26.5.2020

Huomenta kevät



Talviunilta herätty tässäkin osoitteessa 👍
Pitkät unet olikin ja maailma on muuttunut unien aikana.
Ei tässä mitään Ruususen unta nyt kumminkaan, kunhan vähän enimpiä unirästejä torkuin pois.
Tohtori selvitti syyn, lisättiin hemohessiä ja uudessa nousussa ollaan taas.

Päk tu pisnes, tai no...

Mennyt talvi oli kyllä erikoinen, oli lunta, ei ollut lunta, oli lunta.
Sama show jatkui pitkin kevättä...




Pääsiäiset, vaput, äitienpäivät - kaikki ne tulivat ja menivät.


 Pajunkissojen haun aikaan oli vaihteeksi lunta.


Ja sämpyläthän voi tietenkin muotoilla piparimuoteillakin 😄😄😄



Remppaa, remppaa... hyvin hissuksiin ja kiireettömään tahtiin, kuten kaikkea muutakin tämän kevättalven aikana. Tässä sai vinttiveski uutta kuosia, sinikukkasten seinien tilalle tuli tiilikuviota. Nyt on jo kattokin pinnoitettu ym., mutta kuinka ollakaan; on enää kattolistoja vailla - eli normipuutos.



Ja kun reissuun ei nyt kevättalvella päästy, niin kokkauksien avulla ollaan vähän käyty muualla...
Yritys hyvä 10 - mutta ei se moussakakaan välimerelle vienyt vaikka söi silmät kiinni ja "tarjoilija" koetti jutella rallienkkua 😛



Vähän kässäilyjäkin. Tämä makramee oli oikea pikaharjoitus, mutta kun piti vaan saada sydänkuvio aikaan, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Kyllä tuossa nyt purnukka pysyy. Vanhoista puuhenkareista muokkaamalla saa varsin hyviä pidikkeitä.


Erikoisen talven ja maailmaa mullistaneen kevättalven jälkeen tämä myöhäinen kevät tuntuu nyt erityisen mukavalta.
Siihen nähden, että talvi oli pääsääntöisesti vähäluminen, niin perennat summuut selvisivät hyvin ja en ole huomannut menetyksiä kasvimaailmassa.
Silmuja avautuu vähän kerrallaan ja ulkona vihertää jo muutenkin mukavasti.

Kasvari on putsattu ja odottaa uusia asukkaitaan.
Kohta saankin purkittaa kolmea laatua olevat kirsikkatomaattitaimeneni isompiin ruukkuihin. Toivottavasti hallayöt hellittävät viimeistään tuohon vanhan ajan 10.6. päivämäärään mennessä niin, että pärjäisivät kasvarissa ilman lämmitintä.
Varoiksi se lämmitin pitänee sinne kuitenkin laittaa...


Ja kuinka ollakaan - hieman myöhässä tipahtivat tomskun siemenet itämään, eli lisävalo ei ole ollut pahitteeksi...



Pelloilla on ohranjyvät jemmassa, perunat ja sipulit upotettu multaan.
Perunalajikkeina on tänä vuonna BellaRosa, Annabella, Siikli ja uutena lajikkeena kullankeltanen Gala.

Kasvulaatikoissa minttu ja lipstikka nostavat jo varsiaan. Yrttiloota on vielä tyhjänä, mutta uuteen isompaan lootaan kylvin palloporkkanaa, retiisiä ja tilliä.



Tyhjältä näyttää, vielä. Toivottavasti ei koko kesää...


Mieshenkilö upotteli lisäksi pellonlaidalle tavisporkkanaa, naurista ja jos jonkinmoista.
Notta kasvunihmettä sitten vain odottelemaan. Ja rikkaruohojen kitkentää harrastamaan, että se kasvunihme ei tyrehdy :o :D

Kesäkukkaset saavat vielä odottaa - muutama sarviorvokki nyt sentäs on purnukoissaan.




Ja vot vot - terassihortensiat ovat talvehtineet niin hyvin, että kukkanuppujakin löytyy jo \o/
Eli muistin näitten olemassa olon ! ja kastelin välillä.


Kyllä se tästä suveksi muuttuu 🌞🌱🍅🌸




31.1.2020

Talvisydän



Tulihan se talvi viimeinkin.



Mutta olipa omituinen tammikuu, lunta vähän tai ei ollenkaan. Paitsi nyt tällä tammikuun viimeisellä viikolla satanut lumi näyttäisi pysyvän hieman pitempään.



