10.7.2019

Puutarhan kuulumisia




Boysenmarjat/karhunvatukat yllättivät iloisesti ja kukkivat runsaina, ja 
näyttää marjojakin ilmestyvän. Vielä kun kypsyisivät... :)


 
Kesäkuun kukkakimaraa koosteena; ruusut, syreenit, lumipalloheisit ja arovuokot ovat jo kukkansa kukkineet :o


Kukkapenkin tätä päivää, liljat ja pikkusyreenit kukkivat paraikaa. Samoin pionit, Bowl of Beauty ja Sarah Bernhardt kukkivat sekä yksi nimetön ?. Pionien nuppuja kuivahti kyllä kesäkuun aikana useampi syystä mistä lie...


Tomaattien kohtalona on kasvaa tänä vuonna viidakossa. Tuon yhden tummanpunaisen pensastomaatin ohjeessa oli, että varkaat nypitään pois... No ilmankos rehottaa - nyppimättä jäi (lue siis pussista oheet ja muista ne :D)!


Venhosen edusta kukkii nykyään päivänkakkaramerenä. Itsekasvatetuista siemenistä levisivät kuin kulovalkea. Olkoot siis näin.


 Saskatoonit ja mansikat alkavat kypsyä :)



Orvokkeja on siellä täällä, melkeinpä joka puolella, vanhoista asetelmista ovat siementyneet :) Etualalla pari vuotta sitten istutettu äitienpäivä-keijuangervo.



 Ruukuissa iki-ihanat terassihortensiat...


 Ikkunalaudalla laventelia ja lankaköynnöstä...



 Marketta jää lobelian varjoon...


 Harsokukkaa, lahjaksi saatu begonia, lumihiutale-amppeli...





Tämänkin miljoonakelloihanuuden sain lahjaksi. Tilalla ollut lumihiutale väistyi sivummalle pihakeinuun.



Ensi kerralla taas jotain ihan muuta, eli viiden päivän jäämeren turneesta Norjan kalottialueelta.


Mukavaa kesän jatkoa sinnekin <3





24.6.2019

Jussin päivänä juhannuksen jälkeen



Nimipäiviään tänään maanantaina 24.6. viettävät Johannes, Juhani, Jussi, Jani, Janne, Juha, Juhana, Juho ja Jukka, eli siis juhannuspojat. Ei vaan osunut nimpparipäivänsä tänä suvena juhannusviikonlopulle. 
Silti juhannus tuli ja juhannus meni, keskikesän juhla. 
Aatonaattona oli ulkoruokintaa pikkuväen ynnä vanhempiensa kanssa, juhannusaattona ja varsinkin juhannuspäivän iltana sisäruokintaa - vaihtelevien säiden mukaan. Pihasaunaa, ja töissäkin kävin välillä.








Meidän kesäkuu on ollut kyllä touhukas; ensimmäisellä viikolla oli mummin kolmasluokkalainen viikon visiitillä. Pikkusiskokin kävi mukana yönylituontireissulla:




Viikkoon mahtui monenmoista, kävimme heittämässä jopa talviturkit mereen! Kun minä kävin välillä töissä, niin pojat maalasivat taloa ja ajelivat mönkkärillä.

Ensimmäiseksi haettiin uusi kypärä; poika ei kasva pelkästään pituutta :o


Töissä ollessani pojat olivat väkertäneet rivarin linnuille, ehkäpä ensi kesänä saa asukkaita. Poika maalasi rivarin talon uudella värillä.



Kesän ensimmaiseen viikkoon osui myös pari hellepäivää, eli talviturkit veks.
Merivesi oli silti kauempana rannasta vielä melko virkistävää :)





Ja sitten meillä oli ne sukutreffit, eli miehen suvun Atlantin takaiset sukulaiset (ynnä toisen tyttären appivanhemmat) tulivat Suomi-visiitille ja pääkaupunkikierroksen jälkeen junailivat Pohjanmaalle, täällä liikkuivat vuokra-autoilla. 

