29.10.2017

Keittäisinkö meille perunan... ja valoa elämään



Syksyn perunasato nostettiin ylös lokakuun alussa. Sieltä tulikin varsin muhevan kokoista pottua...

Osa perunoista on sen verran kookasta, että yhdestä riittää melkein kahdelle särvintä :D
Perunalajikkeen nimi on Opera. Jos on peruna mahtipontinen, niin sitä on nimikin :)



Eikä täällä pelkät perunat saaneet mittaa tulitikkuaskista - kurpitsatkin kasvoivat perunan mittoihin... :D :D :D  Ehkä vähän isommiksi olisivat saaneet kasvaa...
Mutta olipa melko tasalaatuista kasvatusta vissisti :D



Jos omista kurpitsoista ei nyt ihan mahtisatoa tullutkaan, niin kaupasta löytyy; myskikurpitsaa ja hokkaidoa olen ostoskoriin lastannut tänä syksynä useaan otteeseen. Erinäisiä kurpitsakeittosovelluksia onkin tullut keiteltyä.
Joskus pelkästään kurpitsaa, joskus seurana porkkanaa ja/tai bataattia. Ja höysteeksi passaa valkosipulituorejuusto.


Ja vielä erästä syksyn herkkua on tullut askarreltua: kaalikääryleitä :)


Pannun kautta väriä pintaan ja uuniin muhimaan...

 

Että voi olla hyvää tuoreen puolukkasurvoksen kera...
Mutta kyllä näiden valmistaminen on sellaista väkertämistä, että harvoin tulee tehtyä. Pakkaseen kun viitsisi vielä yhden satsin vääntää. Täytteenä on seos, joka koostuu riisipuurosta, ruskistetusta jauhelihasta (hirven), sipulista ja silputusta kaalista (muutama lehti hajoaa aina keitettyä kaalia kuoriessa...).



Valotaulu


Innostuin se minäkin vihdoin ja viimein väsäämään tällaisen valotaulun. Meillä tälle oli selkeä paikka kun seinässä oli kapea ovi, jonka ei vienyt minnekään... tyhjä taustalevy vain. On joskus muinoin ollut komerona, vaan ei ole sitä virkaa toimittanut enää vuosiin.
Oven kohta piti levyttää ja häivyttää pois, mutta on leijunut vain suunnitelmana. No nyt ovi lähti ja tämä valojuttu tuli tilalle (kunnes koko seinälle keksitään jotakin muuta...).
Kehyksen kankaaksi hankin Vallilan Kelohonkaa mustavalkoisena. Leikkelin keskeltä sopivan palan niin, että mustat puunrungot jäivät pois.
Niittasin kankaan suht napakasti kehikkoon ja teippailin ledvalot taustalle.
Kehikko seinään ja kehykset ympärille.



On tuo nyt huomattavasti mukavampi katsella kuin se ovi... :)
Lopusta kankaasta ompelin sohvatyynyille uusia päällisiä.



Piipahdin tyttären kanssa Seinäjoen Käsityömessuillakin.
Olipa monenmoista, mutta tiukalla aikataululla mentiin ja lähinnä tyttären mielenkiintojen mukaan (trikookankaat ja lasten vaatteet...).
Mutta kyllä minäkin sieltä bongasin kaikkea mukavaa perässä kävellen :)









Mutta jäi mulle uus ompelukone matkasta mukaan, suht perusmallia. Tytär hieman patisti hankintaa (lienee kyllästynyt kun olen entisen toimimattomuutta moitiskellut... :D).
Merkkiuskollinen olen, entinen 33 v vanha ja saumurikin ovat Pfaffeja :)
 
Syksy lienee ollut kiireinen, kun tämä lokakuukin on taas lopuillaan...

Ja tytölläni on tänään synttäripäivä - onneaonnea <3
Saikin tänään yhden tunnin pidemmän juhlapäivän :)




26.9.2017

Syksy, vai uuskesä... Syksy!



Kyllä se syksy on, vaikka uuskesältä jo näytti muutaman päivän. Ja kalenterissakin seisoo ensi viikolla kirjaimet siinä järjestyksessä, että niistä muodostuu sana lokakuu???



