29.10.2019

Lapsellista syksyä





Taivaalla suihki ja haapa suhisi tuulessa :)
Niin vain katosivat kuviot taivaalta ja värikylläiset lehdet puista...




Suuri salaisuus: suppispaikkamme!
Vaan ei tänä syksynä - ei suppiksen suppista, vaikka kuinka kontittiin maastossa.
Noh, mukaan tuli sammalta summuuta syysastelmia varten.






Pikkutytty osallistui innolla loppujen omppujen keruuseen, koska tietää jo, että kuivaamalla saa omppusipsejä - hänen herkkujaan.







Haravointihommatkin hoituivat kuin lasten leikki, satupolkuja satumetsään, ja kranssejakin tehtiin :D Ei sen tarvitse aina olla niin vakavaa puurtamista :)





Lokakuussa ollaan myös retroiltu, eli kaivettiin esille pikkuväen äiskän vanhoja kolehia kasarilta.



Ulkovarastoa siivotessa esille putkahti nurkasta pölyiset Oran rattaat. Pikkutyttyä nauratti kovin, kun kerroin, että hänen äitiään on näillä kärrätty - näytti peukkua kun kysyin, onko hyvät istua.
Nämä ovat olleet aikoinaan monen tutun mummilakärryinäkin, ja aina palautuneet takaisin. Pikkuväen kuskaamiskärryt ovat huomattavasti modernimmat, mutta kyllä näillä on puutarhakierroksia tehty pojan ollessa kärrykokoinen.




Sitten perehdytin tytyn View Master -"elokuviin" - hyvin viihtyi Mikki Hiiren syntymäpäivillä ym. Disney-hahmojen parissa :D. Nykyteknologiaan syntyneille varsin hauskaa vaihtelua :)




Pojan kanssa paneuduttiin äiskänsä vanhaan Junior Leonardo, piirrä ja arvaa -peliin.
Muutamat kohdalle osuneet sanat olivat nykylapselle hepreaa, kuten Urho Kekkonen :D






Retroilua se on tämäkin; kaurakeksejä, tosin pikkutytyn omalla twistillä - koristeli tarkoin lusikoidut keot nonparelleilla ennen uuniin menoa :D <3
Pitää hommata ensi treffeille piparitaikinaa, koska kauliminen ja piparimuotit ovat kiinnostavinta puuhaa leipomisessa :)



Lokakuu meni siis mukavan lapsekkaasti, eipä ole juuri tuftaukset summuut kässärit edistyneet - vaan niitä ehtii toistekin :)


Kässä se on tämäkin, tyttären ystikselle väsäsin viime vkl:na halloween-kampauksen, ei ollut kovin tarkkaa miten asetteli nutturat ja seitit :D Nuorisolla oli kyllä melkomoiset meikit ja asusteet :o


Ja pikkuväen äiskälle on toivoteltu syntskionnelit <3 - silloin aikoinaan oli lunta reippaasti, tänään hentoinen kerros valkoista kuuralunta.






29.9.2019

Syksyn satoa ja sattumia



Mukavasti vaan aika kuluu edelleenkin, teki sitten jotakin tai oli tekemättä.
Pääsääntöisesti syyskuu on ihan sama asia kuin säilöntäkuu... Purkkeja ja pulloja saa pestä ja kuumentaa. Mutta kyllä niille täyttettäkin tulee.


Nämä sipulivarsien kukat ovat vaan aina yhtä kauniita, symmetrisen pyöreitä ja pikkukukkaisia.
Ja sipulit ovat jo varsista kuivahdettuaan kierretty laatikoihinsa.

Samoin ovat perunat laareissaan, Annabellaa, Siikliä, Operaa ja Bellarosaa.
Ylitarjontaa on viety sukulaisille ja tuttaville.




Pihlajanmarjahyytelöä en aikonut tehdä, mutta kun kävimme karsimassa eräässä sukulaispaikassa ylikasvanutta pihlajaa, jonka oksat notkuivat pullean punaisia marjoja, niin... noh, ei kauaakaan kun mehumaijassa oli riivityt marjat porisemassa... :o
Minkäs teet, hyytelöä purkkeihin :D




Omenasato otti ja yllätti täysin, kaksi omenapuuta Huvitus ja Pirja tuottivat ultimaalisen sadon. Pusseittain niitä katosi työkavereille, mutta silti niitä vaan riitti.
Tuo Pirja varsinkin oli todellinen yllätys, vuosi sitten tuotti varmaan sen viisi omenaa, mutta nyt saavillisen ja toisen päälle. Oksat notkuivat, omena oli isoa ja priimaa, ja erinomaisen makuista, parasta kesäomenaa mitä olen kuunaan maistanut.
Eli omppuhilloa ja -sosetta, parit omppupiirakat pakkaseen, nyt lopuista tein maijalla mehua ja kuivatin omppusipsejä kuivurilla.
Niin ja toiskassa on vielä Valkea kuulas ja Punakaneli...