Heidän toiveenaan on aina ollut treffata sukua pääfarmilla, eli siis meillä.
Onneksi olemme säästäneeet kaikki vanhatkin puutarhakalusteet ulkovarastoissa; on mistä ottaa tarvittaessa pöytiä ja tuoleja. Loput istuimet ja tasot hoituivat niin ikään tallessa olevilla lankkupöydillä ja penkeillä - edellisen kerran näitä tarvittiin viime kesänä meidän rantsilla pidetyillä suvun lastenlasten serkkutreffeillä = 55 hlöä.

Nyt kaikki 44 paikalle kokoontunutta saivat siis helposti istuimen ja ruokailutason. Ja kun sovittelimme pöydät liki toistansa, oli helppo seurustella pöydästä toiseen :D


Ennen juhlia seurasimme silmä kovana säätiedotteita ja helpotus oli suuri kun huomasimme, että sateen uhkaa ei tule lähimaillekaan tuon vkl:n aikana - pihapartyt siis onnistuivat, eikä tarvinnut miettiä muita vaihtoehtoja, telttaa tms...
Sää oli upea, ja tuuli sen verran sopivasti, etteivät hyttysetkään häirinneet.
Thermacellit tosin olivat vielä häivyttämässä varmuuden vuoksi mahdollisia inisijöitä - on kyllä pätevä värkki, suosittelen.


Niin ja onhan meillä tuo pihamöksä, missä sai seurustella takkatulen lämmössä (kalifornialaiset eivät moiti lämpöä) :D


Päädyimme tarjoamaan suvulle hirvikeittoa ja kylmäbufeessa hirvenpaistia, savustettua lohta, uusia perunoita (höyryävinä), Ceasar- ja vihersalaattia. Toinen tehoapulaisistani oli leiponut vielä pari suolaista piirakkaa. Vegeäkin oli tarjolla, mutta sitä ei kukaan tarvinnutkaan, enää...

Hirvikeitto (ja keitot yleensä) ovat amerikkalaisille varsin harvinaista syötävää, mutta hyvin sekin upposi, esim. sukulaistytön italialaisyntyinen appi otti keittoa toisenkin kerran, totesi sen olevan jotakin täysin uudenlaista ja maukasta. Mutta tuo meiksin mieshenkilö onkin cheffi näissä riistaruuissa.


Jälkkäriksi tein pari kaksikerroksista Brita-kakkua, majoneesimuffinsseja (nopeita tehdä ja onnistumisvarmuus taattu), ja toinen tehoapulaiseni oli ollut taas touhukas ja pyöräyttänyt munattomia kristallipullia - maistoin vähän (sisälsi mm. vehnää, niin ei sovi kovin sortua), ja wow, parasta pullaa ever. Pakko kokeilla leipoa vastaavia gluteenittomina.



 

Huomioi värikkäät rannekkeet. Miehen pikkuserkun vaimo kertoi, että näiden tarkoitus on karkoittaa moskiittoja = hyttysiä. Toimivuus jäi hieman epäselväksi kun meillä niitä hyttysiä ei tuolloin juurikaan ollut. Tuulettomina päivinä kyllä!






Kalusteet takaisin varastoihin, koskahan tarvitaan seuraavan kerran - tuskin tänä kesänä.



Juhlat olivat siis onnistuneet, ja kaikilla hyvä mieli kun voitiin tavata pitkästä aikaa.
Jäimme miettimään, josko reissu Atlantin taakse tulisi ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa. Viime helmikuinen käynti Vietnamin Phu Quocissa antoi osviittaa (minulle) kaukomatkailusta, eihän se hääviä ole istua lentokoneessa pitkiä välimatkoja, mutta... Aika näyttää. Mieshenkilöni on vieraillut näissä sukulaisissa 90-luvulla, joten hänelle reissu olisi toinen visiitti.
Neljä vierailupaikkaa olisi tarjolla oitis, joten ei pelkkiä maisemia tarvitsisi katsella :D






Loppuun vielä kasvaripäivitys.


 Toukokuun puoliväli...


Kesäkuun puoliväli...

