6.4.2016

Risuromantiikkaa



Voikohan noin sanoa...
Mutta jos risuista syntyy sydämiä, niin eikö se ole romantiikkaa se :)
Ja varsinkin tässä tapauksessa, kun risut liittyvät keväthäihin <3



Tällä rantsilla kaadettiin pari koivua ja niistä sai mukavasti risuja näihin hääjuttuihin.
Morsmaikku esitti vienon toiveen risusydämistä jo ennen joulua, ja on tulossa lähiaikoina katsomaan näitä ensiversioita (jotka tässä vielä osin vaiheessa) ja suunnittelemaan pieniä koristejuttuja. Saas havaata, mihin päätyy...


Ja kun on taas, mistä ottaa, niin kokeilin tehdä kevään esimmäiselle orvokkiruukulle risukehikon muoviruukun peittämiseksi.

 
Kas näin:
Tein helpoimman kautta, eli pyörittelin pari pajua pyöryläksi ja niihin sidontalangat tasaisin välein.


Sen jälkeen pieni nippu
risuja kerrallaan langalla kiinni kiertäen.





.Valmista tuli ja asiansa ajaa,
eli peittää tuon muovisen istutusruukun -  melkein :)














Lisää kukkien istutusruukkujen piilotusta.
Tämä on pääsiäisen ajalta, kun niitä narskuja oli melkein jo liiaksi saakka.

Tarvikkeet: tyhjä pesty muovipurkki (tässä 1 kg jogurttisanko), jotakin peittävää paperia tms., hieman liimaa ja sidontanarua.










Pyrörittelin paperia purkin ympäri ja muotoilin samalla purkin mukaiseksi. Muutama liimatippa sinne tänne ja lopuksi narua rusetiksi.

Asiansa ajaa tämäkin.

Itseasiassa tein pari versiota ja vein tämän narskuineen töihin - siellä nyt ei ole suojaruukkuja senkään vertaa ja aina silloin tällöin sinne näyttää ilmestyvän jotakin purkkikukkaa :)








Kevyt katsaus taaksepäin eli pääsiäiseen!


Nyt pitää hieman hehkuttaa tätä astiaa, joka on Arabian Emilia-sarjan tarjoilulautanen.
Tämä on äitini ja isäni kihlalahja v. 1962, mutta nyt äiti oli päättänyt antaa sen minulle!
Olen tuota vissiin riittävästi (ja riittävän kauan) ääneen ihaillut :)
Kaapin perukoilla on viettänyt leppoisia aikoja kolhiintumatta. Minä ajattelin laittaa sen framille, oikein sitten seinälle, jahka löydän kyllin pitävän kiinnikkeen.

Mutta ennen Emilian päätymistä seinäruusuksi, katoin sille pääsiäisen kunniaksi pashakakun. 

--> Eli se aiemmassa postauksessa mainostamani leivonta onnistui (parempi niin!) ja hyvää oli. Pitänee muistaa ohje jatkossakin, koska menee juustokakun sijastakin.




Ja vielä vähän tuosta tarjoilulautasesta: kuvitukset astioihin on suunnitellut Raija Uosikkinen ja astiat ovat Kaj Franckin ja Kaarina Ahon Kilta BA-sarjaa. Kilta-nimihän on sittemmin vaihtunut Teema-nimeen. 
Kaiken tietävä Google :) kertoo, että: "Raija Uosikkinen suunnitteli 1950-luvulla sarjan kauniita mustavalkoisia koristelautasia, jotka kuvaavat hänen Emilia-tätinsä elämää Amerikassa.
Mahtoi tädillä olla siellä leppoisat olot astioiden kuvituksista päätellen :) 



Mitäs muuta pääsiäisenä...
No virpomisvitsoja tehtiin yhteistuumin mummin pikkumiehen kera. Poika innostui oikein askartelemaan! Tottapa se pääsiäislauantainen "palkkion metsästys" motivoi :D Trullittelemaan mennessä suostui laittamaan vain pupunkorvat päähänsä, "eikä naamaan sitten mitään pilkkuja ja maaleja." :D





Samsam ei paljoa pääsiäishulinoista piitannut. Ei vaikka sai kaveriksi oikein pääsiäispupun (pattereilla käyvän).

