpienillä ruuveilla - yhteen laatikkoon pitää etsiä uusi kahva ja yläkaapin oviin uusitaan lasit - läpinäkyvää jotakin.
Jestas sentään, mitä ihanuuksia!!!! Mulla on ollut tuollainen sänky, just samanlainen ja se rikottiin, kun kuljetettiin auton peräkärryillä ILMAN sitomista. Mutta on ihana kaappikin. Mä olen aivan hulluna vanhoihin talonpoikaishuonekaluihin.
VastaaPoistaAi kamala, notta sun ihanuus sai kyytiä ilman sitoomuksia... Kyllä muakin harmittaas. Kyllä näitä kannattaa säilyttää ja puunata uuteen uskoon, jos entinen elämä on saanut matkalla liiaksi kolhuja. Ehtaa puuta alusta loppuun, faneria vaan vähän taustalevynä.
VastaaPoistaSä siis oot löytänyt tuon kaapin nyt jostain. Onnittelut!
VastaaPoistaLähempää löytyi kaappi kuin lähin puhelin (likimain), eli mun koti-kodin (=isän ja äitin koti) vintiltä. Tulipahan kartoitettua antiikkikauppojen ja kirppareiden tarjonta :)
VastaaPoistaSiitä tulee niin hieno! Kyllä mun kelpaa...
VastaaPoistaKiva nähdä isän tekemä kaappi.
VastaaPoistaJa vielä ihanempaa että siitä tuli valkoinen.
:) Mukavaa Annu, että sait tämän nähtäväksi.
VastaaPoistaKyllä tuo kaappi onkin valkoisena kaunis, vaikka aluksi ajattelin, että puulle hiottuna olisi ollut paras. Alunperin se oli ootrattu vaalean hiekansävyllä (yläkaapin ylätaso oli alkuperäisenä), sitten se oli saanut jonkun hiekanvaalean maalikerroksen ja vielä tuon viininpunaisen.
Mahtaa se nyt valkoisena pysyä. Tai mistä sen tietää mitä tulevat sukupolvet keksii :) Mutta se on varma, että kaappi tulee näkemään vielä paljon elämää ympärillään.