En ymmärrä, mitä noille pensas- ja kirsikkatomskuille on tapahtunut!
Ihan normilajikkeita piti oleman, osa ostettuja ja osa viimevuotisista jemmattuja siemeniä, mutta kasvavat niin, etteivät kohta mahdu hyllykköjen väleihin - ja niitäkin jo madallettiin. Liian hyvät mullat vissiin - mutta kukkivat kyllä!
Kaikki runkotomskut ovat tänä vuonna itse siemenistä kasvattamiani.


Kukkapäivitystä vissiin ensi kerralla :)


Mukavaa keskikesää just sulle!



30.5.2019

Kevään viherrystä



Kevät on kyllä ihanaa aikaa <3
Saisi kestää pidempäänkin.


Kuusenkerkät - vielä ehtisi tehdä niistä siirappia!

Pihahommissahan kaikki liikenevä aika töiden ohella on mennyt.
Täällä tosin pientä lisäfiilausta aiheuttaa kesäkuun puolivälissä olevat sukukekkerit meidän rantsilla.
Kas kun Amerikan-serkku perhekuntineen ynnä toisen tyttärensä appivanhempineen saapuu Suomi-visiitille, ja meillä, suvun kotirantsilla kokoontuu sitten koko suku serkkutreffeille. Näin tosin on aina ollut, ja mun täällä oloaikana samanmoinen visiitti oli muutama vuosi sitten (ilman näitä appivanhempia).
Ensi viikolla saakin jo tuumailla tarjottavia...
Mutta mitäköhän tämä Suomen suloinen kesäsää tarjoaa - pitääköhän hommata iso teltta, että kaikki mahtuvat.




Ylärivissä tammenlehtien kasvu.
Keskellä omppujen kukintaa, niitä riittää nyt - ja toivottavasti on pörriäisiäkin pölytyspuuhiin!
Kirsikka- ja pensastomaatintaimenet ovat purkeissaan kasvarissa, ja lämmitin on valmiudessa. Runkotomaatit laitan kasvusäkkeihin ensi viikolla.
Kesäkukkaset saavat olla vielä pihamöksässä odottamassa framille pääsyään. Muutamat laventeliruukutukset lisukkeineen laitoin jo esille. Ja alhaalla keskellä -> karhunvadelma selvisi taas talvesta! Kaikenkaikkiaan talvi ei vienyt kuin parit mansikantaimenet, joten ei huonosti lainkaan.



Pihahommat alkavat olla suht ok - paitsi, että meillä on suunniteltu talon maalausta pari vuotta, ja nyt meinattiin sekin rykäistä kevään aikana...
Talon väri vaihtuu, mutta oikea sävy on tuottanut päänvaivaa... Miten löytyy se OIKEA harmaanrusahtava tai rusahtavanharmaa - ei grey eikä beige, vaan greige  :D


Josko sitä siirtyisi sisätilahommiin - ikkunoiden pesun voisi suorittaa loppuun seuraavaksi, kun tuo siitepölykausikin alkaa olla lopuillaan :) Melko lennokasta ja tukkoista on ollutkin.




Toukokuussa on ollut myös juhlanaiheita mm. äitienpäivä, työkamun läksiäiset, ystisten treffit.
Äitienpäiväksi me äidit leipaisimme skonsseja, ja hyviä oli!
Ohje täältä:
https://www.soppa365.fi/reseptit/aamiaiset/scones-eli-skonssit

Pikkutyttykin halusi tietty leipoa omalla tyylillään, eli sydänpiparimuoteilla sämpylöitä <3


---------------------------------------------


Nyt jotakin ihan muuta, eli ylivanhoja juttuja vuosien takaa (= ennen kuin koko somea on edes keksitty...)

Monenmoista olen aikoinani harrastellut ja kokeillut erinäisissä harrastepiireissä, kansalaisopiston alaisissa lähinnä.

Yhden harrastuksen tuotos tupsahti esiin ihan puun takaa...
Kas kun tyttäreni oli saanut vihiä koulukaveriltaan (joka taas oli saanut tiedusteluja taholtaan jne.), että mun entisellä nimellä oli jotakin jemmassa eräässä kultasepän liikkeessä...
Hetken muisteltuani menneitä, jotakin välähti muistilokeroista, että taidanpa olla oikea henkilö tälle etsinnälle.
Noh, muutama viikko sitten otin vihdoin liikkeeseen yhteyttä ja kun huudeilla olin, niin menin käymään. Ja kas, siellä ne olivat, hartaasti hiomani kivet istutettuina korupohjiin.



