Vastauksia haasteeseen, sudenkorentoja ja kummituksia

Liisan kotona laittoi minulle tällaisen :) - jo syyskuun puolella, kiitos Liisa.

Hän kertoo sivullaan haasteen merkityksestä seuraavaa:

Liebster Awardilla palkitaan itselle merkityksellisiä ja tärkeitä pieniä blogeja, ja palkintona on hyvän mielen ja otetuksi tulemisen lisäksi se, että yleisö ja kivat blogit löytäisivät toisensa.

Palkinnolla on säännötkin, jotka ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ja tässä Liisan kysymykset minulle:

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

Oli jonkinsortin ajatus pitää ”päiväkirjaa” väkerryksistäni, omaksi ilokseni.

Ja kun joku sanoi, että sä väkerrät koko ajan, niin nimikin oli valmiina :)

2. Kauanko olet blogannut?

Näyttää olevan 28.8.2011, kun julkaisin ekan tekeleeni...

http://www.mitamilloinkin.blogspot.fi/2011/08/tilkuista-tuunattu-tanttu.html

3. Mitä harrastat?

Oikein harrastamalla harrastan vesikenkäjuoksua ent. työkaveriystäväisen kera. Epäsäännöllisen työn haittapuolia on se, ettei oikein montaa pitkäkestoista juttua voi tehdä, vrt. entiseen, kun kävin jos jollakin kurssilla kansalaisopiston puitteissa! Mutta - kaikki se, mikä näkyy näilläkin sivuilla on huvini ja harrastukseni!
4. Mitkä asiat sinua kiinnostavat erityisesti eri blogeissa?

Mikä milloinkin; uudet ideat, kauniit kuvat… kaikenmoiset kässä- ja puutarhajutut pääasiassa, matkailujututkin ovat inspiroivia.
5. Mistä haaveilet?

Ajasta - että olisi aikaa kaikelle (ja kaikille <3), mitä haluaisi tehdä!
Tätä blogiakin ajatellen ideat ovat usein vaiheessa, joko ajatus- tai tekotasolla.
6. Mieleenpainuvin paikka, missä olet käynyt?

Gizan pyramidit. Se oli niiiin pitkäaikainen haave.
7. Suosikkiruokasi, jota itse teet?

Kaalikääryleet - onnistuvat aina - harvoinpa tosin teen.
8. Kumpi on mieluisampi, perjantai vai maanantai ja miksi?

Perjantai – vesijuoksu- ja ent. ns. kotipaikanpäivä.  Vuorotyöläiselle se voi olla hyvin maanantaikin.
9. Lempikukkasi?
Pioni. (Ja moni muu...)
10. Mitä haluaisit vielä erityisesti oppia?

Kärsivällisyyttä saisi olla hitusen verran enemmän. Saksan kielen uudelleen – on ruostunut pahasti käyttämättömänä. Soittamaan pianoa…
11. Suosikkimusiikkisi?

Kaikkiruokainen, paitsi humppa ja tekno! Tuo on ollut vakiovastaukseni jo kauan.

Kaikki swingahtava saa jalan naputtamaan lattiaa. Fly me to the moon...

Voivatkohan nämä sudenkorennot lentää kuuhun...?

Ja hei, minäkin voin heittää haasteen - mietin vain, että kuka olisi halukas vastaamaan kysymyksiini...

1. Ostatko uutta harkiten?

2. Kierrätätkö? Ja jos, miten?

3. Lähtisitkö ensisijaisesti teatteriin vai konserttiin?

4. Viimeisin kulttuurikokemuksesi?

5. Mietitkö jo tulevaa joulua?
6. Vaalitko perinteitä (yleisestiottaen)?

7. Osaatko keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, esim. tehdä monimutkaista käsityötä samalla kun katsot tv:tä?

8. Mietitkö tarkkaan blogisi postausaiheen vai ihan vain extempore-fiiliksellä?  

9. Koetko koskaan blogiväsymystä?

10. Elämisen keveys – mikä saa mielesi ja olosi keveäksi?

11. Kysy nyt itseltäsi se paras kysymys, mitä minä en kysynyt!

Nämä kysymykset ja Liebster Award - tunnustuksen saatte te kaikki!
Ja Zakuskapöydän Vanha Rouva ja
Kivipellon Saila ja
Intsu ja
..., niin kaikki mukaan vaan!

 ---------------------------------------

NIIN, nuo kuuhun lentelevät...

Sudenkorentoheijastin sai minutkin innostuksen valtaan!

Jemmassahan oli (myös) kasa helmiä, sivuleikkurit, ja Lankavasta hiljattain ostettu heijastinnauha.