Boysenmarjoja tuli hyvin, ja suurin osa ehti kypsyäkin. Loput vei ekat yöpakkaset...



Mä olen ollut vähän myöhäsyntyinen tuon lipstikan/liperin kanssa.







Vaan nyt, tänä syksynä, olen ottanut koko lipstikkapuskan haltuuni - kasvoi niin isoksi, ettei sitä voinut ohittaa...:D
Kuivuri on pohuuttanut lehdet kuiviksi ja purkeissa on hiennonnettua lipstikkaa, osa sellaisenaan ja osa suola-lipstikka -sekoituksena.
Sikke Sumarin ohjeella tein kokeeksi pellillisen lipstikkamausteisia perunoita. Piti sitten tehdä uusiksi heti seuraavana päivänä.
Eli pyörittelin halkaistut perunat oliiviöljy-lipstikka-suolaseoksessa ja paahdoin uunissa 200 asteessa n. 40 min.



Ja kun Sikke Sumarin ohjeisiin päästiin, niin tässä vielä yksi:


eli kaalilaatikko äitinsä ohjeella.
Tavanomaista hieman työläämpi, mutta älyttömän hyvää.

Lisa-äidin kaalilaatikko

1-2 kaalinpäätä koosta riippuen (mutta kaalia pitää olla tarpeeksi)
nokare voita ja loraus öljyä
2 porkkanaa kuutioina
2 sipulia pienittynä
2 valkosipulinkynttä pienittynä
500 g hyvää jauhelihaa
muutama reilu hyppysellinen meiramia tai timjamia
2 dl keitettyä riisiä
hyvä loraus soijaa (älä jätä tätä pois, tässä tarvitaan soijan umamia)
5 dl vettä ja lihaliemikuutio
2 dl kermaa
1-3 rkl tummaa siirappia
korppujauhoja
meiramia
suolaa
pippuria
1. Kuullota isossa padassa voin ja öljyn seoksessa sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Lisää pikkuhiljaa pilkottua kaalia niin, että lisäät seuraavan satsin vasta, kun edellinen on hieman ruskistunut, mausta suolalla ja tilkalla soijaa. Maista.
2. Paista toisella pannulla jauheliha voissa, mausta sekin suolalla, pippurilla, meiramilla ja soijalla. Maista tässä vaiheessa, että makua on tarpeeksi, sillä maku miedontuu uunissa.
3. Lisää kaalipaistokseen lihaliemi, siirappi ja kerma. Yhdistä kaalipaistos, riisi ja jauheliha uunivuoassa ja maista taas. Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 180-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan niin, että korppujauhot ovat ruskistuneet ja että laatikon pinta on kaunis ja rapea.

https://www.iltalehti.fi/pippuri/a/2016010720922255

Muutoin tein ohjeen mukaan just eikä melkein, korppujauhot vain jätin pois.



Vielä kun selättäisi tuon tomaattisadon, niin syyssato olisi paketissa.
Tomaattien kasvustoa olen karsinut ronskilla kädellä, vielä nyt alkuviikosta leikkelin kukkivia oksia pois ja lehtiä en jättänyt enää montakaan jäljelle. Taidan ottaa loput vihreät tomaatit sisälle pimeään kypsymään.
Vannoin, että ensi vuonna en laita kuin minimaalisen määrän siemeniä kasvuun.
Saas vaan havaata miten käy.



Vaan on se elämä muutakin ollut kuin säilömistä!


Ystisviisikko oli koolla, meillä tällä kertaa. Tein flikoolle kaalikääryleitä syyssadonmaistajaisten merkeissä. Hupaasta oli kuten aina.


Ihmiset ovat ikääntyneet, syyskuussakin:


 Meidän 10 veetä <3 käytiin vielä moikkaamassa iltapäivädinnerin merkeissä.