Tässä niistä toinen, sormus, kivi on viistehiottua savukvartsia.
Pohja on kullattua hopeaa, sopii kyllä tuon savunruskean kiven väriin, mutta ehkä tänä päivänä tyytyisin hopeaan, ja piirun verran simppelimpään muotoiluun :D

Viistehiottuja kiviä oli kaksi, toinen pienempi oli istutettu pieneen rintakorupohjaan, ja sen annoin äidilleni - vähän myöhässä... Kivet olin nimittäin hionut jo 90-luvun puolella :o :) :D
Rintarossista en sitten muistanut ottaa kuvaa.
Ja koruiksi päätyivät siksi, että kivihiontaa ohjannut kannusti kovin istuttamaan ne koruiksi, koska mielestään viisteet onnistuivat hyvin. Tein minä silloin joskus kivihionnan ohella hopeapohjiakin, mutta näille kiville sai kultaseppä tehdä tuon tarkimman istutusosion :)

Että näin niitä vanhoja juttuja putkahtelee esiin. Kultaseppäliikkeen frouva kertoi monta hauskaa tarinaa vastaavista etsinnöistä, salapoliisin työtä ja ajatusten voimaa on tarvinnut, että korut löytävät omistajansa. Sanoikin, että heillä on ollut aikoinaan vähän huono tyyli kun osassa töitä on ollut pelkästään sukunimi merkittynä työlappuun. Mun lapussa oli sentäs puh.nro, mutta sekin työpaikan, jota ei enää ole ollut vuosikausiin, kuten ei sitä sukunimeäkään... :D


Kesäkuu lymyää oven takana -
Onnea ja menestystä kaikille kevään valmistuneille!




18.4.2019

Pääsiäisaikaan



Huhtikuu on kyllä mukavaa aikaa, kevättää jo kivasti ja lumi katoaa silmissä.
Ensimmäiset tulppaanimukulat ovat nostaneet korviaan, mutta muiden sipulikukkien maasta putkahdusta saa vielä odottaa.

Kädet sai kyllä multaan jo maaliskuulla näin:

Elikkäs tomaattien siemenet multiin ja vuosi sitten hyväksi havaituilla kylvösmullilla ja lannotteilla aloittelin...




Koska viime vuoden kasvatus onnistui niin hienosti, niin eikähän taas - ei yrittänyttä laiteta.
Ja kun kasvari näyttää pysyneen pystyssä (oli talven suojattuna pressun alla), niin taas taimia kasvuun, että kasvari ei seiso tyhjillään.

Vähän myöhässä olin kylvöksieni kanssa, mutta toisaalta ihan samassa tahdissa ovat kuin vuosi sitten, joten enpä murhetta kanna.

Osa varsitomskujen taimista on samaa kuin vuosi sitten, koska otin talteen keltaisen maukkaan tomaatin siemeniä ja itivätkin hyvin.
Muuten on pussista kolmea lajiketta eri pensas-/kirsikkatomaattia; keltaista, punaista ja mustaa. Osa keltaisista pensastomaatintaimista iti huonosti, mutta summa summarum:
liikaa niitä taas näyttää tulevan...


Sukkauutuutta:



Äitini oli nähnyt kuvan karusellisukasta ja "omasta päästään" sitten tietty kokeili tehdä samanmoiset. Huvittavan näköinen, mutta istuu jalkaan kuin valettu.
Mallina ja uusien sukkien omistajana pikkutytty. Sain minäkin jo omani :)



Mitähän evästä sitä pääsiäisenä tarjoilisi...



Yksi vaihtoehto olisi tämä iki-ihana Moskovan pata ála edesmennyt Mysi Lahtinen.
Mysin poismenon kunniaksi tein tätä jo aiemmin, mutta olisi kyllä pääsiäiseenkin sopiva ruoka.