Oli miten oli, nyt just - tällä viikolla - on syyskelit parhaimmillaan.
Puinnitkin saatiin omalta osalta puitua jo viikko takaperin, eli ohorat on laariis.
Muiden viljoja puidaan vielä pitkään ja kuivaaja pöhisee yötäpäivää.
No, minä en siihen puintihommaan osallistu muuten kuin haen ja vien pelloille - silloin kun satun olemaan töistä vapaalla. Tylsyyttä ei ehdi potemaan.

Syysastelemia en ole vielä isosti teeskennellyt syystä, että suurin osa kesäkukista porskuttaa edelleenkin. Vähän olen kieputellut kransseja sinne tänne ja puuhaillut pihahommia, niitä kyllä riittää.




Syksyn satoa on säilötty pakastamalla, kuivaamalla, ja hyytelöimällä kuten tässä.
Pihlajanmarjoja lienee joka puolella Suomea enemmän kuin pitkiin aikoihin, joten niitä riittää säilöttäväksikin - linnuillekin jää vielä yllin kyllin talvea varten.



En näitä purkkitolkulla tee, vähän vain pihlajanmarja-, mustaherukka- ja puolukkahyytelöä talven iloksi (jos riittää) ja riistaruokien seuraksi. Kyllä näitä voi toki käyttää vaikka lisänä kääretortun täytteeksi, lettujen ja jäätelön päälle... mitä nyt keksiikään. Miinuksena se, että sokerisia ovat :o


Pohjan jätti -mustaherukka on pettämätön, iso ja makea...




Sonja-karhunvatukat saivat tukiaidan, saman mallisen, mitä tontilla on ennestäänkin.
Kovasti siis elän olettamuksessa, että karhunvatukat a) talvehtivat mainiosti, b) tuottavat satoa ensi kesänä, c) kypsyvät ajoissa, d) uudet ensi kesän versot kasvavat korkeutta (siksi tukiaitakin korkea...) ??? Jää nähtäväksi :)



Tällä hetkellä eniten mua kiehtovat sienisaaliit. Kanttiksia, karvarouskuja ja nuijakuukusia on tässä otoksessa. Suppilovahveroita pitäisi päästä jo katselemaan, mutta kun tuo mieshenkilö on niin kiinni puintipuuhissa, niin ei ehdi valoisan aikana mun mukaan, ja yksin en metsään mene. Sen verran on julmia otuksia liikkeellä nykyään... (saisivat sitten kaksi saalista kerralla...).



Pannun kautta omassa liemessä pakkaseen - toimii.



Pieni (ei-maksettu) mainos:


Olen kovin tykästynyt näihin Viljatuotteen gluteenittomiin jauhoihin.
Vaalea ja tummaa jauhoseosta sekä tummaa riisijauhoa ym. olen käyttänyt jo pitkään. Nyt eksyin eräällä reissulla tutkimaan vähän isomman kaupan gluteenittoman hyllyn valikoimia, ja Viljatuotteella oli siellä erinomainen edustus.


Mukaan lähti perusjauhoja ja kokeiluun Nokkoslettujauhepaketti. Hyviä oli...



Pyörätytin tuorejuustotäytteisiä muffinsejakin.
Ohjeen löysin täältä: Tuorejuustotäytteiset muffinsit
Jauhoina käytin Viljatuotteen vaaleaa ja tummaa riisijauhoseosta, mukana ripaus perunajauhoakin. Jauhoissa on psylliumia mukana, joten toimivat kuten tavisjauhotkin.
Sen vähän mitä leivoskelen, niin käytän gluteenittomia jauhoja - eipä tarvitse arvuutella onko kenellekin sopivaa tarjolla.