 Ysikymppiset seuraavaksi, tosin siinä oli siskokset 40 ja 50 veet :)


Ja meidän häjy poika, eli mun pikkuveli pyörähti myös tasalukemille :o
Mutta miten, kun mä kun oon vasta 25.



Tämäkin säilöntätouhu kesti pitkään, tänään vasta sammui kuivaaja viimeisen satsin myötä.


Jos elämä menisi niin kuin ajattelisi, niin huomenna maanantaina kohteena olisi lämmintä, vaan ystispariskunnan toinen jäsen sai lentokiellon. Peruimme kaikki matkamme ja myötäelämme tässä hetkessä. Jahka tilanne sallii, niin uusia matkoja tulee myöhemminkin, ja tarviiko sitä niin aina lennelläkään - maapallo kiittää kun ei niin usein ole pää pilvissä.
Hyvä on olla jalat maassa.





Ps. Onko tuftaus tuttua?
Makramee jäi paussille ja tuftaus tuli tilalle :D Oiskohan ensi kerraksi jotakin näytettävää... :o






30.8.2019

Kesäaikaan vaan olo makeeta on






Vaikka kesäkukkaset porskuttavat edelleen hyvin, niin osa kupsahti jo, vaan tilalle löysin iltatorilta rehevän kokoiset hopealangat. On kyllä muhkeat, kolme kappaletta kotiutin.



Kesää pikakelauksella




Asuntomessut Kouvolassa, tarkemmin Korialla. Kävimme tuolla heti asuntomessujen avajaispäivänä. Korialla olen asustellut aikoinaan 4 vuotta, joten tuttuja kulmia koluttiin samalla. Asuntomessualue oli rakentunut entisen Pioneeripataljoonan ja nykyisen Pioneeripuiston kupeeseen. Samalla reissulla tapasimme huudeilla asuvia tuttavia.



 Perinteiset kalajuhlat talkoiltiin heinäkuun puolivälissä.



Piipahdimme muutamissa näyttelyissä, tässä Miina Äkkijyrkkää Lohtajalla Jukkolan Navetan juhlatilassa, joka oli muuntautunut galleriaksi kesän ajaksi.



Elokuun puolivälin tähtijuhlat: 10 vee ja 3 vee juhlivat 3 veen oikeana päivänä. 10 vee täyttää syyskuun alkupuolella virallisesti, mutta säästi kuulemma sukua ja päätti juhlia omat synttärinsä ennakkoon samoilla kakuilla.
Kouvolan reissulta löytynyt nukkekoti viihdytti molempia :)
Tämä mummi väkersi enkelten ja kahden suklaan kakut tarjoilupöytään.



Kesän makeat palat.
Tomaatteja, juu, niitä riittää...
Boysenmarjat/karhunvatukat kypsyvät hissuksiin, muutama kerrallaan. Maku tulee marjoihin kun saavat oleentua päivän poimittuna.
Kirsikkasato yllätti, muhevia, meheviä ja paljon - pari vuotta sitten reilusti leikattu puu yllätti...




 Pohjan Jätti on kyllä todellinen jätti mustaherukoiden klaanissa!




Huvitus ja Pirja - omenoita on yli tarpeen, aamusta pari tuttavaa kävi ja veivät mennessään pari sangollista ja pussillista - eipä juuri huomaa sadon huvenneen...
Yli tarpeen on myös perunaa ja punaista viinimarjaa (sitä on aina liikaa).

Vaan yhtä ei ole: kanttarelleja ei nouse, oli liian kuivaa. Vaan ei voi tietää, josko vielä putkahtaisi kun välillä sateleekin...



Toisaalta sitä vettä ei tarvita nyt hetkeen, kun puintikausi on kiivaimmillaan...




Viimeisin villitys: makrameesolmuja.
Hyödynsin niitä väkertämällä avaimenperiä ja avainkaulanauhoja työkamujen läksiäis- ja synttärilahjojen lisukkeiksi kera puukorttien.
Vielä innostin paria muuta työkamua huovuttamaan palloja, ja väkersin yhden kaulalle "helmet" :)
 Amppeliakin harjoittelin, mutta minikoossa, lasipallo sai siitä pidikkeen.
Tosi kivaa puuhaa, pitää vielä opetella muutamia solmuja.

Mukavaa elokuun loppua ja huomista huvilakauden päätöspäivää <3




24.7.2019

Pohjois-Norja, pohjoiskalotti



Hups heijaa, viimeinen kesälomaviikko on jo hyvässä vauhdissa.
Monenmoista tapahtumaa on kyllä ollut.