”Hyväntuulinen kokki ymmärtää, ettei ole olemassa erikseen arki- ja juhlaruokaa. On ainoastaan hyvää ruokaa – arkena ja pyhänä, ja vain sitä kannattaa pöydässään tarjota”, Lahtinen kertoo Mysi kokkaa ja kertoo -kirjassa.

Tässä Mysin ohje (ja juttulinkissä on myös kuva Mysistä):

https://kotiliesi.fi/ruoka/ideoita-ruoanlaittoon/mysi-lahtisen-moskovanpata-on-legendaarinen-pataruoka-jossa-maistuu-smetana-ja-sinihomejuusto/

Olen aina tehnyt Moskovan padan just eikä melkein Mysin ohjeen mukaan, koskapa mitä sitä hyvää oikomaan. Pataa teen kyllä vain n. kerran-pari talviaikaan, koska on melko tuhtia evästä, mutta on herkullista.


Ja jos jälkkäriksi sitten ternimaidosta uunijuustoa pihlajanmarjahyytelöllä...



Saimme taannoin kolmisen litraa ternimaitoa ja osasta teimme tietty heti uunijuustoa.
Loput, eli puolet tuosta kolmesta litrasta otin nyt sulamaan pakkasesta ja paistan uunissa pääsiäisenä. Heeeekkua. Vähän vain suolaa maidon joukkoon ja avot.





Tai voihan sitä palata pyhien aikana myös Aasian tunnelmiin ja kokkailla Pho-keittoa - tässä kanaversio :) Liemen hautuminenhan tässä on SE-juttu: kalakastiketta, inkivääriä, nelikkaa, tähtianista jne.


Ja tottakai pääsiäiseksi pientä leipomustakin, varsinkin kun sain (tilasin) Virtasalmen Viljatuotteelta isomman satsin gluteenitonta vaaleaa jauhoa :) Toinen 3 kg:n pussi meni jo äidilleni.





VV:lla on parhaat gluteenittomat jauhot, mitä markkinoilla on, löytyy jo hyvin lähes joka ruokakaupan hyllyltä. Niin, ja VV on suomalainen.
Kuvassa on perus omppupiirakka, omput vain korvasin persikoilla.



Huhtikuu on kukkainen, koska ensin niitä tulee meille sattumoisin leikkoina. Ja jos pääsiäinen osuu huhtikuulle, niin sitten hankin vielä pääsiäiskukkia ruukuissa.



Minineilikkaa, tulppaaneja, leinikkiruukkua, kimppu, perunanarsissi...
Ja tietty ulkona viihtyviä mininarsisseja.




Lankalauantaina odotellaan taas, josko niitä trulleja tulee virpomaan, suklaamunia on jo varastossa odottamassa.
Meillä Pohjanmaalla poltetaan lauantai-illalla myös valakioota (eli kokkoja, mutta pääsiäisenä ne ovat valakioota ja juhannuksena kokkoja - siinä on vissi ero (vaikka samanmoinen kasa onkin) :D ).

Hyvää pääsiäisen aikaa!




17.3.2019

Phu Quoc, osa 2



Lisää reissukuvakavalkadia - saa tässä itsekin muistella, mitä kaikkea sitä tulikaan nähtyä.
Välillä kuvia selatessa aivan tuntee sen trooppisen lämmön, vaikka nyt ulkona on lunta ja välillä tuiskuttaa mitä sattuu!

Meidän huoneiston sisäänkäynti kahden viikon ajan.




Hotellialueen kulkureittejä.



