Uutta kohti

Joulukuu tosiaankin vei mennessään.
Mihin lie aika mennyt, mutta jotakin touhua lienee ollut kun nyt ollaan jo vuoden viimeisessä päivässä.

Omat tekemiset olivat niitä normeja: makrameeta, vähän sukkaa ja sellaista, mutta ajattelin näyttää tässä tuon mieshenkilön iltapuhdetuotokset: 

Kaikki lähti siitä kun pikkutytty oli kirjoittanut joulupukille, että nukkensa tarvitsee oman sängyn... Noh, sai vanerista tehdyn kehdon ja barbit saivat ohessa kerrossängyn :)
Ja sorvi lauloi kynttilän jalkoja. Ja jämälaudoista ilmestyi vielä kuusipuu. Ilmankos viihtyi iltoja pajassaan niin hyvin :D Onse kätevä, kun vaan aloittaa :)

Ollaan me tehty sisäkattoremppaakin joulukuun vapailla, että työkaluja on ollut levällään.

 

Pikkuväen kanssa tehtiin piparit itsenäisyyspäivänä. Jouluaattona vieraillut joulupukki sai perinteisesti joulupukkipiparit kotiin viemisiksi :) Poika aloitti aikoinaan tämän perinteen omatoimisesti, ja on opettanut pikkusiskolleen saman tavan <3

Pikkutytyn päiväkodin joulujuhlassa ehdittiin vierailla. Oli elementissään ja esiintyjän vikaa näyttää olevan <3

Yhdet joulumarkkinat kierreltiin. Monenmoista oli tarjolla; joulupolku, ruoka- ja käsityötarjontaa mm.

Joulukukkaset ovat kyllä ihania, niitä ostin ja sain lahjaksi. Näistäkin on iloa vielä pitkään.

Kiitos tästä vuodesta <3 - onnea meille kaikille vuodelle 2020!

Vuodenaika, joka vie mennessään

Tämä marraskuu on yleisesti ottaen sellainen väkerryskuukausi.
Nyt on pohdinnassa, että tehdäkö joulukortteja vai ei...
Viipyillyt postilakko tuuditti siihen kuvitelmaan, että turha miettiä joulutervehdyksiä postitse. Ja nyt kun se lakko loppui, niin iski ihmetys, että ehtiikö tässä enää askarrellakaan!
Mutta kyllä se on joka vuosi muutama kortti väkerrettävä, että alkaa tuntua joululta :) Ilmankos on ollut niin outoa kun pöytäpinnat ovat olleet vailla liimoja ja paperisilppua ym. sälää :D
Jos jollakin hyvin simppelillä mallilla syntyisi muutama...



Tämän ison kranssin pohjan olen pyöräyttänyt jo muutama vuosi sitten.
Välillä siinä on ollut havuja ja valoja, tai pelkästään valonauhaa.

Nyt laitoin siihen vain minimalistisen vähän pihtakuusen havuja toiselle reunalle.



Ja se tuftaus - tosi mukavaa hommaa, ja tämäkin harraste, joka vie mennessään.

Hyvin vain vähäeleiset olen toistaiseksi kelpuuttanut esille.
Vaatii perehtymistä, ja nimenomaan muotokieleen.
Nämä minitekeleet pääsivät Ikean vanhoihin puukehyksiin. Olivat siniset alunperin, mutta spreijatenhan väri vaihtuu vikkelään.

Tarvikkeet tuftaukseen hain jo aiemmin syksyllä Kauhavan Lankavasta, tuftausneula ja pohjakangasta, mitä myydään pakalta. Kehikko pitäisi kyllä olla tukevampi, ja jalallinen, kuin tuo kuvassa oleva - mitään isoa työtä tuolla ei kyllä tarvitse suunnitella tekevänsä.
Välineurheilua se on tämäkin siis :D



Eniten aikaani olen kuluttanut makrameen parissa, se se vasta viekin mennessään - on niin paljon solmuja, mitä ottaa haltuun...
Kyllä alkaa olla purnukat punottuja, pitää kohta ottaa esille täysinäiset säilykepurkit ja punoa nekin... :)

Ja kun innostus iskee, niin materiaalilla ei ole niin väliä, tässäkin villalangasta syntyi tälle pullolle lämmike :) Ei paras punontamatsku.

Näillä pienillä tekeleillä on varsin mukava harjoitella erilaisia solmuja.

Ja jo vähän joulua kukkasinkin, mutta hillitysti (vielä).
Huonekuusi ja tulilatva tosin sopivat mihin tahansa vuodenaikaan.
Vanhat kapat pääsivät framille, ja näyttävät varsin mukavilta omaan silmään.
Villalangasta joskus virkkaamani "pitsiliina" passaa näitten rouheitten seuraksi. 


Joulukalenterin eka luukku aukeaa huomenna, eli itsenäisyyspäivä on just - Onnea Suomi ja suomalaiset.