Monessa ohjeessa kokoamiseen käytetään korupiikkiä, vaan minä otin esille vain sidontalangan, hopean värisen, toimii sekin oikein hyvin.

Leikkelin vapaalla kädellä siivekkäälle siipiä.

Hakaneulalla reijitin valmiit reiät langan mennä.

Sitten vain pujottelemaan.

Ensin kiersin pihdeillä stopparin, että päähelmi pysyy paikallaan.

Sitten siivet peräkkäin ja sudenkorennon loppukroppa helmistä ja lopussa kiersin viimeisen helmenpään pihdeillä umpeen. 

Sopivaa lankaa (kestävää) ja pieni hakaneula: sudenkorentoheijastin on valmis!

---------------------------------------

Lokakuu on jo puolivälissä (melkein) ja tapahtumia on ollut niin, että hengästyttää (melkein). 

Viimeisin meno oli menneen viikonlopun äiti-tytär -reissu isoolle kirkolle - Oopperan kummitus odotti siellä meitä :)

Kertakaikkiaan menemisen väärti!

Hotellihuoneemmekin oli kovin tyylikäs.

Tämä Oopperan kummitus on kummitellut mielessäni jo "muutamia" :) vuosia... Yksi haave sekin - nähdä ja kokea tuo musikaali livenä, nyt kotimaisen oopperaväen esityksen muodossa. Oli upea esitys!

Aikoinaan innostuin tuon musikaalin tunnussävelmästä "Phantom Of The Opera" - aiheutti kylmiä väreitä mennen tullen...
No, sen aikaiset työkaverit olivat tämän huomioineet :) ja yllättivät tasavuosia täyttävän ilmestymällä Oopperan kummituksina onnittelemaan puoliyön jälkeen... Huhuu!
Ja lehdessä kun oltiin töissä, niin kaikki ilo irti - kuva minusta kummitusten keskellä kaiken (paikallis)kansan nähtäväksi...
Jep.

Josko meno nyt rauhoittuisi...

Visiitillä

Olipa varsin mukava viikonvaihde tuo juuri mennyt, oikein sitten erityisen mukava, ja monipuolinen!

Maakunnasta a ajeltiin maakuntaan b. Matkalla pysähdyttiin Kauhavan Alahärmässä Road Housessa ja siellä piipahdin mm. Finnmarinin liikkeessä.
Ja kyllä vain, houkutuksia oli tarjolla...

... ja houkutuksiin lankeemusta...
Pyöreän huopatabletin olin hankkinut jo aiemmin ja nyt lähti mukaan pari kanttista, ja yksi pyöreä kynttilä, joka tuikehti tuossa lasimaljassa. Tabletit jonossa korvaavat kätevästi kaitaliinan virkaa.

Road Housen kauppakujalla oli lisää houkutuksia.
Virkkaustaitoisille kuusen teko työn alle...


Sitten käväisin Kauhavalla Lankavassa. Seinäjoella oli Käsityömessut ja Lankavassa sen ohella markkinat.
Voi sentään, mutta kohtuudessa pysyin sielläkin: täytetyyny, pyöreät kassin rivat, maton kanttaukseen viininpunaista nauhaa, heijastinnauhaa ja pipojen tekijälle Alize-lankaa.

Aikaa siellä kyllä vierähti - oli muutama muukin matkassa (bussilasteittain) ja tuttujen kanssa jäi suustansa kiinni :)



Ja tuolta kun kotiuduin, niin oli aika kaivaa kahvikupit pöytään ja katsoa oliko edellispäivänä leivottu juustokakku yhä kuosissaan!

Minulla oli nimittäin ilo vastaanottaa vieraita - kaksi tekevää ja touhukasta naista, joita en tuntenut entuudestaan. Vaan eipä tuntunut lainkaan siltä, että ventovieraita olisi tullut kun pihamaallamme kohtasimme :)
Nämä tekevät ja touhukkaat naiset olen aiemmin kohdannut vain täällä blogimaailmassa, missä olemme kommentoineet juttujamme puolin ja toisin. Erinäisten sattumien kautta olimme saaneet sovittua treffit, kun kerrankin olimme samoilla nurkilla. Kas kun yksi on Pohjois-Pohjanmaalta, toinen Etelä-Pohjanmaalta ja tämä yksi tässä siitä keskeltä ja vähän etelästäkin välillä... Ei siis ihan joka päivä osuta samaan Pohjanmaan maakuntaan :)

Kertakaikkiaan hieno tapaaminen, kuin hyviä ystäviä pitkältä aikaa olisi kokoontunut, puhetta ja naurua riitti yllin kyllin ja aika vierähti nopeasti, liian nopeasti.
Olin ja olen edelleenkin niin tyytyväinen ja iloinen tästä visiitistä.