 
Hotellimme rantaravintolan työntekijöitä. Hattupäinen Hai on hauska mies, tarttuva nauru ja hyvät jutut. Kertoi myös omasta elämästään, perheestään jne. Tuli töihin klo 11 ja illalla pääsi kotiin klo 22. Kuukaudessa on kolme vapaapäivää, notta.
Pojat halusivat tulla kuvatuiksi kalansilmälinssillä - kummastelivat sitä kovasti :)




Samoin puhelimeni irtokalansilmälinssi herätti kiinnostusta kodinkoneliikkeessä Duong Dongissa  :D Liikkeessä työskentelevät myyjät kokeilivat sitä sekä mun (vähän niin ja näin toimivalla) että omilla kännyköillään.
Kävimme liikkeessä pari kertaa ja toisella kerralla muistivat oitis meidät (vissisti oltiin niin huvittavia) :)
Ostimme liikkeestä bluetooth-kaitsareita, pikkuväki sai tuliaisiksi pöllö- ja koala-kaitsarit <3


Likikaupan pikkuisella on myyntityö jo hallussa :) On kyllä vanhempiensa silmäterä. Pienen katukaupan seinällä on tyttärestä mm. A2 kokoinen 1-vuotiskuva <3
Kuvassa oli erikoista se, että siihen on merkitty sekä syntymäpäivä ja päivä n. 9 kk ennen syntymää... Kauppiasvanhemmat selittivät, että se on päivä kun lapsi on saanut alkunsa :o Lapsihan on ollut olemassa jo silloin!

Yleisesti ottaen pikkulapset olivat vanhempiensa mukana arjen työssä.
Siestan kaltaisena aikana vanhemmat saattoivat laittaa kaupan oven säppiin ja ottaa koko perhe tirsat myymälän lattialla.

Duong Dongissa ala- ja yläkoulua vastaavien vieressä nähtiin yksi päiväkodin tyylinen paikka. Koulu on muuten nykyään ilmaista ja kaikille kuuluvaa! Eräs hotellillamme työskentelevä mies kertoi, että olisi halunnut käydä koulua aikoinaan, mutta se oli liian kallista... Oli itseoppinut mm. englanninkieltä. Kuukausipalkka on jonkin verran isompi kun osaa englantia.

Summa summarum: paikalliset ovat todella ystävällisiä ja vielä turisteista innostunutta väkeä, tulivat kysymään heille uusista asioista ja halusivat harjoitella englanninkielen taitoaan; kysyivätkin meiltä, että kuulostaako puheensa hyvältä. Arveltiin, että kun olimme itse ystävällisiä ja aina-tervehtiviä, niin ottivat meihin kontaktia herkemmin ja moni kysyikin suoraan, että puhuuko hyvin, saako puheesta selvää jne. Aasialaisille r-kirjain on vaikea, mutta kyllä sekin rohisee osalla siellä mukana jo ihan mukavasti. 


Kylää yläilmasta kuvattuna. Piipahdimme "sisäänheitettynä" eräällä Skye-kattoterassilla, missä kuulo oli koetuksella kun nupit käännettiin kaakkoon sitä mukaa kun väki lisääntyi - mutta saimmepa katsella kylänraitin iltamenoja korkealta sen aikaa kun siellä oltiin - ei kauaa.


Paikallisten suosittu iltaruokailupaikka. Päivällä katu oli tyhjä, mutta iltaisin koko "kävelykadun" leveydelle ja ravintolaa pidemmälle matkalle oli aseteltu punaiset matalat muovipöydät ja -tuolit. Ruokailuun tulleiden skootterit olivat molemmin puolin parkissa. Ja väkeä riitti.

Jos tuon paikan mieli ohittaa, niin se oli joko askellettava ajokadun puolella skoottereita ja takseja väistellen tai sitten koukattava myyntitiskin viereltä liki köksää.
Kadun ylittäminen oli sekin operaatio, koska suojatiekäytäntö oli tuntematon käsite. Ripeä kadun ylitys siinä vaiheessa kun oli vähiten kulkuneuvoja tulossa kohti...




Nämä akvaariosta lautaselle valittavat mereneläväiset näyttivät freeseiltä, mutta ei me sitten kuitenkaan, en edes minä :D


Ja fisualtailta aasinsiltana muutamiin reissueväisiin:

Tom yam, inkivääri(kana)- ja pho-keittoja, munariisiä, riisinuudelia, kevätkääryleitä jne... Kaikki useinmiten merenelävillä höystettynä eli katkarapuja ja mustekalaa. Paras ruokakokemus oli kuitenkin intialaisessa Ganesh-ravintolassa, siellä koko seurue söi indianstylesti.