Ilme kyllä kertoo, että: "Höh - antakaa mun lepäillä täällä hyllyn päällä ja viekää tuo tyyppi vaikka jonnekin Kyöpelin vuorelle..." :D



























Ja kun mahdollisuus oli, niin tietysti käytiin myös 
pääsiäiskokolla, tai -valakialla.
Kuinka vain :)















Hain jo haravan esille, mutta märkää on, joten antaa haravan jatkaa vielä talvihuiliaan.
Kylläpä tuonne ulos ehtii huhtomaan, ei kai se kevät niin nopeasti sujahda ohi... :)




12 kommenttia:

  1. Löysin kivaa blogiin ja vielä pohjanmaalta bloggaaja. ;)
    Upeita pajutyötä. Tuo Emilia-sarja on todella ihana!
    Jään lukijaksi ja tervetuloa tutustuu mun blogiin... http://katamariantekemiset.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kiva, tervetuloa :)
      Tietty vierailen myös sinun blogissa.
      Emilia on kyllä hauska sarja, kuvioinneissa riittää tutkittavaa.

      Poista
  2. Liisan kotona8.4.2016 klo 20.00

    Ahaa, sielläkin on oltu koivunkaatopuuhissa. Mullakin odottaa risukasa askarteluja ja noita risusydämiä pitää tehdä myös. Jokunen vuosi sitten tein myös ruukun risuista, mutta kyllä se ulkona sitten koki pian loppunsa. Ihanan tarjottimen sait :) Meiltä jäikin trullit näkemättä, sillä olimme tuolloin siellä reissussa. Mukavaa viikonloppua tv Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun on reilusti risuja, voi vähän punoa sellaista kokeellistakin "taidetta" :D
      Ja niin vaan hapertuvat ajan myötä. Itseasiassa just tänään huomasin yhden risusydämen repsottavan, ja sen olen tehnyt n. 8 v sitten - mun sidontakäsiala on melko tiukka, etteivät ihan heti notkahdakaan.
      Tarjoiluastia on kyllä <3


      Poista
  3. Risuja meidänkin pihalla, jospas niistä saisin väkerrettyä yhtä kauniita suloisuuksia kuin sinäkin..ovat kyllä mainioita koristeita ja lahjaksikin voisi antaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kannattaa kokeilla, ovat taipuisia. Minäkin ajattelin vääntää jotakin poikki"taiteellista" versiota :D
      Lahjaksikin olen näitä antanut, ja kesä- ja joulummarkkinoilla näitä on myyty. Joskus 8 v. sitten tein näitä enemmänkin, nyt vain kun joku kysyy.

      Poista
  4. Oi,kun sulla on kivaa,kun saat hääkorosteluja laittaa. Risusydämet sopivat vallan mainiosti koristeksi. Upea Arapian tarjoiluastia. Sulla on nuoret vanhemmat,kun kihloihinkin vasta 1962. Mun oli isä syntynyt 1905 ja äiti 1916 Iäkkäinä saivat minutkin. Minulla on myös heidän kihlalahja tallella,jota huolella vaalin. Se on semmonen ihana patsas. Vähänkun samaa sarjaa sun itkevä poika ja Rebekka-patsaiden kanssa. Kiva pääsiäinenkin teillä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, on kyllä kiva touhata hääjuttujakin :) Hääpaikka on sellainen, että sinne passaa tuollaiset rouheat jutut.
      Tarjoiluastia on kyllä mieluinen. Ne mun kipsipatsaat on muuten myös kihlalahjoja: paappani osti sen Rebecca-patsaan morsiamelleen (mun mummalle) ja sen itkevän tytön mumman siskolle (lohtulahja... :)?)

      Poista
  5. Taitavan risuista romantiikkaa. Ihana tarjoilulautanen, minulla on samaa sarjaa kaksi pientä seinälautasta ja kaksi isoa kuppia, olen saanut ne myös äidiltäni! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, risuistakin syntyy romanttista :D
      Emilia-sarja on kyllä hinnoissaan, kun niitä tuolta netin myyntimaailmasta tutkailee. Mutta näissä sun ja mun Emilioissa onkin tarina takana - lisää arvokkuutta.

      Poista
  6. Meilläkin on Emilia-sarjaa mummun peruina: maljakko ja alusasetti. Ne ovat minun silmäteriäni. Katin ilme on kyllä hölmistynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vissisti on silmäteriä! Siksipä minäkään en raaski ottaa sitä käyttöön.
      Katti-parka oli kyllä ihmeissään kun vävy siirteli pupua likemmäs ja likemmäs :D

      Poista