Ajatella, että mä "löysin" tällaisen Ikea-ostoksen, jonka toin taannoiselta Uumajan reissulta. Olin vallan unohtanut paketin nurkkiin lojumaan...
Sain naulakon kasattua - hyviä Ikea-ohjeita seuraten tietty :D


Tosi mukava naulakko, ja paikkansa löysi (tosin naulakko ei paljoa enää erotu sieltä alta...).
Ikea-hinnalla ei viitsisi itse ruveta vastaavaa väsäämään.
Tai no, miksipä ei... :)





31.8.2017

Kesähuvit kuvin



Niin kauan kun kukat kukkivat ja ulkona vihertää, on kesä, eikös...
Kalenterin vaihtuvat sivut näyttäkööt mitä näyttää (ja säätila).

Mutta jonkinmoinen kesäkuvakooste lienee paikallaan kun ollaan jo elokuun viime metreillä.
Aloittelin tätäkin juttua jo reilut pari vkoa sitten kun olin vielä lomalla... Pitänee todeta vain, että loma vierähti nopsaan, ei tullut aika pitkäksi.




Kesän ruukkukukkia: valkoiset verbenat, gloksiniat, marketat, pelargoniat summuut ovat yhä voimissaan.
Ja kyllä ne sinisetkin ovat yhä kuosissaan.



Kukkapenkeissäkin kaikki hyvin, siniset ritarinkannukset kurkottelevat pilviin ja kukkaa pukkaavat mm. malva ja kuunlilja.
Mutta erikoishuomion saa tämä yksilö:


Jouluruusu kukkii!!!
Vihdoinkin. Eikä kuulemma ole outo ilmiö, että tähän aikaan vuodesta kukkii, kun tiedustelin asiaa tuolla somemaailman puutarharyhmässä...  Näin ainakin Itä-Suomessa ja Turun seudulla.
Mutta - siis elossa on ja kukassa - kolme vuotta siinä menikin (ja muutama kukkataimi), että tämän ihmeen näin. Jättekiva!



























Sisätiloissa ovat orkideat innostuneet kukkimaan, valkoiset perhosorkideat varsinkin. Tuo alempi pieni lilan värinen orkidea on pukannut hiljalleen uutta kukkavanaa jo pitkään, ja nyt palkitsi odotuksen yhdellä kukkasella. Lisää kukkia näyttäisi kohta pullahtavan...



Marjasatoa tarjoilevat vadelmat, pensasmustikat, mustat ja punaiset viinimarjat...
Mansikoitakin on tullut mukavasti.
Mutta mutta - linnut ehtivät napata saskatoonit :( - tontillamme lienee siis varsin flavonoidipitoisia tirpuusia. Samaten katosivat kirsikat... Ja tämä katoamistemppu kävi just silloin kun olimme muutaman päivän poissa tontilta. Harmi :(
Karviaiset kypsyttelevät itseään vielä puskissa.




Pihamökissäkin on ollut vilskettä, vierailijoita on kestitty mennen tullen :)

Vierailuista aasinsiltana: tein pitkästä aikaa tarjolle vanhan ajan lehtisalaatin munakastikkeella tällaisella versiolla:
2 kovaksi keitettyä kananmunaa, 1 rkl sokeria, 1/2 tl suolaa, 1 tl sinappia, 
2 rkl laimeaa etikkaa tai sitruunamehua, 1-2 dl kermaa.
Erottele keltuaiset ja survo ne hienoksi, sekoita muut ainekset ja lopuksi pehmeän löysäksi vatkattu kerma.
Kaada kastike revityn lehtisalaatin päälle. Paloittele jäljelle jääneet valkuaiset ja lisää pinnalle.
Salaattiin voi lisätä vielä mm. kuorittua avomaan kurkkua ja retiisiä siivuina.
Olipa hyvää, pari kertaa olen tehnyt jo uudelleenkin.

Kaksi karhunvatukkapensasta kasvaa rehottaa, saavat kohta oman tukiaidan. Josko nyt talvehtisivat hyvin, niin ensi kesänä voi jo odotella satoakin...
Kanttarelleja ei ole - vielä ainakaan - löytynyt kummoisesti, mutta metsämustikoita riittää.
Ja huhtikuun lopulla ostettu orvokki se jaksaa kukkia yhä vain. Aika lailla itsekseen on pärjäillyt, siksi kai ei rehota vaan maltilla on kasvanut.