Kesälomareissu Pohjois-Norjan kalottialueelle tehtiin heti heinäkuun ekalla viikolla.
Postaus reisusta jäi vaan vähän vaiheeseen perhepiirissä sattuneen sairaustapauksen vuoksi. Mutta nyt kun tilanne on jo paremmalla tolalla, niin tämäkin juttu luistaa taas.

Heti lomani toisena päivänä siis pakattiin auto ja lähdettiin kohti Pohjois-Norjaa.
Reissureittimme Pohjanmaalta kulki E8 pitkin Tornio-Kilpisjärven kautta rajan yli.


Ohikulkumatkalla poikkesin nopsaan Tornion rajaostoskeskuksen KooKengässä: menin hakemaan ennalta katsomiani tiettyjä Riekerin tennareita, mutta toisenmoisten kanssa tulin kaupasta takaisin :) - tosi hyvät nekin.


Pohjoiskalotin alue alkaa yksinkertaisesti Napapiirin pohjoispuolelta.


Siellä siintää Kilpisjärvi ja Saana vas. - Enontekiön kunnassa Kilpisjärven rantamailla Suomi-neidon käsivarren peukalossa.


Vaikka nykyaikana on hyvät navigaattorit kännyköissäkin, niin haimme ennen starttia Kilpparin luontokeskukselta täsmäkartan - siitä pystyi paremmin havainnoimaan (ja suunnittelemaan) isompaa kokonaisuutta kuin navigaattorin tai kännykän pieneltä näytöltä.







Ja eikun rajan yli, missä alkoikin oitis lumihuippuisten esiinmarssi.

Ajettiin rajalta ensin Norjan Yykeänperälle/Skibotn’iin saakka, mistä käännös oikeaan E6:lle jäämeren rantoja pitkin Olderfjord’iin saakka. 


Huikeat Lyngenin ”alpit” Yykeänvuonon rannalla.








Altassa oli oikein mukava mökkikylä - "meidän" mökki oli näitä kuvassa olevia modernimpi ja omassa rauhassa, ei ollut niittynurtsia katolla :(

Olderfjord’ista oli reilu poikkeama E69 pitkin Euroopan pohjoisimman tien päähän Nordkapp’iin.
Nordkapp'ia vielä hieman pohjoisempana sijaitsee Knivskjellodden, vaan siellä maisemat ovat kuulemma (?) vaatimattomammat, ja patikkareitti sinne on n. 8 km suuntaansa -sään pitäisi olla kyllä takuuselkeä, että sinne tulisi lähdettyä.
Reitti Nordkappiin kulkee kauniin ja jylhän maiseman halki Porsangerista Magerøyan saarelle.




 
Ainoalla Nordkapp'iin johtavalla tiellä oli viisi tunnelia, joista pisin on 6,9 km ja on syvimmillään 212 metriä merenpinnan alapuolella, notta.

Harmillista oli, että sakea sumu ja usva peitti tienoot, eipä juuri saanut kuvaa merelle päin...
Mutta Nordkapp'in maamerkki, iso rautakehikkoinen maapallo otettiin kämmenelle :)


Piti ottaa postikorttikuva havainnollistamaan tätä jyhkeää kalliota. Tuolla päällä me tepasteltiin.


Nordkapp’in löytö oli havainnollistettuna vitriineissä Nordkapphallenissa. Viimeisen kuvan otin oikeasta kallion uomasta, mistä löytäjät aikoinaan kapusivat ylös...
Alueella olevassa Nordkapphallenissa on mm. näyttelyitä, ravintoloita, matkamuistomyymälä ja panoramateatteri, missä filmi esittelee Nordkapp'in neljää vuodenaikaa.

Noh, emme jääneet alueelle odottamaan sumun hälvenemistä, joten paluu samaa reittiä takaisin Odersfjord’iin ja täältä Porsanger’iin, minkä jälkeen jatkettiin matkaa yhä jäämeren rantoja myöten, mutta tiellä nro 98 Tenoon saakka. 

 Ruohokanukkaa kanjonille vievän reitin varrella.


Tuosta alkaa Teno-joki.