Näiden kuvien ottamisella on väliä kaksi päivää, kohde on sama tie. Kuvastaa hyvin mennyttä kuukautta.



 Merikin auki.




 Niin ja mihin ne tammikuun vapaapäivät menivät...


Noh, remppaa remppaa...



Mutta - yks paikka kun saadaan kuntoon niin toinen vieressä aivan kuin nuhjaantuu... Omituinen ilmiö :)


Välillä on tietty asuiltu pikkuväenkin kanssa.


Pikkutytty näki esille otetut äitinsä vanhat mekot ja niitä piti tietty kokeilla <3
Ehtaa kasarikamaa, ilman olkatoppauksia :D

Näin tämä vuosi pyörähti alkuun -  ja ei mulla ollut mitään muuta kuvattunakaan kuin remppaa, säätiloja ja pikkuväkeä :D Saas nähdä, miten alkava helmikuu, jatkuuko samoissa merkeissä :)




31.12.2019

Uutta kohti



Joulukuu tosiaankin vei mennessään.
Mihin lie aika mennyt, mutta jotakin touhua lienee ollut kun nyt ollaan jo vuoden viimeisessä päivässä.

Omat tekemiset olivat niitä normeja: makrameeta, vähän sukkaa ja sellaista, mutta ajattelin näyttää tässä tuon mieshenkilön iltapuhdetuotokset: 


Kaikki lähti siitä kun pikkutytty oli kirjoittanut joulupukille, että nukkensa tarvitsee oman sängyn... Noh, sai vanerista tehdyn kehdon ja barbit saivat ohessa kerrossängyn :)
Ja sorvi lauloi kynttilän jalkoja. Ja jämälaudoista ilmestyi vielä kuusipuu. Ilmankos viihtyi iltoja pajassaan niin hyvin :D Onse kätevä, kun vaan aloittaa :)

Ollaan me tehty sisäkattoremppaakin joulukuun vapailla, että työkaluja on ollut levällään.





 

Pikkuväen kanssa tehtiin piparit itsenäisyyspäivänä. Jouluaattona vieraillut joulupukki sai perinteisesti joulupukkipiparit kotiin viemisiksi :) Poika aloitti aikoinaan tämän perinteen omatoimisesti, ja on opettanut pikkusiskolleen saman tavan <3




Pikkutytyn päiväkodin joulujuhlassa ehdittiin vierailla. Oli elementissään ja esiintyjän vikaa näyttää olevan <3




Yhdet joulumarkkinat kierreltiin. Monenmoista oli tarjolla; joulupolku, ruoka- ja käsityötarjontaa mm.




Joulukukkaset ovat kyllä ihania, niitä ostin ja sain lahjaksi. Näistäkin on iloa vielä pitkään.




Kiitos tästä vuodesta <3 - onnea meille kaikille vuodelle 2020!





30.11.2019

Vuodenaika, joka vie mennessään



Tämä marraskuu on yleisesti ottaen sellainen väkerryskuukausi.
Nyt on pohdinnassa, että tehdäkö joulukortteja vai ei...
Viipyillyt postilakko tuuditti siihen kuvitelmaan, että turha miettiä joulutervehdyksiä postitse. Ja nyt kun se lakko loppui, niin iski ihmetys, että ehtiikö tässä enää askarrellakaan!
Mutta kyllä se on joka vuosi muutama kortti väkerrettävä, että alkaa tuntua joululta :) Ilmankos on ollut niin outoa kun pöytäpinnat ovat olleet vailla liimoja ja paperisilppua ym. sälää :D
Jos jollakin hyvin simppelillä mallilla syntyisi muutama...



Tämän ison kranssin pohjan olen pyöräyttänyt jo muutama vuosi sitten.
Välillä siinä on ollut havuja ja valoja, tai pelkästään valonauhaa.


Nyt laitoin siihen vain minimalistisen vähän pihtakuusen havuja toiselle reunalle.



Ja se tuftaus - tosi mukavaa hommaa, ja tämäkin harraste, joka vie mennessään.



Hyvin vain vähäeleiset olen toistaiseksi kelpuuttanut esille.
Vaatii perehtymistä, ja nimenomaan muotokieleen.
Nämä minitekeleet pääsivät Ikean vanhoihin puukehyksiin. Olivat siniset alunperin, mutta spreijatenhan väri vaihtuu vikkelään.