Ja tänään tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä.
Kunpa sellainen ei koskaan enää toistuisi.

Joulutunnelmiin :)

Lapsellista syksyä

Taivaalla suihki ja haapa suhisi tuulessa :)
Niin vain katosivat kuviot taivaalta ja värikylläiset lehdet puista...

Suuri salaisuus: suppispaikkamme!
Vaan ei tänä syksynä - ei suppiksen suppista, vaikka kuinka kontittiin maastossa.
Noh, mukaan tuli sammalta summuuta syysastelmia varten.

Pikkutytty osallistui innolla loppujen omppujen keruuseen, koska tietää jo, että kuivaamalla saa omppusipsejä - hänen herkkujaan.

Haravointihommatkin hoituivat kuin lasten leikki, satupolkuja satumetsään, ja kranssejakin tehtiin :D Ei sen tarvitse aina olla niin vakavaa puurtamista :)

Lokakuussa ollaan myös retroiltu, eli kaivettiin esille pikkuväen äiskän vanhoja kolehia kasarilta.

Ulkovarastoa siivotessa esille putkahti nurkasta pölyiset Oran rattaat. Pikkutyttyä nauratti kovin, kun kerroin, että hänen äitiään on näillä kärrätty - näytti peukkua kun kysyin, onko hyvät istua.
Nämä ovat olleet aikoinaan monen tutun mummilakärryinäkin, ja aina palautuneet takaisin. Pikkuväen kuskaamiskärryt ovat huomattavasti modernimmat, mutta kyllä näillä on puutarhakierroksia tehty pojan ollessa kärrykokoinen.

Sitten perehdytin tytyn View Master -"elokuviin" - hyvin viihtyi Mikki Hiiren syntymäpäivillä ym. Disney-hahmojen parissa :D. Nykyteknologiaan syntyneille varsin hauskaa vaihtelua :)

Pojan kanssa paneuduttiin äiskänsä vanhaan Junior Leonardo, piirrä ja arvaa -peliin.
Muutamat kohdalle osuneet sanat olivat nykylapselle hepreaa, kuten Urho Kekkonen :D

Retroilua se on tämäkin; kaurakeksejä, tosin pikkutytyn omalla twistillä - koristeli tarkoin lusikoidut keot nonparelleilla ennen uuniin menoa :D <3
Pitää hommata ensi treffeille piparitaikinaa, koska kauliminen ja piparimuotit ovat kiinnostavinta puuhaa leipomisessa :)



Lokakuu meni siis mukavan lapsekkaasti, eipä ole juuri tuftaukset summuut kässärit edistyneet - vaan niitä ehtii toistekin :)

Kässä se on tämäkin, tyttären ystikselle väsäsin viime vkl:na halloween-kampauksen, ei ollut kovin tarkkaa miten asetteli nutturat ja seitit :D Nuorisolla oli kyllä melkomoiset meikit ja asusteet :o


Ja pikkuväen äiskälle on toivoteltu syntskionnelit <3 - silloin aikoinaan oli lunta reippaasti, tänään hentoinen kerros valkoista kuuralunta.

Syksyn satoa ja sattumia

Mukavasti vaan aika kuluu edelleenkin, teki sitten jotakin tai oli tekemättä.
Pääsääntöisesti syyskuu on ihan sama asia kuin säilöntäkuu... Purkkeja ja pulloja saa pestä ja kuumentaa. Mutta kyllä niille täyttettäkin tulee.

Nämä sipulivarsien kukat ovat vaan aina yhtä kauniita, symmetrisen pyöreitä ja pikkukukkaisia.
Ja sipulit ovat jo varsista kuivahdettuaan kierretty laatikoihinsa.

Samoin ovat perunat laareissaan, Annabellaa, Siikliä, Operaa ja Bellarosaa.
Ylitarjontaa on viety sukulaisille ja tuttaville.

Pihlajanmarjahyytelöä en aikonut tehdä, mutta kun kävimme karsimassa eräässä sukulaispaikassa ylikasvanutta pihlajaa, jonka oksat notkuivat pullean punaisia marjoja, niin... noh, ei kauaakaan kun mehumaijassa oli riivityt marjat porisemassa... :o
Minkäs teet, hyytelöä purkkeihin :D

Omenasato otti ja yllätti täysin, kaksi omenapuuta Huvitus ja Pirja tuottivat ultimaalisen sadon. Pusseittain niitä katosi työkavereille, mutta silti niitä vaan riitti.
Tuo Pirja varsinkin oli todellinen yllätys, vuosi sitten tuotti varmaan sen viisi omenaa, mutta nyt saavillisen ja toisen päälle. Oksat notkuivat, omena oli isoa ja priimaa, ja erinomaisen makuista, parasta kesäomenaa mitä olen kuunaan maistanut.
Eli omppuhilloa ja -sosetta, parit omppupiirakat pakkaseen, nyt lopuista tein maijalla mehua ja kuivatin omppusipsejä kuivurilla.
Niin ja toiskassa on vielä Valkea kuulas ja Punakaneli...