Minä olin ryhmästä ainoa, joka olin asianfoodheavenissa. Ja kun vain tarkasti katsoin, että nuudelit olivat riisi- tai lasinuudelia, niin gluteeniton linjakin pysyi helposti. Kroppa piti tästä ruokavaliosta, ei mm. leipää kahteen viikkoon, ja joka aamu mm. kananmuna erittäin hyvin paistettuna tai keitettynä, lisukkeena maukkaita hedelmiä, ja vihanneksia (jotka tosin eivät maistuneet hongalta ei haavalta...).

Ruokakulttuurissa näkyy ripaus myös muinaista Ranskan siirtomaavallan aikaa, mm. patonkia oli tarjolla täytettynä, valkosipuliyrttivoilla silattuna jne - ne kelpasivat hyvin muulle seurueelle.


Illan tullen mustekalan pyyntialukset lähtivät merelle apajilleen.



Vinpearl Safari

Tämä alue on saaren pohjoisosassa. Todella mallikas ja kaunis paikka, siellä on eläimillä luxusoltavat, lääniä riitti. Eikä ollut tiikereitä piikitettynä tainnoksiin turistien kuvamaskoteiksi, hyvä!



Rach Vem Beach - meritähtiranta



Saaren pohjoisosaa tämäkin. Otettiin eräänä kuumana päivänä taksi ja käytiin katsomassa tämä erityisen kaunis paikka! Kambodzan ääriviivat näkyivät myös tänne.
Rannan hiekka on kuin hienonnettua kalkkikiveä tjn. Ja meritähdet ovat suloisia. Idylliä rikkoi vain joissakin vesinotkoissa lojuneet roskat...


Jäteongelmahan on saarella ilmeinen. Roskia kyllä kerätään ja niitä nähtiin kuljetettavan pohjoisessa olevalle todella isolle kaatopaikka-alueelle. Mutta silti katujen varsilla roskaa riitti. Hotellialueella poltettiin roskia iltaisin - kivat katkuthan siitä lähti (ei pitäisi olla ongelmaa polttaa puita meikäläisten takoissa ja puukiukaissa). Ja ongelma ei ainakaan vähene kun isoja hotelleja rakennettiin tiuhaan... Parin vuoden kuluttua lienee rannat täynnä turisteja ja roskamäärät kasvavat...
Long Beachille ei ajautunut mereltä muoviroskaa, vielä.


Sähköverkko saarelle vedettiin vasta n. 10 v sitten. Joskus tuli tunne, että onkohan kaikki kytkökset tehty turvallisesti...
Adapteria ei tarvittu, joten kännykät ja kamerat lataantuivat ilman välikappaletta (joka oli mukana kyllä).


Skootteri on paikallisten pääsääntöinen kulkuväline.
Enimmillään nähtiin yhden skootterin päällä kaksi aikuista ja kolme lasta. Pienintä, n. 1 v., pidettiin muiden välissä keskellä seisomassa... Ja aina aikuisilla oli kypärät päässä, lapsilla ei useinkaan, tai sitten joitakin lelukypäriä kuten Pokemon tms.


Kaiken sai kulkemaan mukana, kunhan sitoi kunnolla. Tai ei se sidontakaan aina niin nopon nuukaa ollut...


Duong Dongin iltamarkkinoille mars. Kaikkea oli tarjolla, melkein kaikkea - paitsi, että vaatteet olivat kokoa "barbi" :D


Muistithan jättää sandaalit eteiseen!




Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

Niin - paluulentohan meillä myöhästyi liki vuorokaudella kun lentsikka oli kaput...
Saatiin onneksi jäädä samaan hotelliin ja me jopa samaan huoneistoon, että ei tarvinnut raahautua jonnekin muualle...  Tuumasinkin, että ei väliä ajan kulumisesta kunhan tarkasti laittavat koneen joka mutterin paikalleen... Hieman on jännittävää tämä lentomatkustaminenkin välillä, mutta 11 h ilmassa meni hyvin. Ja siitä vielä Pohjanmaalle ajo. Kyllä tiesi matkustaneensa.


Ensi kerralla jotakin ihan muuta!