Tarvikkeet tuftaukseen hain jo aiemmin syksyllä Kauhavan Lankavasta, tuftausneula ja pohjakangasta, mitä myydään pakalta. Kehikko pitäisi kyllä olla tukevampi, ja jalallinen, kuin tuo kuvassa oleva - mitään isoa työtä tuolla ei kyllä tarvitse suunnitella tekevänsä.
Välineurheilua se on tämäkin siis :D



Eniten aikaani olen kuluttanut makrameen parissa, se se vasta viekin mennessään - on niin paljon solmuja, mitä ottaa haltuun...
Kyllä alkaa olla purnukat punottuja, pitää kohta ottaa esille täysinäiset säilykepurkit ja punoa nekin... :)



Ja kun innostus iskee, niin materiaalilla ei ole niin väliä, tässäkin villalangasta syntyi tälle pullolle lämmike :) Ei paras punontamatsku.




Näillä pienillä tekeleillä on varsin mukava harjoitella erilaisia solmuja.




Ja jo vähän joulua kukkasinkin, mutta hillitysti (vielä).
Huonekuusi ja tulilatva tosin sopivat mihin tahansa vuodenaikaan.
Vanhat kapat pääsivät framille, ja näyttävät varsin mukavilta omaan silmään.
Villalangasta joskus virkkaamani "pitsiliina" passaa näitten rouheitten seuraksi. 


Joulukalenterin eka luukku aukeaa huomenna, eli itsenäisyyspäivä on just - Onnea Suomi ja suomalaiset.

Ja tänään tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä.
Kunpa sellainen ei koskaan enää toistuisi.


Joulutunnelmiin :)



29.10.2019

Lapsellista syksyä





Taivaalla suihki ja haapa suhisi tuulessa :)
Niin vain katosivat kuviot taivaalta ja värikylläiset lehdet puista...




Suuri salaisuus: suppispaikkamme!
Vaan ei tänä syksynä - ei suppiksen suppista, vaikka kuinka kontittiin maastossa.
Noh, mukaan tuli sammalta summuuta syysastelmia varten.






Pikkutytty osallistui innolla loppujen omppujen keruuseen, koska tietää jo, että kuivaamalla saa omppusipsejä - hänen herkkujaan.







Haravointihommatkin hoituivat kuin lasten leikki, satupolkuja satumetsään, ja kranssejakin tehtiin :D Ei sen tarvitse aina olla niin vakavaa puurtamista :)





Lokakuussa ollaan myös retroiltu, eli kaivettiin esille pikkuväen äiskän vanhoja kolehia kasarilta.



Ulkovarastoa siivotessa esille putkahti nurkasta pölyiset Oran rattaat. Pikkutyttyä nauratti kovin, kun kerroin, että hänen äitiään on näillä kärrätty - näytti peukkua kun kysyin, onko hyvät istua.
Nämä ovat olleet aikoinaan monen tutun mummilakärryinäkin, ja aina palautuneet takaisin. Pikkuväen kuskaamiskärryt ovat huomattavasti modernimmat, mutta kyllä näillä on puutarhakierroksia tehty pojan ollessa kärrykokoinen.




Sitten perehdytin tytyn View Master -"elokuviin" - hyvin viihtyi Mikki Hiiren syntymäpäivillä ym. Disney-hahmojen parissa :D. Nykyteknologiaan syntyneille varsin hauskaa vaihtelua :)




Pojan kanssa paneuduttiin äiskänsä vanhaan Junior Leonardo, piirrä ja arvaa -peliin.
Muutamat kohdalle osuneet sanat olivat nykylapselle hepreaa, kuten Urho Kekkonen :D






Retroilua se on tämäkin; kaurakeksejä, tosin pikkutytyn omalla twistillä - koristeli tarkoin lusikoidut keot nonparelleilla ennen uuniin menoa :D <3
Pitää hommata ensi treffeille piparitaikinaa, koska kauliminen ja piparimuotit ovat kiinnostavinta puuhaa leipomisessa :)



Lokakuu meni siis mukavan lapsekkaasti, eipä ole juuri tuftaukset summuut kässärit edistyneet - vaan niitä ehtii toistekin :)


Kässä se on tämäkin, tyttären ystikselle väsäsin viime vkl:na halloween-kampauksen, ei ollut kovin tarkkaa miten asetteli nutturat ja seitit :D Nuorisolla oli kyllä melkomoiset meikit ja asusteet :o


Ja pikkuväen äiskälle on toivoteltu syntskionnelit <3 - silloin aikoinaan oli lunta reippaasti, tänään hentoinen kerros valkoista kuuralunta.