Mokomat :) toivat tuliaisiakin;
Ihanainen Intsu malttoi antaa tekemänsä kauniin mosaiikkiruukun ananaskukalla.
Ja Veikeän virkeä Vanha rouva (on sitten niin perusteellisen harhaanjohtava nimike...) oli askarrellut kauniit lahjapakkaukset, joista paljastui ihanaisia teippejä ja askartelumassaa.
Wow, huikean ihanat kiitokset vielä kerran näistäkin!

Tarjoilin rouville suolaista piirakkaa (ohje täällä: Piirakka) ja juustokakkua, jonka alkuperäinen reseptinimi on Lady Hilla, ja ohje on Creme Bonjour -reseptikirjasesta.
Nyt hilla vain vaihtui omenalohkoihin ja aroniahyytelöön, joka oli myös kakun kastikkeena.
Tein ohjeesta puoli annosta pienempään rengasvuokaan.
 

LADY HILLA
Pohja:
200 g voita
1 dl sokeria
2 huoneenlämpöistä kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte 1:
200 g lakkahilloa  (tämän korvasin pienillä omenakuutioilla ja päälle kaadoin ripauksen aroniahyytelöä)

Täyte 2:
4 kananmunaa
0,5 dl sokeria
500 g vaniljatuorejuustoa (ensi kerralla kokeilen sitruunanmakuista...)

Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen. Sekoita kerralla KAIKKI pohjan huoneenlämpöiset aineet vatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Ihannevatkausaika 5 min.
Kun pohja on vatkattu, levitä se hyvin voideltuun, halkasijaltaan 24 cm irtopohjavuokaan (minä vuoraan pohjan ja reunat erikseen leivinpaperilla). Tee taikinasta myös noin 4 cm reunat (ohuemmatkin riittävät, 2 cm toimii). Levitä hillo (tai oma valitsemasi maku) taikinan päälle.
Täyte 2:
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää vaniljatuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan ja paista n. 1 tunti alaritilällä. Anna kakun jäähtyä rauhassa ennen tarjoilua muutaman tunnin ajan. Kakun voi hyvin valmistaa myös edellisenä päivänä.
Koristele halutessasi kakku esim. mintunlehdillä, tuoreilla marjoilla tai kuten minä: ananaskirsikoilla.



Ei mulla kovin paljoa ollut rouville näyttää tekemisiäni (eikä siltä puheensorinalta olisi ehtinytkään)
Yksi juttu oli jäänyt postaamatta täällä, joten oli jotakin ennen näkemätöntäkin esillä :)

Viime postauksessa näytin, miten kovettaa pitsiliinoja perunajauhoseoksella.

Ne pitsiliinat ovat osa isompaa kokonaisuutta, eli tällaista:

Nuo muut liinat saivatkin sitten toisenmoisen käsittelyn...
Osa löydetyistä pitsiliinoista oli hieman "oudon" värisiä ja melko nuhjaantuneita.
Tein melko radikaalin kokeilun ja kastoin liinat valkoiseen vesiliukoiseen ulkomaaliin! Kovasti pyytelin mielessäni tekijöiltä anteeksi tätä temppua... :)
Taputtelin märät liinat muoville kuivumaan, siirsin n. vuorokauden jälkeen puhtaalle muoville ja loppukuivaus oli leivinpaperilla pannuhuoneessa.
Tärkkääntyivät samalla koviksi.
Sitten vain sommittelu, langanpistolla kiinni toisiinsa ja seinälle.

Siinä nyt ovat mummojen vanhat pitsiliinat framilla.
Nuhjaantuneetkin ryhdistyivät ja saivat uuden elämän, eivätkä jääneet kaapin pohjalle.

Myrkyn ruskea, oudon "ehtakeltaasenveheriäänen" ja kulahtanut keltainen peittyivät kaikki maalin alle.



Nyt on joku asetelmien tekovillitys muutenkin, mulla siis.

Vessaa somistaa mukavasti tällainen
puoliharsopantahattu, pikkulaukku helmien pidiketaulussa :)
















Ihanaiset rouvat piti lähtöhalata liian pian perjantain iltapimeällä. Hei hei ja tavataan taas!

Seuraavana aamuna alkoi keväällä varattu reissu kohti Tallinnan risteilyä.
Laskin bussissa päitä mennen tullen, kaikki noudattivat annettuja aikatauluja ja risteily oli mukava, ruoka oli hyvää ja seurue iloinen.

 

Hyvin nukutti laivan hytissä, satamassa ei merenkäynti haittaa. Sää oli suotuisa, aurinkoinen ja tuuleton.