Turku, Naantali, Kristiinankaupunki, Tampere (Ratina ja Robbie W) - siinä kesäloman kauimmaiset käyntikohteet. 
Konsertteja ja kulttuuria (sama asia... :)) pääasiassa.




Pikkumiehen vakio kesälomavierailu vierähti nopsaan - touhukasta oli <3
Toisin kuin viime kesänä, niin nyt aurinko paistoi koko viikon, joten käytiin kolmena päivänä rannalla sillä seurauksella, että saatiin uudet rusketusraidat :)
Ja kun sirkuskin saapui kaupunkiin (lähelle), niin sinne - se oli pikkumiehen eka sirkuselämys; tykästyi.



 

Pikkutyttykin täytti vuoden ja sitä juhlittiin asianmukaisin menoin. Lahjapaketit näyttivät ensin olevan sivuseikka, koska korttien "lukeminen" oli tärkeää <3
Kakkuna oli tytön herkku, eli vesimeloni ja toinen herkku, pensasmustikka koristeena. Päällysteenä ollut soijavaahto ei maistunut - se kaavittiin pois :)
Nukkekärryjen (aiemmin esitelty täällä) pariksi mieshenkilö väkersi kissapotku"mopon" <3



  

Huvilakauden päättäjäisviikonloppuna teimme yhdistyksen puitteissa retken Uumajaan.
Olipa helppo reissu, kun Vaasasta Wasalinella oli ylitys. Oli oikein lähimatkailua.

Laivalla oli tarjolla Strömsön entisen kokin Micke Björklundin suunnittelemat tarjoilut saaristolaistyyliin. Ja olipa hyvää!!!
Kalapöydän kaikki tarjottavat lohen savustamisesta marinoituihin silleihin yms. valmistetaan laivan omassa keittiössä. Tarjolla oli myös lähiruokaa (lammas- ja kalkkunafarmeilta jne.). Ja sen oli makuistakin, ettei mitään einesruokaa ollut tarjolla.
Jälkiruokavalikoimankin edessä piti arpoa, kehtaisko ottaa vielä vähän lisää :D
Smaklig måltid - kertakaikkiaan.

Ja Uumaja esittäytyi kovin nättinä auringon paistaessa. Uumaja-joen rannat oli maisemoitu kauniiksi, oli ihanat puistot istutuksineen ja kävelyreitteineen.
Viime käynnistäni olikin vierähtänyt jo 17 vuotta... Ennen muinoinhan - ennen 2000-vuoden ns. Vaasan laivojen loppua - Uumajaan laivailtiin useinkin. 
Varsinkin 70-luvulla harrastettiin näitä rasvanhakureissuja, eli laivareissaajat hamstrasivat sokeria ja voita tai Bregot-nimistä voimariinin tyyppistä levitettä (meille ei, kun näitä tuotteita oli omastakin takaa). 70-luvulla meille muksuille oli hienoa, kun sai ostaa jotakin "laivakarkkeja", Marabou-suklaata yms. Voi, eikun oi niitä aikoja. 

Nyt meillä oli pieni kaupunkikiertoajelu ja kävimme Avion-ostoskeskuksessa, missä oli mm. useita kenkiä myyviä liikkeitä: edullisesti sai esim. Rieker, Ecco ja Gabor -merkkejä.
Ja yhden naisihmisen kanssa "juoksimme" pika-pikaa samassa rakennuksessa majailevan Ikeankin läpi, mutta sieltä ei tullut isompia hankintoja, vakio-ostos oli uudet leikkuualustat ja jotain lamppua yms. sälää. Yön vietimme keskustan Scandikissa, ei voisi likietuisampaa hotellia olla.
Summa summarum: pitääkin käväistä useammin Uumajassa.



No niin, nuhanenä täällä on päivittänyt tekstit ja lisännyt Uumajakuvasarjan.
Nuhis siksi, että Uumajan tuliaisena sain melkomoisen flunssan, enkä edes hepeneillä ollut liikkeellä... Eilen vielä silmät vuoti niin, että piti lukeakin vain joka toinen kirjain :D
Kun nyt vielä loppuisi köhiminen, alkaa jo kylkiluita aristaa.

