Nimipäiviään tänään maanantaina 24.6. viettävät Johannes, Juhani, Jussi, Jani, Janne, Juha, Juhana, Juho ja Jukka, eli siis juhannuspojat. Ei vaan osunut nimpparipäivänsä tänä suvena juhannusviikonlopulle.
Silti juhannus tuli ja juhannus meni, keskikesän juhla.
Aatonaattona oli ulkoruokintaa pikkuväen ynnä vanhempiensa kanssa, juhannusaattona ja varsinkin juhannuspäivän iltana sisäruokintaa - vaihtelevien säiden mukaan. Pihasaunaa, ja töissäkin kävin välillä.
Meidän kesäkuu on ollut kyllä touhukas; ensimmäisellä viikolla oli mummin kolmasluokkalainen viikon visiitillä. Pikkusiskokin kävi mukana yönylituontireissulla:
Viikkoon mahtui monenmoista, kävimme heittämässä jopa talviturkit mereen! Kun minä kävin välillä töissä, niin pojat maalasivat taloa ja ajelivat mönkkärillä.
Merivesi oli silti kauempana rannasta vielä melko virkistävää :)
Ja sitten meillä oli ne sukutreffit, eli miehen suvun Atlantin takaiset sukulaiset (ynnä toisen tyttären appivanhemmat) tulivat Suomi-visiitille ja pääkaupunkikierroksen jälkeen junailivat Pohjanmaalle, täällä liikkuivat vuokra-autoilla.
Heidän toiveenaan on aina ollut treffata sukua pääfarmilla, eli siis meillä.
Onneksi olemme säästäneeet kaikki vanhatkin puutarhakalusteet ulkovarastoissa; on mistä ottaa tarvittaessa pöytiä ja tuoleja. Loput istuimet ja tasot hoituivat niin ikään tallessa olevilla lankkupöydillä ja penkeillä - edellisen kerran näitä tarvittiin viime kesänä meidän rantsilla pidetyillä suvun lastenlasten serkkutreffeillä = 55 hlöä.
Nyt kaikki 44 paikalle kokoontunutta saivat siis helposti istuimen ja ruokailutason. Ja kun sovittelimme pöydät liki toistansa, oli helppo seurustella pöydästä toiseen :D
Ennen juhlia seurasimme silmä kovana säätiedotteita ja helpotus oli suuri kun huomasimme, että sateen uhkaa ei tule lähimaillekaan tuon vkl:n aikana - pihapartyt siis onnistuivat, eikä tarvinnut miettiä muita vaihtoehtoja, telttaa tms...
Sää oli upea, ja tuuli sen verran sopivasti, etteivät hyttysetkään häirinneet.
Thermacellit tosin olivat vielä häivyttämässä varmuuden vuoksi mahdollisia inisijöitä - on kyllä pätevä värkki, suosittelen.
Hirvikeitto (ja keitot yleensä) ovat amerikkalaisille varsin harvinaista syötävää, mutta hyvin sekin upposi, esim. sukulaistytön italialaisyntyinen appi otti keittoa toisenkin kerran, totesi sen olevan jotakin täysin uudenlaista ja maukasta. Mutta tuo meiksin mieshenkilö onkin cheffi näissä riistaruuissa.
Juhlat olivat siis onnistuneet, ja kaikilla hyvä mieli kun voitiin tavata pitkästä aikaa.
Jäimme miettimään, josko reissu Atlantin taakse tulisi ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa. Viime helmikuinen käynti Vietnamin Phu Quocissa antoi osviittaa (minulle) kaukomatkailusta, eihän se hääviä ole istua lentokoneessa pitkiä välimatkoja, mutta... Aika näyttää. Mieshenkilöni on vieraillut näissä sukulaisissa 90-luvulla, joten hänelle reissu olisi toinen visiitti.
Neljä vierailupaikkaa olisi tarjolla oitis, joten ei pelkkiä maisemia tarvitsisi katsella :D
Loppuun vielä kasvaripäivitys.
En ymmärrä, mitä noille pensas- ja kirsikkatomskuille on tapahtunut!
Ihan normilajikkeita piti oleman, osa ostettuja ja osa viimevuotisista jemmattuja siemeniä, mutta kasvavat niin, etteivät kohta mahdu hyllykköjen väleihin - ja niitäkin jo madallettiin. Liian hyvät mullat vissiin - mutta kukkivat kyllä!
Kaikki runkotomskut ovat tänä vuonna itse siemenistä kasvattamiani.
Kukkapäivitystä vissiin ensi kerralla :)
Mukavaa keskikesää just sulle!