Laivan myymälässä oli kaikenmoista.
Tällaisen pipon kuvasin pipontekijälle, hintapyyntö on hieman toista kuin mitä hän näistä vastaavista pyytää...




Vilkasta on ollut, mielessä on pyörinyt ennen kaikkea rouvien visiitti. Tallinnaan pääsee aina visiitille, mutta mukavia uusia tuttavuuksia ei noin vain joka päivä tupsahdakaan eteen :)

Ja ensimmäinen vapaa viikonloppu kahdesta perättäisestä (harvinaista herkkua) oli jo näin mukava.
Ensi viikonloppuna onkin sitten tiedossa äiti-tytär viikonloppu -> Oopperan kummitus odottaa! Hui.

Nyt niitä taas löytyy!

 Mitäkö? No näitä:

Suppiksia jo, kanttiksia vieläkin...
Aina on yhtä mukavat metsätreffit :)
Suppiksia löytyi sen verran, että niitä sai riipiä muutaman pannullisen kautta pakkaseen.

Hyvä työnjako: minä keräsin kelvolliset omput ja pikkumies lintujen nokkimat - teki niistä ja mullasta meille päiväruuan. Nam :) Näyttää siltä, että tuo mummin pikkumies kasvaa kohta kottikärryistään ohi ja yli... :(

Myös ruohosipulit piti kerätä talteen, silputa pieneksi ja pakastaa.

On taas mistä ottaa.

Konnanyrtti teettelee kukkasiaan. Huomasin tämän penkissä vasta pari vuotta sitten, ja täällä sain tunnistusapua kasville. Siirsin sen keväällä enemmän esille, sen verran mukavan näköinen kukka on.
Ja syksyn viimeisin kukkija.

Ja vähän olen ajatellut jo ensi kesää - olen kerännyt orvokkien ja unikkojen siemeniä talteen, ja ripotellut niitä sinne mininiitylle :) Saas havaata, miten monta ja minkä varistä orvokkia nousee ylös kukkimaan ensi kesänä...

Taannoisella Kauhava-käynnillä avattiin sopivasti uusi kirppis Aarrekammio - no tietty poikkesimme katsastamassa paikan tyttären kanssa, kun kerran olimme samassa paikassa samaan aikaan!
Paperinarua yms. askarteluun sopivaa tarttui mukaan.
Mutta oikein löytöjäkin tehtiin, kipporintamalla = astia-asioissa :)

Nämä tässä kiinnittivät heti huomioni:

Hinta 1,-/kpl. Näitä oli hyllyssä 9 kpl ja päätimme tytön kanssa koota kaikki ostoskoriin.
Kotona sitten googletimme mitä ovat, ja ovathan ne:
Saara Hopean Nuutajärvelle 1950-1960-luvulla suunnittelemat Marja-snapsilasit.

Muun muassa Bukowskilla näytti olevan myynnissä - ja aivan kohtuuhintaan...
https://www.bukowskismarket.com/fi/lots/554287-snapsi-ja-cocktaillaseja-18-kpl-malli-2702-ja-marja-2745-saara-hopea-notsjo-nuutajarvi-1950-60-luku.

Ei tainnut kirppismyyjä tietää mitä myi pois pilkkahinnalla.
Nätit pienet snapsulasit on - pidetään framilla ;)

Tyttö sai 4 kpl; jaettiin värit tasan, minä sain maksajana extra-punaisen, ainoan kappaleen.
Muut värit ovat tumma lila, tumma sininen, sammaleen vihreä ja tumma turkoosi - ne vanhat Nuutajärven värit, mitä on alkuperäisissä Kartio-laseissakin.

Oli/on siisti ja hyvätasoinen kirppis, riittävät hyllyvälit yms.
http://www.kirpputoriaarrekammio.fi/





Siivoilin kesällä säilöjä ja pitsiliina poikineen tuli esille.
Mihinkäs niitä voisi muualle laittaa kuin pöydälle, mummojen summuiden tekemiä?

Tärkkäsin muutamia perunajauhoseoksella.

Tähän tärkkiin tarvitaan 1 dl kylmää vettä ja 1 tl perunajauhoja, jotka keitetään kattilassa kiisseliksi.
Vispasin keitosta koko ajan, ettei jäänyt paakun paakkua.
"Kiisseli" sivellään tärkättävään työhön ja annetaan kuivahtaa.
Nuo kuvan pitsiliinat sivelin ja kuivattelin leivinpaperin päällä.

Kovettuivat oikein hyvin ja ovat jo osana isompaa kokonaisuutta. Muutama liina sai kyllä hieman kyseenalaisen käsittelyn (kun oli väärä väri...).
Otan kuvan kun se seinä, millä pitsit nyt ovat, osuu kameran linssiin ;)

:)