Josko sitä ehtisi jo tutkailla, mitä kaikkea teidän kesäänne on kuulunut :)




26.7.2017

Kesän keskiössä



Moi, täällä yks blogilaiskuri :)
Olen kaiketi antanut kesän vaan viedä mennessään, kun en ole just läppärin äärellä viihtynyt :o Kännykästä joskus katselen juttuja, mutta isommalta ruudulta selaus on paljon mielekkäämpää.
Täällä oli vähän ajatuksena saada sitä sun tätä alta pois ennen kuin loma alkaa ja aika hyvin siinä olen onnistunutkin, maalisudit ovat nyt pannassa (ehkä) :)

Mutta - nyt juuri (tälläkin hetkellä) puutarhassa on eräs suosikkini avaamassa kukkiaan:
Sarah Bernhardt <3


Mun pitää nyt piakkoin kehittää tukirinkula Saraheille, etteivät aivan maata viistele. Pari vuotta sitten muualta siirretty pioni teki nyt yhdeksän nuppua.


Ja tässä vieruskaverinsa Bowl of Beauty, jonka istutin toissa kesänä uutena taimena. Kolme nuppua kehkeytyi, yksi vielä virkkuna, yksi jo nuupahti, yksi nuppu auennee lähipäivinä.
Nimensä mukaisesti kulhollinen kauneutta :)




Sitten kuvakysymys, onko tämä salvia? Kuvahaulla etsin ja härmesalviaksi olin tunnistavinani.


Siirsin terassihortensian muualle pois paahteiselta paikalta ja tilalle istutin näitä salvioita (?) ja valkoista verbenaa.


Sitten hauska tulemus mininiityllä.
Vuosi sitten oli tällainen:

Siellä kasvoi sitä sun tätä monivuotista niittykukkaa.


Nyt näin:



Päivänkakkarat ottivat ja valtasivat veneen edustan tyystin... Siellä täällä näyttää pilkahtavan muutama unikko ja neilikkaa... Noh, todellakin kiva, kun tykkään päivänkakkarasta. Olipa vain yllättävä muutos :D

Veneessä kasvaa rodo, mutta mansikat eivät viihdy missään muualla kuin maassa, missä saavat tasaista kosteutta. Veneessä kituu muutama yksilö.


 Maalla kasvavista on saatu sen sijaan jo satoakin.


 Omenoitakin tulee aivan mukavasti. Pikkutyttykin niitä ihmettelee...


Tämä pikkumieshenkilö sen sijaan on viehtynyt ajelemaan moottorikäyttöisillä, mönkijä ja ruohonleikkuri ovat ahkerassa käytössä. Ja ovat taas ensi viikolla kun hän tulee uudelleen yökyläilemaan, yksistään tällä erää.
 


Pihamökki sai lisää kalusteita, kun mieshenkilö askarteli puulaatikon ja tason. Minä värjäsin ne ruskeiksi ja takan kokoharmaaksi. Mökillä on ollut hyvin käyttöastetta, ja mieshenkilön eka ikinä itsetekemä takka toimii erinomaisesti; lehtipuuhiiloksella tulee hyvä maku grillattaviin. Satunnaiset kävijätkin ovat siellä viihtyneet.


Kohta vien tämän virkkuupallon pihamökin lähettyville - kuulemma hämää ampiaisia pesänperustamispuuhissa... Liekö totta, mutta kokeillaan :D



Nyt kun katsoo kuvia, niin onhan kesässä ollut jo monenmoista; ystistapaamisia (yhdellä oli tällainen kätevä siirrettävä pihasauna-paljulava),

vierailuja, talkoita ym. töitten lomassa.


Yhden rasittavan maalaushommankin sain tehtyä:

Tuskin on rasittavampaa kohdetta petsailla...
Onpa tehty. Tosin pari "haukipaikkaa" jo huomasin - argh.


Mutta - nyt on loma ja ollaan vaan (melkein) :)



Kesäterveisin

Väkertäjä