Poroja näkyi tietty siellä täällä, mutta harvemmin lampaat olivat teillä tepastelemassa :D


Tuosta sillasta Tenon kylästä olisi päässyt Suomen puolelle Nuorgamiin, vaan ei menty. Jatkettiin vielä matkaa Norskin puolella.
Tenon ja Nuorgamin Suomineidon pohjoisimman päänupin paikkeilla tie vaihtui taas E6:ksi.

Kuvassa oik. on Tenojoessa kutrejaan uittavan Suomi-neidon pohjoisin päänuppi Nuorgamissa. Koska Norjan puolen vastarannalla nupin kohdalla oli niin tiheää pusikkoa, eikä autolle paikkaa pysähtyä, niin kuva piti ottaa ensimmäiseltä mahdolliselta aukiolta :o
Mukava se oli tuokin nähdä omin silmin.
Tästä ajelimmekin edelleen Norjan puolta Utsjoen rajan ylityskohtaan. 



Vaihdoimme varmuuden vuoksi Kilpisjärvellä vähän ekejä Nkr:ksi, joita ei juuri tarvittu - tuhlattiin ne loput Nkr sitten Utsjoen puolella Uulan Säästön rajanylityskaupassa.

Utsjoelta E75 vei Inariin, Ivaloon, Saariselälle, Sodankylään, Rovaniemelle, mistä ajelimme Kemiin ja iltahämärissä olimme takaisin Pohojanmaalla 👍🏻

Inarinmajapaikkamme mökkikylä oli Inarinjärven rannalla, siksipä se vauhdissa valittiinkin yöpymispaikaksemme.


Ja kuinka ollakaan, Saariselän Kiilopäälläkin oli sumua ja usvaa... Käytiin sitten tutkailemassa Souvenir Shopin tarjontaa.


 Rovaniemellä ei näkynyt joulupukkia jaloittelemassa, taisi olla jossakin sisätiloissa.


Siinä oli yhdenmoinen iglukylä... Santa's Igloos Arctic Circle. Sieltäpä sitä on mukava katsella revontulia, jos sattuu osumaan kohdilleen.


Ja samaan aikaan Rovaniemellä oli myös ferrarien kokoontumisajot. Ajellessaan Etelä-Suomea kohti, osa näistä virkeistä (?) kuskeista oli saanut roimat ylinopeussakot - näin iltapäivälehdet uutisoivat. Suomalaiset nopeusrajoitukset lienneet olleet varsin vieraita merkintöjä vierailijoille... :)



Pääosin reittimme Norjan puolella kulki siis Finnmarkin maakunnassa.
Yöpymiset varasin matkan varrella bookingin kautta sitä mukaa kun alkoi tulla aavistus, minne voitaisiin jäädä ja nämä seuraavat osuivat meidän reitille:

1. Kilpisjärvi/Lapland Hotels Kilpis
Täällä tunnelma oli kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Jos paikat ja nurkat olivat nähneet hieman elämää ja menneessä ajassa, niin henkilökunta oli nykyajassa; palvelu ja ruoka tosi hyvää. Oikein kiva kokemus.


2. Alta/Alta Camping
Alueella oli vierekkäin kolme samantyyppistä leirintä/mökkialuetta, sinne mentiin, missä oli tilaa. Alue oli siisti ja mökki moderni, hyvin varusteltu ja tilava 6:lle. Miinuksena: suihku kasteli koko kylppärin.


3. Børselv/Bungalåven by Traveling Tellervo
Tällä suunnalla majapaikat olivat vähissä, joten tällaiseen lähes maatilamajoitustyyppiseen pihapiiriin tultiin ja vinttikamari oli se, mikä oli vielä jäljellä :)
Tunnelma oli kuin mummolan vintillä :D ja aamusuihkussa saatiin käydä pihasaunan pesutilassa ja aamupalan sai tilauksesta, varsin kattava olikin.
Paikassa oli nuori, suomea murtaen puhuva tyttö ohjaksissa, touhussa mukana oli myös isänsä, joka kertoi vanhempiensa muuttaneen Suomesta Norjaan "joskus sata v. sitten", apuna oli lisäksi Japanista kotoisin oleva nainen, joka kertoi alueella olevan talvella paljon lauhempaa kuin mitä Suomen Lapissa on - jäämeren rannalla kuvittelisi olevan toisin.