Boysenmarjoja tuli hyvin, ja suurin osa ehti kypsyäkin. Loput vei ekat yöpakkaset...



Mä olen ollut vähän myöhäsyntyinen tuon lipstikan/liperin kanssa.

Vaan nyt, tänä syksynä, olen ottanut koko lipstikkapuskan haltuuni - kasvoi niin isoksi, ettei sitä voinut ohittaa...:D
Kuivuri on pohuuttanut lehdet kuiviksi ja purkeissa on hiennonnettua lipstikkaa, osa sellaisenaan ja osa suola-lipstikka -sekoituksena.
Sikke Sumarin ohjeella tein kokeeksi pellillisen lipstikkamausteisia perunoita. Piti sitten tehdä uusiksi heti seuraavana päivänä.
Eli pyörittelin halkaistut perunat oliiviöljy-lipstikka-suolaseoksessa ja paahdoin uunissa 200 asteessa n. 40 min.



Ja kun Sikke Sumarin ohjeisiin päästiin, niin tässä vielä yksi:

eli kaalilaatikko äitinsä ohjeella.
Tavanomaista hieman työläämpi, mutta älyttömän hyvää.

Lisa-äidin kaalilaatikko

1-2 kaalinpäätä koosta riippuen (mutta kaalia pitää olla tarpeeksi)
nokare voita ja loraus öljyä
2 porkkanaa kuutioina
2 sipulia pienittynä
2 valkosipulinkynttä pienittynä
500 g hyvää jauhelihaa
muutama reilu hyppysellinen meiramia tai timjamia
2 dl keitettyä riisiä
hyvä loraus soijaa (älä jätä tätä pois, tässä tarvitaan soijan umamia)
5 dl vettä ja lihaliemikuutio
2 dl kermaa
1-3 rkl tummaa siirappia
korppujauhoja
meiramia
suolaa
pippuria
1. Kuullota isossa padassa voin ja öljyn seoksessa sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Lisää pikkuhiljaa pilkottua kaalia niin, että lisäät seuraavan satsin vasta, kun edellinen on hieman ruskistunut, mausta suolalla ja tilkalla soijaa. Maista.
2. Paista toisella pannulla jauheliha voissa, mausta sekin suolalla, pippurilla, meiramilla ja soijalla. Maista tässä vaiheessa, että makua on tarpeeksi, sillä maku miedontuu uunissa.
3. Lisää kaalipaistokseen lihaliemi, siirappi ja kerma. Yhdistä kaalipaistos, riisi ja jauheliha uunivuoassa ja maista taas. Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 180-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan niin, että korppujauhot ovat ruskistuneet ja että laatikon pinta on kaunis ja rapea.

https://www.iltalehti.fi/pippuri/a/2016010720922255

Muutoin tein ohjeen mukaan just eikä melkein, korppujauhot vain jätin pois.



Vielä kun selättäisi tuon tomaattisadon, niin syyssato olisi paketissa.
Tomaattien kasvustoa olen karsinut ronskilla kädellä, vielä nyt alkuviikosta leikkelin kukkivia oksia pois ja lehtiä en jättänyt enää montakaan jäljelle. Taidan ottaa loput vihreät tomaatit sisälle pimeään kypsymään.
Vannoin, että ensi vuonna en laita kuin minimaalisen määrän siemeniä kasvuun.
Saas vaan havaata miten käy.



Vaan on se elämä muutakin ollut kuin säilömistä!

Ystisviisikko oli koolla, meillä tällä kertaa. Tein flikoolle kaalikääryleitä syyssadonmaistajaisten merkeissä. Hupaasta oli kuten aina.


Ihmiset ovat ikääntyneet, syyskuussakin:

 Meidän 10 veetä <3 käytiin vielä moikkaamassa iltapäivädinnerin merkeissä.

 Ysikymppiset seuraavaksi, tosin siinä oli siskokset 40 ja 50 veet :)

Ja meidän häjy poika, eli mun pikkuveli pyörähti myös tasalukemille :o
Mutta miten, kun mä kun oon vasta 25.

Tämäkin säilöntätouhu kesti pitkään, tänään vasta sammui kuivaaja viimeisen satsin myötä.


Jos elämä menisi niin kuin ajattelisi, niin huomenna maanantaina kohteena olisi lämmintä, vaan ystispariskunnan toinen jäsen sai lentokiellon. Peruimme kaikki matkamme ja myötäelämme tässä hetkessä. Jahka tilanne sallii, niin uusia matkoja tulee myöhemminkin, ja tarviiko sitä niin aina lennelläkään - maapallo kiittää kun ei niin usein ole pää pilvissä.
Hyvä on olla jalat maassa.

Ps. Onko tuftaus tuttua?
Makramee jäi paussille ja tuftaus tuli tilalle :D Oiskohan ensi kerraksi jotakin näytettävää... :o