4. Inari/Holiday Village Inari
Inarin majapaikkamme osoittautui kompaktiksi mökkikyläksi Inarijärven kauniilla rannalla.
Mökki oli modernisoitu, erittäin kompakti. Vessa/suihkutila oli niin pieni, että lattiakaadon vuoksi vesi olisi voinut valua suoraan ulko-ovelle - siltä ainakin näytti, säästettiin siis vettä (ja kun illalla myöhään päästiin jo omaan pihasaunaan :D). Alueelle rakennettiin lisää mökkejä ja paikka näytti olevan suosittu, hyvällä paikallakin. Ja hauskaa oli kun vastaanotossa oli aitohärmäläinen vastassa :)


Vielä pari eväskuvaa reissulta:

Ylh. vas.: todella herkullinen annos nieriää Lapland hotel Kilpiksessä; savuvoi ja tilliöljy kruunasivat tämän. Miehellä käristys ja muusi.
Ylh. oik.: Altassa tuli vastaan (tai piti kavuta kakkoskerrokseen) moderni ja hyvä lounaspaikka. Mies otti paikallisia Finnmarkin alueen lihasta tehtyjä pyöryköitä, herkullisia. Mulla yleispätevä kanariisi-annos - tosi maukas.
Alh. vas.: Nordkapp'issa halusin maistaa kuningasrapua; kyllä tiesi, että on jäämerellä - tuo jäämurskan määrä oli melko kattava vrt. rapuun... :D Miehellä oli reilumpi Finnmarkin pihvi.
Alh. oik.: maailman tuorein ja paras graavilohisalaatti <3 Kirjaimellisesti lohi ihan suli suussa! Toisella tavis, mutta kuulemma tosi muheva hamppariannos. Olderfjord Hotell Restaurant, Russenes Kro. Suosittelemme.


Tuliaisiksi toimme - noh, mitäs muutakaan kuin Tenojoen lohen tietty - ei ongittu sitä itse, vaan haimme sen Tenon kalatukusta :) Meillä oli autossa kylmälaukku, ja se kun oli virrassa koko ajan, niin tosi kylmä oli vielä kotiin tullessakin puolentoista vrk:n reissaamisen jälkeen.
Lisäksi ostimme norjalaista ruskeaa makeaa juustoa, siivuina ja palana. Erilaista, varsin hyvää vähän kerrallaan. 


Niin, ja tietty mukaan tuli vähän kiviä pihamökin pöydälle reissumuistoiksi. :o


Meillä oli mukana pakettiautossa omat peitot ja tyynyt, vaikka liinavaatteet olisivat riittäneet (ja oli meillä varuulta autossa patjakin ja vaikka ja mitä, jos jotakin olisi sattunut tien päällä...).
Ollaan todettu jo aikoja sitten, että liinavaatteiden lisäksi tyynyt kannattaa kyllä ottaa AINA mukaan, meni minne meni, kyllä ne niin kulahtaneita ja littanoita ovat joissakin paikoissa :D :D


Tuumasimme heti aluksi, että tämä olkoot sellainen "harjoitus- ja tutustumiskäynti"; ajelimme ennalta mietityn reitin (suurin piirtein), pysähdyimme huikeissa maisemissa ja välillä jalkauduimme maastoon, mutta emme vaeltaneet mitään pidempää reittiä. Poikkesimme mielenkiintoisiin kohteisiin ja totesimme, että kyllä täällä saisi aikaa kulumaan hurjasti paljon kauemminkin kuin tämän viisi päivää, joista meno ja paluu Suomen puolella veivät päivät suuntiinsa.

Lofootit ja Tromssa, kalastusreissu Tenolla, kylläpä niitä tuli vaikka ja mitä mieleen, missä voisi vielä reissata.

Mutta, näin vain sain hillittyä itteni (?), enkä ladannut koko kuvakavalkaadia framille :D
Olemme käväisseet myös Kouvolan asuntomessuilla Korialla, jossa olen asunut 80-luvun puolivälissä 4 vuotta. Ja kalajuhlatkin talkoiltiin viime viikonloppuna... vaan niistä postaan myöhemmin, ettei tule tätä laajempaa kuvaähkyä :)



Niin ja ne tomaatit - saa vissiin elokuussa lähteä torille myymään... :o


Tiedän suurin piirtein, minkä väristä pitäisi mistäkin viidakon kulmasta putkahtaa, punaista, keltaista, oranssia, melkein mustaa... Muotojakin on ainakin kolmea eri sorttia...


Helteet tulivat sitten tällekin heinäkuulle, nautitaan niistä nyt, tai koetetaan viilentyä tilanteen mukaan.